Marraskuun 19. vietettävän miestenpäivän ajatuksena on kiinnittää huomiota sukupuolten välisiin terveyseroihin, edistää poikien ja miesten terveyttä ja kannustaa positiiviseen maskuliinisuuteen.
Merkkipäivää on nykymuodossaan vietetty vuodesta 1999 alkaen. Mutta jo 1960-luvun lopulta voi havaita joitakin yksittäisiä miestenpäivätapahtumia.
”Sukupuolten terveyskuiluun” liittyvät tutkimustiedot ovat siinä määrin karuja, että on syytäkin tehdä asioille jotain. Miesten elinajanodote on yleisesti alhaisempi kuin naisten, ja etenkin länsimaissa sydänperäiset sairaudet ja korkea kolesteroli ovat miehillä yleisempiä kuin naisilla. Paikoin jopa kolme neljästä alkoholin tai liikenneonnettomuuden uhrista on miehiä. Työssään menehtyneistä 96 prosenttia on miehiä. Nuorten ja nuorten aikuisten (15–34-vuotiaiden) kuolemista reilusti yli puolet koskee miehiä, kuten myös suurin osa itsemurhista.
Tilastoluvut toki vaihtelevat, mutta jo muutaman maan keskiarvot antavat silti osviittaa tilanteen vakavuudesta. Miehet kohtaavat usein väkivaltaa toisten miesten taholta, eikä sovi unohtaa heidän päätyvän joskus myös parisuhdeväkivallan tai seksuaalisen ahdistelun uhreiksi.
Jos on vain yksi siipi, ei voi lentää
Miestenpäivän kampanjaorganisaatiot eri puolilla maailmaa huhuilevat yrityksiä, kansalaisjärjestöjä ja viranomaisia kaikin keinoin tukemaan aloitteita poikien ja miesten terveyden eteen. Lisäksi esimerkiksi australialaiset kannustavat ajoittain kysäisemään kaverilta, miten menee ja miehiä puhumaan toisilleen asioistaan.
Osittain miestenpäivän myötä yleiseen keskusteluun noussut käsite positiivisesta maskuliinisuudesta toivottavasti edistää miesten osallisuutta tasa-arvoisempien ja kaikille turvallisempien yhteiskuntien rakentamisessa. Tasa-arvon puolesta taisteleminen kun ei voi olla vain naisten tehtävä. Kaikkien sukupuolten rooliin esimerkiksi väkivallan vastaisessa työssä viitataan usein sanonnalla ”Jos on vain yksi siipi, ei voi lentää”.
*****
Intian Mumbaissa yhtä maailman vaikeimmista ja tärkeimmistä töistä eli asennekasvatusta tekee väkivallan vastainen järjestö Men Against Violence and Abuse (MAVA). Sen tarkoitus on murtaa vanhanaikaiset käsitykset siitä, millaisia miesten ja naisten tulisi olla. Intiassa sukupuolittunut väkivalta on valtava kansanterveydellinen ongelma ja ihmisoikeusloukkaus. Tutkimuksen mukaan peräti 60 % intialaismiehistä käyttäytyy väkivaltaisesti puolisoaan kohtaan. Lisäksi tyttösikiöiden abortointi ja jopa pikkulapsiin kohdistuvat joukkoraiskaukset ovat yleisiä.
MAVAn mukaan myös miehet ovat patriarkaalisen mieskäsityksen ansassa, joten tasa-arvon edistämiseksi ei riitä ainoastaan naisten voimaannuttaminen. Järjestön toimintaan kuuluu muun muassa nuorten poikien vertaisryhmiä, joissa opitaan kyseenalaistamaan piintyneitä sukupuolirooleja ja käyttämään tunneilmaisuun puhetta nyrkkien sijasta. Kuvaharjoitus pistää pojat miettimään, miksi he pitävät tietyn näköisiä naisia ja miehiä ”hyvinä” tai ”huonoina” ja millaisiksi miehiksi he itse haluavat kasvaa.
Nuoret miehet hakeutuvat juttelemaan herkemmin
Suomessa toimivat organisaatiot kertovat, että miehet kyllä hakeutuvat tarvittaessa keskusteluavun piiriin, kun kynnystä madalletaan tarjoamalla mieserityistä palvelua. Ongelma ei siis välttämättä ole miesten puhumattomuudessa vaan ehkä enemmänkin yhä edelleen vahvassa mielikuvassa vaatimuksesta pärjätä itse, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Jussi Pulli. Tilanne myös muuttuu sukupolvien myötä. Nuoret miehet ja pojat hakeutuvat juttelemaan elämästään herkemmin kuin yli 45-vuotiaat.
Miessakit ry:n hanketyöntekijä Jussi Pekkolan mielestä miesten vähäinen hakeutuminen tukipalveluihin johtuu osittain juuri ahtaasta, haitallisesta mieskuvasta. Miessakit auttaa miehiä muun muassa erotilanteissa ja tukee väkivaltaa kokeneita ja sitä tehneitä. Lisäksi se tarjoaa maahanmuuttajille tukea kotoutumiseen ja isyyteen.
Molemmat Jussit myöntävät, että organisaatioiden toiminnassa on toki kehittämisen varaa, ainakin miesten moninaisuuden huomioimisen suhteen. Vaikka asiakaskunnassa on jonkin verran esimerkiksi etnisiin tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin lukeutuvia ihmisiä, heidän kynnyksensä ottaa yhteyttä saattaa olla vielä valkoisia heteromiehiäkin korkeampi.
Tasa-arvokoulutusta myös miehille
SASKin ja sen yhteistyökumppanien parissa painotetaan aiempaa vahvemmin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämässä ja järjestötoiminnassa. Hanketyössä ympäri maailmaa näkyy pyrkimys tasavertaiseen osallisuuteen ja kaikkien ihmisten äänen kuulumiseen liitoissa ja työpaikoilla. Myös turvallisen työympäristön vaatimus on asialistalla korkealla. Hankkeissa koulutetaan väkeä ja kannustetaan osallistumaan. Lisäksi toimintamaiden lakeihin vaaditaan parannuksia monenlaisilla kampanjoilla ja neuvotteluilla.
Myös ammattiyhdistysliikkeessä on maailmalla ymmärretty, että niin tärkeää kuin naisten kapasiteettien ja itseluottamuksen vahvistaminen onkin, se ei yksinään riitä. Niinpä monet kumppanit ovat alkaneet järjestää tasa-arvokoulutusta myös miehille. Toisinaan sitä tarjotaan eri sukupuolten sekaryhmissä, mutta usein miesten omissa porukoissa.
Ensi alkuun ajatus on monista tuntunut vieraalta, koska tasa-arvoasiat on perinteisesti mielletty naisten jutuiksi. Silti silmiä avaavat harjoitukset miesten keskinäisessä luottamuksellisessa ilmapiirissä tuottavat useimmiten lisää tiedonjanoa ja oivalluksia.
”Kiehtovaa ja jännittävää”, totesi ensimmäisen kurssinsa palautteessa muuan indonesialainen rakennusmies.
Kirjoittaja on SASKin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntija.
