Malawin hiilikaivosten naiset joutuvat työskentelemään ahdistelun ja seksuaalisen väkivallan pelossa

Maailma kylässä -festivaalin puhujaksi saapunut Tendai Makanza hymyilee leveästi kevätaurinkoisessa Helsingissä. Hän on tullut puhumaan eteläisen Afrikan naisten työolosuhteiden puutteista sekä parannuksista kaivoksissa ja tekstiilitehtaissa.

Zimbabwelainen taloustieteilijä ja ammattiyhdistystoimija Tendai Makanza kukkivan kirsikkapuun alla

Makanzalla on päällään t-paita, jossa lukee kissankorkuisin kirjaimin ”Feminist”.

– Kun kuljen eteläisessä Afrikassa tämä paita päällä, saan osakseni tuijottelua ja kysymyksiä. Täällä Suomessa kukaan ei katukuvassa kiinnittänyt huomiota. Mielestäni se kertoo jo osaltaan, että teillä on naisasia paljon paremmin juurtunut, hän sanoo.

Makanza on ekonomisti ja teollisuusalojen ammattiliittojen kansainvälisen kattojärjestön IndustriALLin aluetoimitsija Etelä-Afrikassa. Suomesta IndustriALLiin kuuluu joukko teollisuusalojen ammattiliittoja, kuten Teollisuusliitto, Paperiliitto, Insinööriliitto ja Ammattiliitto Pro.

Makanza koordinoi eteläisessä Afrikassa SASKin ja sen edellä mainittujen jäsenliittojen hanketta, jonka tavoitteena on paremmat ay-oikeudet. Hanke keskittyy etenkin haavoittuvimmassa asemassa oleviin työntekijäryhmiin, kuten naisiin ja nuoriin työntekijöihin. Pääpaino on kaivosteollisuudessa ja tekstiilialalla.

Työtä täydellä sydämellä

Makanzasta huomaa, että hän tekee työtään täydestä sydämestään ja kutsumuksesta. Hänen puheissaan korostuvat työntekijöiden perusoikeus työturvallisuuteen, elämiseen riittävään palkkaan ja järjestäytymiseen – ja ennen kaikkea oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.

– Malawin hiilikaivoksilla valtaosa työläisistä on naisia. Seksuaalinen häirintä ja seksuaalinen väkivalta ovat yleistä. Kaivokset ovat syrjässä. Naiset joutuvat kulkemaan työvuoroon kaivoksille pimeässä ja tulevat myös kotiin pimeässä. Tämä altistaa heidät seksuaaliselle väkivallalle ja häirinnälle, Makanza sanoo.

Makanzan mukaan kaivoksilla myös työturvallisuus on erittäin heikoissa kantimissa. Työntekijöille ei tarjota suojavarusteita kuten kunnon työkenkiä, hengityssuojaimia tai työvaatteita.

– Kun työpaikalla edes työsuojelun perusasiat eivät ole kunnossa, on erittäin vaikea lähteä ratkomaan monimutkaisia työkulttuuriin ja työyhteisöön liittyviä työsuojelukysymyksiä kuten seksuaalista häirintää, Makanza sanoo.

Hän korostaa, että avainasemassa olisi ammattiliittojen toiminta työpaikoilla ja järjestäytymisasteen nosto. Tällä hetkellä kaivoksissa vain alle 10 prosenttia työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon.

– Ammattiliittojen perustaminen ja jäsenhankinta ovat ensimmäiset askeleet. Paras keino parantaa työolosuhteita työpaikkatasolla on riittävän vahva ja toimintakykyinen ammattiliitto, jolla on riittävästi jäseniä ja joukkovoimaa, Makanza sanoo.

Myös ihmisoikeusjärjestöt kuten Human Rights Watch ovat vuosien saatossa nostaneet esille Malawin kaivosteollisuuden ihmisoikeusongelmia. Makanzan mielestä ihmisoikeusjärjestöt lähestyvät kysymystä liiaksi juridiikan ja erilaisten yritysvastuujärjestelmien kautta.

– Usein näissä unohtuu ay-näkökulma. Työntekijän paras suoja on toimiva ammattiliitto ja joukkovoima.

Pankkiin vai liittoon?

Kun Makanza valmistui taloustieteen maisteriksi, hänellä oli vaihtoehtoina lähteä työskentelemään finanssialalle pankkiin tai ammattiliiton ekonomistiksi. Hän valitsi ammattiliiton, koska halusi muuttaa maailmaa ja taistella työntekijöiden oikeuksien puolesta.

– Kun olin töissä ammattiliitossa Zimbabwessa, minusta kehittyi ammattiliittoaktiivi. Ymmärsin, että ammattiliitoissa tarvitaan akateemisen koulutuksen saaneita ja minulla oli paljon annettavaa, Makanza kertoo urapolustaan.

Zimbabwelaisesta ammattiliitosta Makanzan ura jatkui YK-tehtäviin ja lopulta globaalin ammattiliiton aluetoimitsijaksi.

Makanza puhuu mielellään paljon myös afrikkalaisten ammattiliittojen työoloista ja naisten oikeuksista ay-liikkeessä.

– Siinä on paljon kehitettävää. Ay-liike ei ole uskottava toimija gender-kysymyksissä, jos emme myös itse nosta kissaa pöydälle ja puutu ammattiliitoissakin melko yleiseen seksuaaliseen häirintään ja naisten syrjintään, Makanza sanoo.

Hänen mielestään asiassa on kuitenkin viime vuosina tapahtunut edistystä. Afrikkalainen ay-liike on ollut hyvin miesvaltaista, mutta Makanza on itse esimerkki siitä, että lasikatto voidaan rikkoa. Korkeasti koulutettu nuori nainen ei kuitenkaan vieläkään ole yleinen näky ammattiliitossa.

Kaivosteollisuuden ohella seksuaalinen häirintä ja väkivalta on yleistä tekstiiliteollisuudessa. Eteläisessä Afrikassa tekstiiliteollisuus on viime vuosina noussut voimakkaasti, kun globaalit vaatebrändit ovat siirtäneet alihankintaansa Aasiasta Afrikan maihin.

Tekstiiliteollisuus on erittäin naisvaltainen ala.

– Usein ajatellaan virheellisesti, että jos ala on hyvin naisvaltainen, alalla ei esiinny naisten kohtaamaa seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista häirintää, Makanza toteaa.

Hän korostaa, että naisvaltaisilla aloilla miehet ovat usein johtotehtävissä, jolloin alalla esiintyy paljon esimiesaseman väärinkäytöstä kumpuavaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.

Myös tekstiilialalla ammattiliitot ja ammatillinen järjestäytyminen ovat Makanzan mukaan avainroolissa työolosuhteiden kohentamisessa.

Syrjivät rakenteet kumpuavat syvältä

Makanza huomauttaa kuitenkin, että yhteiskunnallisia ongelmia ei voi ratkoa vain työpaikkatasolla. Syrjinnässä ja häirinnässä on usein kyse syvällä kulttuurissa ja yhteiskunnan rakenteissa olevista käytännöistä.

– Emme voi katsoa vain työpaikkatasoa, vaan on katsottava myös, miten valtarakenteet toimivat kodeissa ja vapaa-ajalla. Tämä on paljon vaativampi kysymys. Ja siihen tarvitaan feminismiä.

Feministiksi julistautuvat saavat Makanzan mukaan eteläisessä Afrikassa osakseen väheksyntää ja vähintäänkin kummeksuvia kysymyksiä.

–  Minulta kysytään usein, että minkä sortin feministi olen ja mitä feminismi minulle tarkoittaa. Minulle feminismi on ennen kaikkea sitä, että naisilla pitää olla oikeus valita. Naisella pitää olla oikeus valita, mihin suuntaan elämäänsä vie, hankkiiko lapsia vai ei, haluaako jatkaa avioliitossaan vai ei, mihin ammattiin haluaa ja mitä haluaa elämässään saavuttaa.

Ay-oikeuksissa paljon parannettavaa

  • Parempia ay-oikeuksia eteläisessä Afrikassa -hankkeessa uudistetaan Eswatinin, Malawin ja Lesothon teollisuusliittoja vastaamaan nykypäivän työntekijöiden tarpeisiin, jotta ne pystyvät paremmin puolustamaan haavoittuvassa asemassa olevien työntekijöiden oikeuksia.
  • Jo ennestään kapeaa kansalaistoiminnan vapautta on koronan varjolla kavennettu. Etenkin Eswatinissa liittotyö on erittäin vaikeaa ja jopa vaarallista.
  • Hankekumppani on teollisuusalojen kansainvälinen liitto IndustriALL Global Union. Sen toteuttavat yhdessä järjestön Afrikan alueorganisaatio ja sen seitsemän jäsenliittoa.

Teksti: Aleksi Vienonen
Kuva: Lassi Kaaria

Jaa artikkeli: