SASK perustaa työnsä kansainvälisen työjärjestön ILOn määrittelemille työelämän perusoikeuksille ja -periaatteille. Ne koskevat kaikkia YK:n jäsenvaltioita.
Työelämän perusoikeudet
- Yhdistymisvapaus ja oikeus neuvotella kollektiivisesti
- Pakkotyön poistaminen
- Lapsityövoiman käytön poistaminen
- Syrjinnän poistaminen
- Oikeus turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön.
Työelämän ihmisoikeuksilla tarkoitamme näiden lisäksi oikeutta elämiseen riittävään toimeentuloon.
SASKin pitkän aikavälin tavoitteena on, että työelämän ihmisoikeuksia noudatetaan kaikkialla maailmassa, myös globaalissa etelässä. Ihmisarvoinen työ ja elämiseen riittävä palkka kuuluvat kaikille. Ensisijaisesti pystymme vaikuttamaan maissa, joissa toimimme. Lisäksi ILOssa on solmittu lukuisia muita sopimuksia, joilla halutaan ratkaista tiettyjen alojen erityisiä ongelmia.
Useissa SASKin kehitysyhteistyöhankkeissa tähdätään tällaisen sopimuksen ratifiointiin, esimerkkeinä kotitaloustyöntekijöiden oikeuksia koskeva sopimus tai julkisen alan työntekijöiden neuvotteluoikeuksia koskeva sopimus. Kun sopimus on ratifioitu, SASK usein tukee sen toimeenpanoa ja valvontaa paikallisten ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen kautta.
Lue lisää ILOsta ja työelämän perusoikeuksista
Kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin vuonna 1919 ajamaan työntekijöiden oikeuksia. Se on YK:n alainen kolmikantainen järjestö, joka solmii kansainvälisiä työelämän yleissopimuksia sekä valvoo ja tukee jäsenmaita sopimusten noudattamisessa.
Kun valtio ratifioi eli hyväksyy, vahvistaa ja saattaa voimaan ILOn sopimuksen, se sitoutuu toimeenpanemaan sopimuksessa määritellyt velvoitteet.
Oikeus perustaa ammattiliitto ja liittyä liittoon on ihmisoikeus. Se on tärkeä oikeus – kenties merkittävin työhön liittyvistä ihmisoikeuksista. Ammattiliitot kun ovat olemassa varmistaakseen, että muut oikeudet toteutuvat.
Jokaisella ihmisellä YK:n jäsenmaissa on siis oikeus kuulua tai olla kuulumatta liittoon. Silti läheskään kaikki maailman työntekijät eivät pääse tästä oikeudesta nauttimaan. Joissain maissa tiettyjen työntekijäryhmien oikeutta järjestäytyä rajoitetaan lainsäädännöllä ja lähes kaikissa maissa oikeutta rajoittavat toisinaan tai systemaattisesti myös työnantajat.
Yksi räikeimmistä tavoista loukata työntekijän ihmisoikeuksia on pakkotyö. Se tarkoittaa työtä tai palvelusta, johon ihminen pakotetaan rangaistuksen uhalla vasten tahtoaan. Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan pakkotyötä tekee maailmassa 27,6 miljoonaa ihmistä (2021). Pakkotyöhön saattaa liittyä ihmiskauppaa.
Naiset joutuvat pakkotyöhön miehiä useammin. Myös lapsia on pakkotyössä: peräti 12 % pakkotyötä tekevistä on lapsia. SASKin tukemista työntekijäryhmistä suurin riski joutua pakkotyöhön on kotitaloustyöntekijöillä, etenkin niillä, jotka työskentelevät siirtotyöläisinä kotimaansa ulkopuolella.
Pakkotyö on kielletty kansainvälisin sopimuksin.
Maailmassa on kansainvälisen työjärjestön ILOn arvion mukaan noin 160 miljoonaa lapsityöläistä eli 5–17-vuotiasta lasta (vuonna 2020).
- Heistä 79 miljoonaa tekee vaarallista työtä.
- Eniten lapsityöläisiä on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa: 87 miljoonaa.
- Pojat joutuvat lapsityöhön tyttöjä useammin.
- Lapsityö tarkoittaa työtä, joka riistää lapsilta lapsuuden. Se haittaa koulunkäyntiä ja on haitallista fyysisesti, henkisesti, moraalisesti tai sosiaalisesti.
Koronapandemia lisäsi lapsityötä. Aikuiset menettivät työpaikkojaan, joten lapsetkin joutuivat osallistumaan toimeentulon hankkimiseen perheelle.
Lapsityötä on monilla aloilla.
- Eniten lapsia työskentelee maanviljelyksen parissa: 70 %
- Seuraavaksi eniten palvelualoilla: 20 %
- Kolmanneksi eniten teollisuudessa: 10 %
Kansainväliset sopimukset tähtäävät lapsityön loppumiseen maailmasta.
- Lapsityövoiman käytön lopettaminen on yksi kansainvälisen työjärjestön ILOn määrittelemistä työelämän perusoikeuksista.
- YK:n kestävän kehityksen tavoite 8.7 tähtää kaikkien lapsityön muotojen lopettamiseen vuoteen 2025 mennessä.
SASK lähtee ajatuksesta, että paras tapa päästä eroon lapsityöstä on se, että aikuisille maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Silloin lasten ei tarvitse tehdä työtä. He pääsevät kouluun ja saavat olla lapsia.
- Myös valistustyötä tarvitaan, sillä monin paikoin lapsityö on syvälle kulttuuriin juurtunutta.
Syrjinnän vastainen työ on tärkeää, kun halutaan edistää ihmisarvoista työtä. Jos siinä onnistutaan, vaikutukset näkyvät laajasti yhteiskunnassa. On myös talouden näkökulmasta oleellista, että kaikkien työpanos otetaan käyttöön, eikä tiettyjä ihmisryhmiä jätetä työelämän ulkopuolelle. Kuitenkin sadat miljoonat ihmiset kärsivät ILOn mukaan syrjinnästä työelämässä.
Työelämässä ihmisiä syrjitään esimerkiksi sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, etnisen taustan, iän tai maailmankatsomuksen takia. Ammattiliittoon kuuluminen on hyvin yleinen syrjinnän peruste. Syrjinnässä ja häirinnässä on usein kyse syvällä kulttuurissa ja yhteiskunnan rakenteissa olevista käytännöistä, ja siksi niihin on yleensä vaikea puuttua.
SASK tekee työtä sen puolesta, että kaikkien oikeudet toteutuisivat tasavertaisesti työpaikoilla ja yhteiskunnassa eikä ketään syrjittäisi.
Ihmisarvoiseen työhön kuuluu myös työturvallisuus. Miljoonat ihmiset maailmassa altistuvat päivittäin vaaralliselle työympäristölle, jossa sattuu paljon työtapaturmia ja kuolemia. Monet myös sairastuvat ammattitauteihin. Kansainvälisen työjärjestön ILOn arvion mukaan 2,93 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain työtapaturmassa tai työperäisen sairauden takia
SASK parantaa työturvallisuutta monissa hankkeissaan maailmalla. Erityisen polttava kysymys työturvallisuus on rakennusalalla ja teollisuudessa. Työturvallisuudesta huolehtiminen on työnantajan velvollisuus. Se vastaa, että työpaikka on turvallinen, riittävät suojavälineet on tarjolla ja ohjeistus asianmukainen. Työntekijän puolestaan kuuluu noudattaa ohjeita ja käyttää suojavälineitä.
Usein työturvallisuus toteutuu parhaiten, kun työnantaja ja työntekijät tekevät systemaattisesti yhteistyötä sen parantamiseksi. Siinä paikallinen ammattiliitto on korvaamaton yhteistyötaho.
Elämiseen riittävä palkka
Elämiseen riittävä palkka tarkoittaa palkkaa, jolla ihminen pystyy elättämään itsensä ja perheensä kohtuullisesti. Palkan pitää riittää ravitsevaan ruokaan, asumiseen ja muihin elämän perustarpeisiin – vähän pitää pystyä säästämäänkin pahan päivän varalle. Se jää hyvin usein saavuttamatta kehittyvissä maissa. Tavalliset työntekijät eivät siihen yleensä yllä.
Elämiseen riittävä palkka on eri asia kuin valtionhallinnon määrittelemä minimipalkka. Minimipalkka on poliittinen kompromissi – ja lopputulos on usein kaukana todella elämiseen riittävästä tasosta. Monessa maassa palkan ostovoimaa syö myös korkealla laukkaava inflaatio.
Siksi elämiseen riittävästä palkasta pitää puhua, ja sitä pitää vaatia. Ei riitä, että yritys sanoo noudattavansa alihankintaketjussaan minimipalkkoja. Elämiseen riittävälle palkalle on useita laskentatapoja. Esimerkiksi Finnwatch on selvittänyt metodeja yritysten tueksi.
Työhön liittyvät ihmisoikeudet
YK:n ihmisoikeusjulistuksessa vuodelta 1948 on useita työelämään liittyviä artikloja. Monissa kehittyvissä maissa ne eivät vieläkään toteudu. Julistuksen mukaan jokaisella on oikeus:
- työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
- ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
- perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
- lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.
- elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin.
- sosiaaliturvaan yhteiskunnan jäsenenä.
- kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
- rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen.
SASK edistää työhön liittyvien ihmisoikeuksien toteutumista ohjelmamaissaan.
Ihmisoikeussopimukset solmitaan valtioiden välille
Ihmisoikeudet ovat kaikkia ihmisiä koskevia yleismaailmallisia oikeuksia, jotka valtiot ovat yhdessä määritelleet YK:ssa. Ajatus ihmisoikeuksista vakiintui toisen maailmansodan jälkeen, ja hyvin nopeasti asiasta solmittiin kansainvälinen sopimus.
Ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden välisiä sopimuksia. Valtioiden on sekä suojeltava yksilöiden oikeuksia että edistettävä oikeuksien toteutumista käytännössä. Valtio on velvollinen turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen jokaiselle vaikutuspiirissään olevalle henkilölle.
Yritysten täytyy kunnioittaa ihmisoikeuksia
Yritysten velvollisuus puolestaan on kunnioittaa ihmisoikeuksia. YK:ssa on erityinen järjestelmä sopimusten noudattamisen valvomiseen, mutta monin paikoin valtiot ovat liian heikkoja suoriutumaan valvonnasta. Yrityksiltä kansainvälinen valvontajärjestelmä puuttuu. Ne ovat kuitenkin perustaneet omia sertifiointijärjestelmiään, joilla toiminnan eettisyys pyritään takaamaan. Ne tosin ovat puutteellisia. Siksi YK pyrki ratkaisemaan ongelman vuonna 2011 laatimalla YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (pdf).
Vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tavaroiden ja palvelujen tuotannossa ei siis ole kuluttajalla vaan yrityksellä. Myös kuluttajana voit kuitenkin tehdä osasi.
Ammattiliitot valvovat ihmisoikeuksien toteutumista
Kansainvälisten velvoitteiden toteutumista on usein vaikea valvoa, oli kyse sitten valtioista tai yrityksistä. Työelämäasioissa paras valvoja on itsenäinen ammattiliitto, joka edustaa aidosti työntekijöitä ja on riittävän kyvykäs toimimaan.
Työelämän oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ja juuri niissä ammattiliitot ovat asiantuntijoita. Meillä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on paljon ihmisoikeusosaamista ja ymmärrystä siitä, miten yhdessä sopimalla työelämästä voidaan tehdä kaikkia osapuolia tyydyttävä.
On luontevaa, että suomalaista työelämäosaamista valjastetaan myös kehitysyhteistyöhön, ja voidaan näin tukea kehittyvien maiden työntekijöitä pääsemään osaksi universaaleista ihmisoikeuksista. Tätä työtä SASK tekee maailmalla ulkoministeriön ja suomalaisten ammattijärjestöjen tuella.
