|
Tiistaina Suomessa julkaistun tutkimusraportin mukaan kiinalaiset valtionyhtiöt ovat Afrikan mantereella mukana erityisesti rakennustuotannossa, infrastruktuurihankkeissa sekä kaivostoiminnassa.
SASK
Afrikan maissa toimintaansa kasvattavat kiinalaiset yritykset ovat tuomassa maanosaan myös kiinalaiset työolot, varoittaa afrikkalaisen tutkimusverkoston tuore raportti Chinese Investments in Africa - A Labour Perspective. Kiinalaiset valtionyhtiöt voittavat raportin mukaan urakkakilpailuja polkemalla kansallisia minimipalkkoja ja työehtoja sekä nojaamalla Kiinan hallituksen isäntämaalle myöntämään talousapuun. Kiinalaiset kauppiaat taas ovat muutamassa vuodessa vallanneet China-shopeillaan Afrikan suurimmat markkinapaikat ja vieneet elinkeinon paikallisilta yrittäjiltä. ”Emme tietenkään voi moittia Kiinaa siitä, että se toteuttaa johdonmukaisesti omaa talousstrategiaansa Afrikassa”, tutkijaryhmän namibialainen vetäjä Herbert Jauch huomautti tiistaina Helsingissä. ”Afrikan hallitusten itsensä pitäisi pystyä laatimaan Kiinan kanssa tehtävälle talousyhteistyölle ehdot, joiden avulla yhteistyö hyödyttäisi selkeästi myös Afrikkaa.” Kiinan kauppa ja talousyhteistyö Afrikan maiden kanssa kasvaa nopeasti. Kiina on jo maanosan kolmanneksi tärkein kauppakumppani USA:n ja Ranskan jälkeen. Kiinan massiivisista investointiresursseista Afrikka saa toistaiseksi vasta ohuen siivun, mutta sijoitukset erityisesti luonnonvarojen hyödyntämiseen ja raaka-aineisiin ovat kasvussa. Kymmenen Afrikan maata kattavan tutkimusraportin mukaan kiinalaiset valtionyhtiöt operoivat erityisesti rakennustuotannossa, infrastruktuurihankkeissa sekä kaivostoiminnassa. Yksityiset kiinalaiset liikemiehet taas ovat levittäytyneet vähittäiskauppaan niin, että Kiina-puoteihin törmää jo Afrikan joka kulmalla, myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Kaupan rakenne ei tutkijoiden mukaan juuri poikkea vanhasta kolonialistisesta mallista: Kiina ostaa Afrikasta öljyä, mineraaleja, puuta ja muita raaka-aineita ja myy sinne koneita ja laitteita sekä halpoja kulutustavaroita. Kiina turvaa Afrikan-talousyhteistyöllä erityisesti pääsynsä strategisesti tärkeille energia- ja raaka-ainelähteille. Lisäksi se purkaa Afrikkaan kotimaisia työttömyyspaineitaan tuomalla esimerkiksi rakennushankkeisiin suuret määrät kiinalaista työvoimaa, raportti summaa. Esimerkiksi Angolassa arvioidaan olevan 25 000 kiinalaista rakennustyöläistä. Hallitusten kätevä
”joka sään ystävä”Lännen kanssa tehtävästä talousyhteistyöstä poiketen Kiina ryydittää omia investointejaan mittavilla avustusohjelmilla. Kun Kiina vielä 1970-luvulla tuki Afrikan maiden vapaustaisteluita lähinnä ideologisista syistä, se on nyt muuttunut Afrikan vallanpitäjille käteväksi ”joka sään ystäväksi”, joka ei puutu isäntämaan sisäisiin asioihin eikä kytke apuaan demokratiaohjelmiin tai ihmisoikeuksien parantamiseen.
Kiina ei myöskään vaadi kumppaneiltaan budjettileikkauksia tai yksityistämisohjelmia, kuten länsimaiden kontrolloimat Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat tehneet, tutkijat huomauttavat. Afrikan hallitukset ovatkin ottaneet kiinalaiset investoinnit avosylin vastaan. Tutkimusraportin mukaan ne ovat usein suostuneet tinkimään jopa oman lainsäädäntönsä noudattamisesta, kun kiinalaisella rahalla toteutettavaan tie- tai kaivoshankkeeseen on ollut tarjolla halvan tarjouksen tehnyt kiinalaisyhtiö. Kiinan ja Afrikan maiden yhteistyöasetelma on näennäisestä hyödyllisyydestään huolimatta erittäin epätasa-arvoinen, tutkijat päättelevät. Vaikka talousavulla rakennetaankin Afrikalle tarpeellista infrastruktuuria, se ei synnytä isäntämaihin juurikaan kestäviä työpaikkoja tai paikallista yritystoimintaa. Kiinalaista työvoimaa käyttämällä ja paikallisia työstandardeja polkemalla kiinalaisyhtiöt ovat päinvastoin useissa tapauksissa vieneet markkinat paikallisilta yhtiöiltä. Vielä dramaattisempi on ollut Afrikan markkinoille tulvineen kiinalaisen halpatavaran vaikutus. Tutkijoiden mukaan kiinalaiskauppiaat ovat kopioineet paikallisilta markkinoilta niin vaatekuosit kuin ruokatottumuksetkin ja myyvät nyt Kiinassa valmistettuja afrikkalaisvaatteita hinnoilla, joiden kanssa paikalliset valmistajat eivät pysty mitenkään kilpailemaan. Ammattiliitot syyttävät kiinalaisen tuontitavaran hävittäneen yksin Nigeriassa jopa 350 000 työpaikkaa. Afrikan hallitukset eivät ole rajoittaneet kiinalaisten tuloa Afrikan paikallismarkkinoille. Ääriesimerkki lienee öljyvaltio Angola, joka ei tutkijoiden mukaan juuri osallistu Afrikan valtioiden keskinäiseen kauppa- ja talousyhteistyöhön. Öljynsä avulla se pystyy ostamaan Kiinasta kaiken tarpeellisen kulutustavaran niin halvalla, että hallitukselle tärkeät kaupunkilaisäänestäjät pysyvät tyytyväisinä. Halvan tuontitavaran vuoksi useimmilla Afrikan mailla onkin kasvava kaupan alijäämä Kiinan kanssa. Talousstrategiana
halpa musta työvoima?Kiinalaisyritysten toiminta Afrikassa vaikuttaa jo selvästi paikalliseen työelämään ja työoloihin. Tutkimusraportin mukaan kiinalaiset yritykset maksavat työntekijöille johdonmukaisesti pienempiä palkkoja kuin paikalliset tai muiden ulkomaalaisten omistamat yritykset. Useissa tapauksissa tutkittujen kiinalaisyritysten palkat olivat alle kansallisen minimitason. Kiinalaiset työnantajat lyövät muita useammin laimin lakisääteisiä sosiaalietuja ja epäävät työntekijöiltä oikeiden lailliseen sairaus- tai äitiyslomaan. Yrityksille tyypillisiä ovat myös tilapäiset ja lyhyet työsuhteet, joihin palkataan erityisesti afrikkalaista henkilöstöä. Useat kiinalaisyritykset rikkovat Afrikassa toimiessaan ILOn työelämästandardeja, syyllistyvät syrjintään ja pyrkivät kaikin tavoin, myös laittomasti, estämään ammattiliittojen tulon työpaikalle, raportti luettelee. Isäntämaiden hallitukset eivät rikkomuksiin puutu, koska pelkäävät menettävänsä kiinalaisten investoinnit. Namibiassa jopa hallituksen virkamiehet neuvoivat työntekijöitä ”kärsimään nyt”, jotta tulevilla sukupolvilla olisi paremmin. Herbert Jauch ei sulata neuvoa: ”Halpa musta työvoima, sekö on taas hallitusten talousstrategia”, Jauch puuskahtaa. ”Se on ollut käytössä vuosikymmenet, jo apartheidin aikoina, ja mihin se on meidät vienyt?” Tiistaina Helsingissä julkaistun raportin kokosi Afrikan maiden ammattiyhdistysliikettä lähellä olevan tutkimuslaitosverkosto African Labour Research Network ALRN. Hankkeen suomalaiset kumppanit ja rahoittajat olivat SAK ja SASK. Lisäksi tutkimusprojekti sai tukea Hollannin ammattikeskusjärjestöltä FNV:ltä. SASK on käyttänyt hankkeen rahoitukseen ulkoministeriön kehitysyhteistyötukea. African Labour Research Network: lue lisää verkoston kotisivuilta... Labour Research and Resource Intitute of Namibia LaRRI: lue lisää laitoksen kotisivuilta...
|
