Vielä 150 vuotta suomalaisessa sääty-yhteiskunnassa säätyihin syntyneet saattoivat elellä kohtuullisen mukavaa elämää, muille tarjolla oli lähinnä köyhyyttä ja kurjuutta.
Tämän päivän Jakartaa ja jakartalaisia on vaikea verrata tuon ajan suomalaisiin, mutta kenties jotakin samaa on siinä eriarvoisuuden syvyydessä, mikä SASKin opintomatkalaiselle silmien eteen lävähti. Perhe, johon on syntynyt, määrittää käytännössä elämänkulkua. Vanhempien sosiaalinen asema ratkaisee tarjolla olevien valintojen määrän ja laadun. Köyhään perheeseen syntyminen tarkoittaa sinnittelyä arjessa ja heikkoja, jopa olemattomia, mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun.
Ei elämä kaikille ole köyhyyttä ja kurjuutta. Samassa kaupungissa elää hyvin köyhiä ja erittäin rikkaita. Rinnakkaistodellisuudet näkyvät katukuvassa hulppeiden kauppakeskusten ja niin sanotun epävirallisen sektorin itsensä työllistäjien rinnakkaiselona, mutta ne ulottuvat myös tätä katukuvassa silminnähtävää pintaa syvemmälle, muun muassa terveydenhuoltoon.
Köyhille tarjolla vain minimitaso
Indonesian nykyinen sairausvakuutusjärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2014. Sen piirissä useat jo ovat. Järjestelmään pitää erikseen rekisteröityä, mitä kaikki eivät ole tehneet eivätkä välttämättä pysty tekemään, koska eivät tiedä siitä tai heiltä puuttuu rekisteröitymiseen tarvittava henkilöllisyysdokumentti. Järjestelmä lähtee siitä, että heillä joilla on varaa maksaa, tarjotaan myös paremmat palvelut ja vastaavasti köyhimmistä köyhimmille on tarjolla vain minimitaso.
Sairausvakuutuksen maksuluokkia on kolme, joista toiseen luokkaan pääseminen edellyttää jo kohtuullisia ansioita, ykkösluokan palvelut ovat tarjolla harvoille ja kolmannessa luokassa ovat tulottomat, jotka saavat minimitason palvelut. Luokkien erot konkretisoituvat sairaalassa, jossa on omat osastonsa kullekin maksuluokalle.
Sen lisäksi, että maksaville asiakkaille on tarjolla paremmat puitteet, kuten ilmastoidut yksityishuoneet, näkyvät erot myös käytännön hoitotyössä. Alemmissa maksuluokissa hoitotyön avustavissa tehtävissä toimivat omaiset, koska yhtä hoitajaa kohden on tolkuton määrä potilaita. Ymmärrettävästi sairausvakuutus keskustelutti niissä monissa ammattiyhdistyksissä, joissa vierailimme.
Vaikka katseeni väistämättä on pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvatin tai kenties juuri siksi, on välttämätöntä mainita myös se, mitä Puskemah Cempaka Putih -klinikalla oli oivallettu perusteellisimmin kuin Suomessa: yhteisötyö tai ehkä pitäisi sanoa jalkautuva työ. Taustalla oli ajatus, että todellista muutosta saadaan aikaan vain vaikuttamalla vallitseviin ajattelu- ja toimintatapoihin yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Klinikan lähtökohta oli parantaa niitä epäkohtia, jotka ongelmia aiheuttavat eikä vain korjata epäkelvon järjestelmän yksilölle aiheuttamia ongelmia.
Paula Saikkonen osallistui SASKin opintomatkalle Indonesiaan marraskuussa 2019. Seuraa kirjoittajaa twitterissä: @Paula_Helsinki
