Lapsityö kotiapulaisena vähenee Indonesiassa, mutta väkivalta ja orjuuttaminen ovat edelleen arkipäivää

Indonesian kotiapulaiset ovat saaneet tarpeekseen kaltoinkohtelusta. He haluavat lain suojaamaan oikeuksiaan ja tekevät kaikkensa sen puolesta SASKin ja Nenäpäivän tukemassa hankkeessa.
Nainen istuu polvi-istunnassa lattialla karussa huoneessa ja katsoo kameran ohi vakavana
Nur on yksi indonesialaisen Jala PRT -järjestön aktiiveista, joka taistelee kotiapulaisten oikeuksiaen puolesta.

Se, mikä meistä tuntuu täysin epäinhimilliseltä kohtelulta, on monille indonesialaisille kotitalouksien työntekijöille arkipäivää. Päivä alkaa saattaa alkaa aamuviideltä ja päättyä puolilta öin, jos silloinkaan. Moni ei saa kunnon ruokaa eikä pääse poistumaan työpaikaltaan koskaan. Naisia lukitaan sisään vuosiksi. Henkilöpaperien takavarikointi on yleinen käytäntö.

Tämä on nykypäivän orjuutta, joka voi jatkua, koska Indonesiasta puuttuu  kotitaloustyöntekijöiden oikeuksia sääntelevä laki.

Tällä hetkellä heitä ei pidetä työntekijöinä, eikä työlainsäädäntö siis koske heitä. Mutta muutos on nyt lähempänä kuin koskaan, sillä lain läpimeno odottaa enää parlamentin viimeistä hyväksyntää.

Kotiapulaisten järjestöt ovat ajaneet kotiapulaisten oikeuksia suojavaa lakia jo lähes kaksi vuosikymmentä. Heidän puhenaisenaan on toiminut SASKin ja Nenäpäivän tukeman Jala PRT -järjestön johtaja Lita Anggraini.

– Meidän pitää kohdella kotiapulaisia ihmisinä, jos haluamme kutsua itseämme ihmisiksi, hän tiivistää.

Turvatalo auttaa pahimmassa pulassa olevia

Järjestö auttaa kotiapulaisia myös tarjoamalla suojaa ja tukea työssään vakavasti hyväksikäytetyille naisille. Se on hiljattain perustanut turvatalon, jonne voidaan majoittaa muutamia orjuuttamista pakenemaan päässeitä naisia ja tyttöjä.

Indonesialainen huivipäinen nainen katsoo kameran ohi
Järjestön vapaaehtoinen Juni on lähdössä puistoon etsimään apua tarvitsevia kotiapulaisia.

Jala PRT vapaaehtoistyöntekijöineen myös etsii aktiivisesti apua tarvitsevia kotitaloustyöntekijöitä esimerkiksi juttelemalla heidän kanssaan puistoissa. Siten he saavat selville, jos esimerkiksi jonkun naapurista kuuluu väkivallan ääniä. Tai jos saman perheen toinen kotiapulainen onkin jatkuvasti lukittuna sisään toisen päästessä ulos talosta kauppareissuille.

Kotitaloustyöntekijät aloittavat työnsä yleensä hyvin nuorina, jopa 11-vuotiaina. Suurin osa on maalta kaupunkiin muuttaneita tyttöjä, jotka eivät tunne suurkaupungista ketään. Ilman turvataloa heillä ei olisi paikkaa mihin paeta.

– Moni tulee sinne asumaan myös työnantajaa vastaan nostetun oikeudenkäynnin ajaksi, kun täytyy palata pääkaupunki Jakartaan, kertoo SASKin juuri Indonesiassa vieraillut Ellinoora Vesala.

Asumisen lisäksi Jala PRT -järjestö tarjoaa kotiapulaisille myös koulutusta omista oikeuksistaan sekä esimerkiksi yrittäjyyskoulutusta, jotta he voisivat halutessaan ansaita tulevaisuudessa elantonsa muullakin tavalla.

Päivittäistä väkivaltaa ja kiduttamista

Vesala kertoo, että vuodesta 2017 lähtien maassa on raportoitu noin 3 700 kotiapulaiseen kohdistuvaa vakavaa kiduttamistapausta.

– On selvää, että ne ovat vain jäävuoren huippu. Indonesiassa on 4–5 miljoonaa kotitaloustyöntekijää, ja heitä kohdellaan yleisesti erittäin huonosti.

Oikeudenkäyntejä kyllä järjestetään, mutta ne ovat hitaita, eivätkä rangaistukset ole riittäviä uhrien kokemaan kohteluun nähden.

Moni kotiapulainen jaksaa silti taistella heitä tukevan järjestön avulla. Lähes kaikki sanovat haastatteluissa, etteivät halua enää kenenkään kokevan samaa kuin mitä he itse ovat kokeneet – jopa päivittäistä väkivaltaa ja kiduttamista.

Valtakunnallinen liitto oikeuksia turvaamaan

Kattojärjestön suojeluksessa kotitaloustyöntekijät ovat onnistuneet muodostamaan pienehköjä paikallisia ammattiliittoja eri kaupunkeihin. Tavoitteena on saada perustettua myös ne yhteen kokoava valtakunnallinen liitto, joka jatkaisi vaikuttamistyötä lain ja sen toimeenpanon suhteen.

Pelkkä laki on hyödytön, ellei sitä toimeenpanna eikä toimeenpanoa valvota. Se on aina vaikeaa yksityiskodeissa. Siksikin kotitaloustyöntekijät tarvitsevat taakseen vahvat järjestöt, mieluiten ammattiliitot, jotka pystyvät ajamaan ja valvomaan heidän oikeuksiaan.

Tähän mennessä Jala PRT on pitkäjänteisellä vaikuttamistyöllään onnistunut saamaan kotiapulaisten ahdingolle valtakunnallista huomiota. Myös lapsityön määrä on vähentynyt. Aiemmin noin 30 % kotitaloustyössä aloittavista oli 11-vuotiaita – nyt enää 10 %. Yhä useampi nuori tyttö saa siis käydä koulua pidempään.

Nenäpäivän ja suomalaisten ammattiliittojen tuella SASK tukee kotiapulaisia puolustamaan oikeuksiaan eri puolilla maailmaa. Kaakkois-Aasian hanke kattaa Indonesian lisäksi Filippiinit. Lisäksi työtä tehdään Mosambikissa ja Kolumbiassa.

Kotitaloustyöntekijöiden haasteet ovat hyvin samankaltaisia eri paikoissa. Maakohtaisia erot näkyvät siinä, millainen lainsäädäntö heidän suojanaan on, ja miten hyvin se toimii käytännön tasolla.

Teksti: Laura Ventä
Kuvat: Ellinoora Vesala

 

 

Jaa artikkeli: