”Kaksi maskia maksaa saman verran kuin riisit koko perheelle yhdeksi päiväksi”

Myanmarissa ja Bangladeshissa tehtaat menevät kiinni, kun isot brändit jättävät tilauksensa maksamatta. Työntekijät menettävät työnsä, ja huoli terveydestä näyttelee pienempää roolia. Tekstiiliteollisuuden koronakriisissä vastuunkantajiksi vaaditaan niin vaatteiden valmistuttajia, tehtaiden omistajia kuin valtioitakin.

Ohmar Htunin työpaikalla Myanmarin Yangonin liepeillä levisi helmikuussa tieto, että tekstiilitehdas suljetaan, koska ulkomaisten valmistuttajien tilauksia ei enää tule. Ylityöt loppuivat saman tien.

Koronapandemian seurauksena brändien myynti romahti, koska Kiina ei enää toimittanut raaka-aineita. Nyt raaka-aineita on jälleen saatavilla, mutta vaatteiden vienti on pysähdyksissä.

Monet tehtaista on suljettu kokonaan huhtikuuksi, koska maassa vaatteita valmistuttavat yritykset peruvat tai lykkäävät tilauksiaan. Samalla noin 20 000 työntekijää menettää työpaikkansa ja elantonsa.

Niin myös Ohmar Htun ja hänen serkkunsa Moe Moe. Tehdas, jossa he ovat töissä, on suljettu. Nuoret naiset kertoivat työstään ja elämästään SASKin Työmaana maailma -lehdessä vuosi sitten. Silloin he istuivat ahtaan suurperheen kodin lattialla keskellä yangonilaisen slummin pimeää iltaa ja kuvailivat pitkiä ja raskaita työpäiviään. Tehtaiden maksama laissa määrätty minimipalkka on niin pieni, että vain runsaasti ylitöitä tekemällä rahat riittivät siskojen, vanhempien ja isovanhempien elatukseen juuri ja juuri.

Nyt Ohmar Htun on paljon turhautuneempi. Hän vastaa kysymyksiin tulkin kautta tekstiviestillä:

— Vihaan Covid-19:sta. Meidän tehtaamme ei tule avaamaan oviaan edes sitten, kun tämä on ohi, koska tilaukset tulevat etupäässä Kiinasta ja Koreasta. Olen kuullut, että noissa maissa on paljon sairastuneita.

Ohmar Htun vakuuttaa, että jos heillä olisi mahdollisuus mennä töihin, he menisivät.

— Päivittäiset menot ja ateriat ovat tärkeämpiä kuin Covid-19. Työ ja raha ovat meille ykkösasia, hän toteaa.

Moe Moe, Khat Tar, Ohmar Htun, Ma Win Maw ja Ma Htar kuvattuna vuonna 2018. Takana äiti Äiti Ma Ah Nge Lay kuuntelee muiden keskustelua. Kuva: Janne Hulkkonen.

Vain kourallinen brändejä valmis maksamaan tilauksensa

Tilanne on vastaava ja pahempikin monissa halvan tekstiilituotannon maissa: työntekijät menettävät työnsä ja tulonsa, kun brändit kaikkoavat liukkaasti maisemista. Vaatejätit peruuttavat tilauksiaan, eli myös niitä, joita ovat olleet tehtaissa jo tuotannossa. Tehtaat sulkevat nyt oviaan.

Bangladeshin tekstiilitehtailijoita edustavan BGMEA:n 9. huhtikuuta julkaisemien tietojen mukaan 1 123 tehdasta on ilmoittanut peruutuksista ja tuotannon lykkäämisestä myöhemmäksi, mikä tarkoittaa lähes 3 miljardin euron menetyksiä tehtaille. Työpaikan menetys uhkaa ainakin miljoonaa työntekijää ja yli kaksinkertainen määrä jää ilman palkkojaan. New York Times -lehdessä yhdistyksen johtaja luonnehti tilannetta apokalyptiseksi.

PennStaten työntekijöiden globaaleja oikeuksia tutkiva keskus CGWR on Bangladeshin tehtaanomistajille tekemänsä kyselyn perusteella selvittänyt, että kaikkiaan miljoona työntekijää, valtaosa naisia, on joutunut palaamaan kotikyliinsä, ja heidän palkkojaan ei ole maksettu.

Yli 90 prosenttia länsimaisista ostajista on peruuttanut sellaisetkin tilaukset, jotka tehtaissa oli jo osittain tai kokonaan valmistettu.

Tylyyn ratkaisuun päätyivät muiden muassa Primark, Marks & Spencer, C&A, Tesco, Walmart ja Kohl’s. Vain kourallinen brändejä ilmoitti sitoutuvansa maksamaan keskeneräiset tai valmiit tilauksensa. Näitä ovat esimerkiksi H&M sekä useita brändejä omistavat PVH ja Inditex.

Primark ehätti jo kertomaan, että se perustaa rahaston työntekijöiden tueksi, mutta edellyttää myös valtioiden osallistumista siihen. BGMEA taas vaatii, että brändien on kannettava vastuunsa eikä sälytettävä sitä valtioille.

Vastuuta sysätään monelle

Bangladeshilaisen valokuvaajan ja aktivistin Taslima Akhterin elämä on viime viikot ollut kiireistä. Vaatetehtaiden työntekijöiden oikeuksien puolesta jo paljon ennen koronakriisiä ja jopa Rana Plazan katastrofia taistellut nainen on muun muassa kuljettanut ay-aktivistiystäväänsä sairaalaan, osallistunut ruoan- ja hygieniatarvikkeiden jakeluun, perustanut rahastoa työntekijöille sekä kirjelmöinyt maansa hallitukselle.

Akhter johtaa tekstiilityöntekijöitä tukevaa kansalaisjärjestöä, joka nyt vaatii työministeriöltä toimia työntekijöiden turvallisuuden ja toimeentulon takaamiseksi koronakriisissä.

— Me haluamme, että sekä hallitus, tehtaiden omistajat että heidän asiakkaansa eli brändit ottavat vastuun työntekijöitä kohtaavasta kriisistä, Akhter selittää sähköpostitse.

Vaatimuksia esitetään monelta taholta, ja ay-liike on vahvasti mukana. Ammattiliittojen maailman kattojärjestö ITUC sekä ay-liikkeen neuvoa antava komitea TUAC ovat laatineet oman kannanottonsa, jonka mukaan Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden globaalia taloutta säätelevien tahojen tulisi suunnitella ja sopia, miten koronaviruksen aiheuttamassa ahdingossa huolehditaan kehittyvien maiden työntekijöiden terveydestä ja toimeentulosta.

Kansainvälinen Clean Clothes Campaign -verkosto seuraa tilannetta ja suunnittelee verkossa tapahtuvaa toimintaa Rana Plazan vuosipäivän (24.4.) ympärille.

Mutta varsinaiseksi vastuunkantajaksi ei ilmoittaudu kukaan.

Bangladeshin ashulialaisille vaatetehtaiden työntekijöille jaetaan ruokaa (riisiä, öljyä, linssejä) ja hygieniatarvikkeita (hengityssuojia, desinfiointiainetta ja saippuaa. Kuva: Taslima Akhter.

Riisi on tärkeämpää kuin hengityssuojat

Bangladeshissa Taslima Akhter on ollut vaatimassa tehtaiden sulkemisia turvallisuussyistä, sillä ongelmana on ollut se, että toisissa tehtaissa työntekijät on pakotettu töihin vieriviereen ompelemaan, eikä tartuntavaaraan ole kiinnitetty mitään huomiota.

Myanmarissa Ohmar Htunin arjen keskiössä on kuitenkin edelleen ruoan riittäminen isolle perheelle, ei sairastuminen.

— Maskeja? Ei, emme me voi käyttää maskeja. Kaksi maskia maksaa saman verran kuin riisit koko perheelle yhdeksi päiväksi.

SASKin tukema myanmarilaisten ammattiliittojen keskusjärjestö CTUM kampanjoi tehtaiden sulkemiseksi huhtikuun loppuun asti ja työntekijöiden palkkojen maksamiseksi tuolta ajalta.

CTUM on myös ollut mukana vaikuttamassa työministeriön päätökseen, jonka mukaan raskaana olevat naiset ovat poikkeusaikana oikeutettuja vähintään kahdeksan viikon sairauslomaan.

Tekstiilityöntekijöitä edustava IWFM taas ilmoitti jo sopineensa huhtikuun alussa joidenkin tehtaiden osalta, että työntekijät saavat palkan ajalta, jolloin tehtaat ovat kiinni.

Yksi näistä tehtaista on SouZhou Silk, jossa muun muassa Lindexillä on ollut tuotantoa.

Liiton puheenjohtajan Khaing Zarin mukaan IWFM ja keskusjärjestö CTUM aikovat tukea työntekijöitä luomalla tehdaskohtaisten liittojen puheenjohtajiin etäyhteyksiä ja pohtimalla tapoja toimia.

Ohmar Htun ja Moe Moe sanovat, että heidän työnantajansa ei ole luvannut mitään korvauksia.

— Kuulimme, että toisen suljettavan tehtaan työntekijät olivat osoittaneet mieltään ja vaatineet korvauksia. Mutta hekään eivät saa mitään. Meidän tehtaallamme ei ole ollut mielenosoituksia.

Sana karanteeni ei ole heille tuttu.

— Onko se tarkoitettu potilaille? Me emme ole potilaita, Ohmar Htun sanoo.

Hänen mukaansa jotkut työtoverit ovat kuitenkin peloissaan.

— Se johtuu siitä, että he asuvat Mingalardonin kaupunginosassa, jossa on ollut koronatapauksia.

Kirjoittaja: Sini Saaritsa 

Juuri tulleen tiedon mukaan EU on perustamassa 5 miljoonan hätärahastoa Myanmarin vaatetyöntekijöille.

Aiheeseen liittyvää

Black Friday on vain yksi musta päivä muiden päivien lomassa

Halpojen vaatteiden takana on monesti hyvin matalia palkkoja. Koronaviruspandemia on saanut työntekijät miltei epätoivoiseen asemaan, kun kansainväliset vaatebrändit ovat peruuttaneet jo tehtyjä tilauksiaan.

Lue lisää

Naisten tekemän työn merkitystä vähätellään, vaikka Myanmarin kansantalous lepää Ohmar Htunin ja hänen kaltaistensa varassa

Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen on Suomen kehitys­politiikan kärkitavoite. Kun kurkistaa 21-vuotiaan Ohmar Htunin kotiin ja elämään, voi päätellä kuinka tarpeellista se on.

Lue lisää

Indonesian kotiapulaiset tarvitsevat suojaa niin mielivaltaa, väkivaltaa kuin virustakin vastaan

Korona joko vie kotiapulaiselta työn tai asettaa hänet vaaraan: etäisyyksien pitäminen on mahdotonta ja työnantajan vastuu tarjota kasvosuojia tai maksaa palkkaa on heiveröinen.

Lue lisää