Naisten tekemän työn merkitystä vähätellään, vaikka Myanmarin kansantalous lepää Ohmar Htunin ja hänen kaltaistensa varassa

Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen on Suomen kehitys­politiikan kärkitavoite. Kun kurkistaa 21-vuotiaan Ohmar Htunin kotiin ja elämään, voi päätellä kuinka tarpeellista se on.
Ohmar Htun on asunut koko ikänsä samassa paikassa Myanmarin Yangonin esikaupunkialueella. Hänen perheensä koostuu lähinnä naisista. Ohmar Htun aloitti työt tekstiilitehtaassa 12-vuotiaana.

Portilta lähtee kapea polku. Pimeässä sunnuntai-illassa sitä reunustavat mustina matalat majat, joiden lasittomista ikkuna-aukoista näkyy loisteputkien kylmässä valossa asukkaita iltapuuhissaan. Astioita tiskataan soikoissa ohikulkijan jalkojen juuressa. Samalla käydään iltapesulla.

Polun päässä on Ohmar Htunin koti. Noin 16 neliön hökkeli on kyhätty levyistä, laudoista ja pellinpalasista. Tontin maaperä muuttuu syksyn ankaran sadekauden aikana mutavelliksi. Siksi talot on rakennettu irti maasta koolinkien varaan. Lattiat on tehty levyistä, jotka painuvat, kun niille astuu. Ilmassa leijuu jätteiden imelä tuoksu.

Television ääressä matolla istuu 83-vuotias isoäiti Daw Tin Mya. Öisin hän nukkuu samalla matolla yhdessä muiden perheenjäsenten kanssa. Kaikkiaan tila antaa yösijan viidelle naiselle ja kahdelle lapselle.

Väliaikaiselta majalta näyttävä rakennelma on tyypillinen myanmarilaisen työläisen koti. Ohmar Htun on asunut täällä Mingalardonin asuinalueella Yangonin laitamilla aina. Pari vuotta sitten hän itse sai lapsen, joten sukua asuu talossa jo neljännessä polvessa.

Ohmar Htun on yksinhuoltajana onnekas: kun hän on töissä, perheen vanhemmat naiset huolehtivat lapsesta.

Kaikki naisten tekemä työ on vähempiarvoista

YK:n arvion mukaan maailman köyhistä 70 prosenttia on naisia. Tasa-arvon toteutumisen kannalta naisten taloudellisen aseman parantuminen ja heidän voimaantumisensa työelämässä on välttämätöntä.

Naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen on Suomen kehityspolitiikan ykköstavoite. EU:n mukaan tasa-arvon pitäisi olla tavoitteena 85 prosentissa kaikista kehitysohjelmista.

Kehitysyhteistyötä tarkkailevan Kehityspoliittisen toimikunnan varapuheenjohtaja Hanna Sarkkinen pitää linjausta hyvänä.

– Suomi rahoittaa hankkeita, jossa tasa-arvon edistäminen on keskeinen tavoite. Sellaisia maita ei maailmassa ole hirveän paljon.

SASKin kansainvälisen toiminnan suunnittelija Tarja Valtonen on perehtynyt tasa-arvokysymyksiin erityisesti rakennus- ja teollisuusaloilla. Hänen mukaansa samat asiat tulevan vastaan joka puolella maapalloa. Yksi piirre toistuu: naisten tekemän työn

merkitystä ja heidän kykyjään vähätellään.

– Teki naiset sitten mitä tahansa, se luokitellaan vähempiarvoiseksi kuin miesten tekemä työ.

Tunti päivässä aikaa lapselle

Ohmar Htun herää aamuneljältä, kun aurinko on vielä maillaan. Ennen seitsemältä alkavaa työpäivää nuoret naiset auttavat äitejään aamiaisessa ja muissa töissä. Kuudelta kapean polun toisessa päässä odottaa ”ferry” eli lavapakettiauto, jonka kyytiin Ohmar Htun naapuriensa Moe Moen, 25, ja Khat Tarin, 22, kanssa juoksee. Työmatka kestää aamuruuhkassa tunnin.

Arkisin työpäivä kestää 11 tuntia, ja siihen sisältyy 45 minuutin ruokatauko, jolloin syödään eväitä. Sunnuntai on vapaapäivä. Arkipäivinä työt päättyvät klo 18, ja jos ferryn matka sujuu nopeasti, Ohmar Htunilla on ruoan jälkeen tunti aikaa leikkiä poikansa kanssa. Sitten on mentävä nukkumaan, jotta jaksaa nousta taas aamulla.

– Joskus olen tosi väsynyt, hän myöntää.

Nukkumaanmenoaika lähestyy nytkin, mutta nuoret naiset istuskelevat vielä lattialla juttelemassa. Äidit puuhailevat samassa huoneessa keittotilassa, jonka takaa astutaan pimeän välikön kautta suoraan Moe Moen ja Khat Tarin kotiin.

Ohmar Htun ja hänen ystävänsä ansaitsevat työstään lain määrittelemää minimipalkkaa. Pitkien työpäivien ansiosta kuukausitulot kasvavat noin 145 euroon. Se ei riitä edes välttämättömään, ja perhe ostaa joka kuukausi ruokaa velaksi. Ohmar Htunin äidin Ma Ah Nge Layn rintasyöpähoidot lisäävät velkataakkaa.

– Kun tytöt palkkapäivänä tulevat kotiin, ei kestä tuntiakaan, kun koko raha on mennyt, Ma Ah Nge Lay huikkaa lautanen ja pyyhe kädessään.

Äiti Ma Ah Nge Lay (takana) kuuntelee muiden keskustelua. Edessä Moe Moe, Khat Tar, Ohmar Htun, Ma Win Maw ja Ma Htar.

Tekstiiliteollisuus kasvaa Myanmarissa kohisten, ja ala työllistää jo 500 000 työntekijää. Heistä yli 90 prosenttia on naisia, joille minimipalkka on käytännössä maksimipalkka. Vaikka he tekevät töitä lähes kellon ympäri, ei palkkapussiin kerry elämiseen riittävää summaa.

YK:n arvion mukaan naiset ansaitsevat Aasiassa keskimäärin 70-90 prosenttia siitä mitä miehet. Naiset työllistyvät usein matalapalkka-aloille tai epävirallisesti, jolloin työntekijöiltä puuttuvat myös työntekijän oikeudet, kuten äitiys- ja sairausloma. Naisille myös maksetaan samasta työstä huonompaa palkkaa kuin miehille.

Vaikka Myanmarin tekstiiliteollisuus on erittäin kannattavaa, ja maan talous kasvaa nopeammin kuin juuri missään muualla maailmassa, eivät palkat ole nousseet samaa tahtia. Maailmanpankin mukaan tuloerot kasvavat Aasiassa tuplavauhtia muuhun maailmaan verrattuna.

Ay-liike haluaa aktivoida nuoria ja naisia

Tekstiilitehtaiden työntekijöillä on vähän valtaa vaikuttaa työehtoihinsa. Heitä edustavalla IWFM­-liitolla on 14 000 jäsentä, eli vain pari prosenttia työntekijöistä. Yksi selitys on se, että Myanmarissa ammattiliittojen toiminta oli pitkään vallassa olleen sotilasjuntan aikana laitonta. Liitot salliva laki tuli voimaan vasta vuonna 2012.

Tekstiilityöntekijöitä edustava IWFM:n puheenjohtaja Khaing Zar uskoo, että elämiseen riittävän palkan maksaminen olisi mahdollista.

SASK on tukenut IWFM:n toimintaa noin vuoden ajan. Myös Teollisuusliitto, Paperiliitto ja Ammattiliitto Pro ovat mukana teollisuusalojen maailmanliiton IndustriALLin luotsaamassa hankkeessa, jonka tavoitteena on kasvattaa liittojen neuvottelutaitoja ja vaikutusvaltaa sekä saada lisää jäseniä erityisesti nuorista ja naisista.

Tänä vuonna liittoihin on liittynyt uusia jäseniä  jo yli 6 000. Minimipäiväpalkka nousi keväisten lakkojen jälkeen kolmanneksen eli noin 2,5 euroon päivässä. Liiton laskelmien mukaan korotuksen olisi pitänyt kuitenkin olla vielä tuplasti suurempi, jotta elämiseen riittävä palkkataso olisi saavutettu.

Naiset tekevät kotona töitä kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin miehet

Myös Ohmar Htun osallistui muiden työntekijöiden kanssa lakkomielenosoitukseen. Se oli pelottava kokemus.

Myanmarissa suhtautuminen ammattiliittoihin on usein vihamielistä, ja työnantajat yrittävät estää niiden toimintaa. Ohmar Htun ei enää halua osallistua mielenosoituksiin.

– Pelkään, että minut pidätetään.

Ohmar Htunin onni on, että hänen äitinsä voi hoitaa lasta työpäivien ajan. Äiti huolehtii myös vanhasta isoäidistä.

Naisten tekemä hoitotyö ei nauti arvostusta Myanmarissa tai juuri missään muuallakaan. McKinsey-tutkimuskeskuksen mukaan maailman naiset tekevät kotitöitä noin 2,5 kertaa miehiä enemmän, ja työn arvo on noin 10 biljoonaa dollaria vuodessa.

Vaikka kotityöt eivät näy naisten tuloissa, ne usein estävät kokoaikatyön tekemisen. Kotona tehty työ vie vapaa-ajan, sulkee naiset yhteiskunnan ulkopuolelle, ja tekee omien etujen ajamisen mahdottomaksi.

– Kun työssäkäyvällä naisella on vähintään kaksinkertainen työmäärä, on ammattiliiton toimintaan aktiivisesti osallistuvalla vielä se kolmaskin työpäivä, SASKin Tarja Valtonen huomauttaa.

– Tämä voi aiheuttaa sen, ettei naisista ole varsinaisesti tunkua esimerkiksi liittojen johtotehtäviin.

Epätasa-arvo näkyy myös naisten oikeudessa omaan ruumiiseensa

Sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen, ei kuitenkaan ole kiinni vain taloudellisten erojen kaventamisesta. Monessa maassa naisten oikeus päättää esimerkiksi lastensa määrästä on suuri poliittinen ongelma. Vain harvoissa maissa lainsäädäntö suojaa raskaana olevia naisia irtisanomisilta tai syntymättömälle lapselle haitallisilta työtehtäviltä.

Suomen kehityspolitiikassa painotetaan naisten oikeutta päättää omasta kehostaan. Heillä on oltava oikeus ehkäisyyn ja perhesuunnitteluun.

– Naisten oikeuksien kannalta ne ovat aivan olennaisia asioita. Ei voi olla yhteiskunnan täysimääräinen jäsen, jos ei saa päättää edes omasta kehostaan, Hanna Sarkkinen sanoo.

Moe Moe ja Khat Tar ovat Omar Htunin lailla työskennelleet samassa tekstiilitehtaassa 12-vuotiaasta lähtien.

Esimerkiksi Myanmarissa naisiin kohdistuva väkivalta ja raiskaukset ovat tilastojen perusteella vain lisääntyneet. YK:n väestörahaston mukaan joka kuudes nainen jää ilman ehkäisyä, vaikka haluaisi sitä käyttää. Laki kieltää abortin, ja laittomat raskaudenkeskeytykset ovat kolmanneksi yleisin syy äitiyskuolemiin. Ei-toivottu raskaus voi myös johtaa siihen, että yksinäinen äiti joutuu perheensä ja ympäristönsä syrjimäksi. Yksinhuoltaja Ohmar Htun pärjää hyvin.

– Erosin miehestäni päivä pojan syntymän jälkeen, hän virnistää, ja vieressä istuvat Moe Moe ja Khat Tar purskahtavat nauruun.

Kulttuuri ja vanhanaikaiset asenteet muhivat liittojen sisälläkin

Pari päivää myöhemmin IndustriALL järjestää kokouksen yangonilaisessa hotellissa. Kokouksessa keskustellaan siitä, miten Myanmarin liittojen toiminta on kehittynyt muun muassa SASKin tuella. Tekstiilityöntekijöiden liiton nuori miestoimitsija haluaa kysyä kaivosmiesten liiton Min Ulta, miksi liitossa on niin vähän naisia toimitsijoina. Eläkkeellä oleva varapuheenjohtaja vastaa, että ala on varsin miesvaltainen, ja siksi naisia on vaikea saada mukaan.

Kysyjä tinkaa edelleen, että eikö edes liiton hallintoon olisi mahdollista saada naisedustajia.

– Uskon että sinne naisia tulee. Naiset ovat esimerkiksi erittäin taitavia kirjanpitäjinä, Min U vastaa.

Tekstiilityöntekijöiden pöydässä luodaan merkitseviä katseita. Vastaus tuntuu asenteelliselta.

Työpaikkoja syntyy vaihdilla tekstiilitehtaisiin. Tässä salissa huhkii lähes 2000 ompelijaa. Pelkkä työ ei kuitenkaan riitä vaan tarvitaan työtä kunnollisilla työehdoilla.

Ammattiliitot eivät toki poikkea muusta maailmasta tasa-arvokysymyksissä. Samat asenteet ja kulttuuritekijät vaikuttavat myös liitoissa siihen, pääseekö naisten ääni kuuluville.

SASKin hankkeissa naisten osallistuminen on aina esillä oleva näkökulma. Tarja Valtonen ei kuitenkaan usko, että eri valintojen tasa-arvovaikutuksia ymmärretään vielä riittävästi.

Vuonna 2016 SASK järjesti Mosambikissa ja Ghanassa ammattiliittojen aktiiveille suunnatut tasa-arvokoulutukset. Pilottikurssien kouluttajina toimi muun muassa Pro:n työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta. Koulutuksessa käytiin läpi peruskäsitteet ja maiden lainsäädäntö. Tasa-arvokysymyksissä tilannetta verrattiin Suomeen. Koulutuksien vetäminen hyödytti myös Lehtorantaa itseään. Hankalissa oloissa ay-toimintaa harjoittavien innostus oli tarttuvaa.

– Ay-liike on tärkeä länsimaissa ja Suomessa, mutta se on mielestäni erityisen tärkeä niille, jotka ovat ”haavoittuvassa asemassa”. He tarvitsevat voimaa. Tai oikeastaan me tarvitsemme, Lehtoranta sanoo.

Vaikka naisten osallistumiselle liittojen toimintaan on esteitä, Tarja Valtonen näkee lupaavia merkkejä. Tuore esimerkki on Filippiineiltä, jossa naistyöntekijät onnistuivat ensimmäistä kertaa perustamaan liiton erityistalousalueella toimivaan yritykseen.

– Tämä oli todella iso asia. Kun tapasin heidät, he olivat jo valmiita lähtemään auttamaan muita.

– Kun naiset lähtevät liikkeelle, sieltä tulee lumivyöry naisvoimaa.

Teksti ja kuvat: Janne Hulkkonen

Pääkuva: Sini Saaritsa

Aiheeseen liittyvää

Phyo Sandar Soe: Vaatetyöläisen perheessä ei syödä hyvin

Maanantaina 24. huhtikuuta tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa, ja yli 1100 ihmistä sai surmansa. Teollisuushistorian suurimman onnettomuuden muistoksi vietetään Vaatevallankumousta.

Lue lisää

Adidas ja Nike maksavat jalkapalloilijoille miljoonia, mutta eivät säällisiä palkkoja pelipaitojen ompelijoille

Jalkapallon MM-kisojen kaksi suurinta sponsoria maksavat tuhansille pelipaitoja ja -kenkiä ompeleville naisille surkeita palkkoja. Kansainvälinen kampanja ihmettelee sponsoritukien huimaa nostoa, kun palkkojen osuus urheiluvaatevalmistuksen työvoimakustannuksista

Lue lisää

Vaatevallankumous on täällä taas

Maanantaina 24. huhtikuuta on kulunut tasan neljä vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti Bangladeshissa. Yli 1100 ihmistä kuoli ja noin 2000 ihmistä loukkaantui. Vaatevallankumousta on

Lue lisää