Heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden ääni kuuluviin ilmastokeskustelussa
Ilmasto-oikeudenmukaisuus vaatii, että maailman köyhin väestö huomioidaan ilmastotoimien viedessä työpaikkoja. ITUCin asiantuntija muistuttaa, että samat köyhät ihmiset kärsivät usein eniten myös hirmumyrskyistä ja energiapulasta.
Kun filippiiniläinen Joy Hernández kuvailee, miten kansainvälisen ay-liikkeen maailmanjärjestö ITUC tavoittelee oikeudenmukaista siirtymää (just transition) ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta, hän ei halua pitäytyä ylätason strategioissa, ohjelmissa ja toimenpiteissä.
ITUCin asiantuntijana työskentelevälle Hernándezille on tärkeää pitää kaiken aikaa mielessä ruohonjuuritaso. Miten kehittyvien maiden työntekijöiden asema huomioidaan käytännössä, kun maailma kompuroi kohti hiilineutraaliutta?
Häntä kiinnostaa, miten ratkaistaan vaikkapa filippiiniläiskaupunkien julkisessa liikenteessä vilisevien jeeppibussien (jeepney) kuljettajien arki ja toimeentulo, kun Yhdysvaltojen armeijan vanhoista jeepeistä muokatut, erittäin saastuttavat jeepney-minibussit kielletään.
Jeeppibussien korvaaminen nykyaikaisilla, vähäpäästöisillä ajoneuvoilla on askel kohti ilmastonmuutoksen torjumista. Filippiinit on sisällyttänyt korvaamisen valtiolliseen ohjelmaansa. Se edellyttää, että busseja operoivat pienituloiset yrittäjät investoivat uusiin autoihin mikäli aikovat jatkaa elinkeinonsa harjoittamista. Käytännössä suuri määrä yrittäjiä ja jeepney-kuljettajia on vaarassa menettää työnsä, sillä mitään tukea uudistuksiin ei ole luvassa.
– Isänikin on jeepney-kuski. Kun he menettävät työnsä, kyse on hengissä selviämisestä, Hernández sanoo.
Samat ihmiset taifuunien ja ilmastotoimien uhreina
Sitä mukaa kun maailma on asteittain havahtunut ilmastonmuutokseen, oikeudenmukainen siirtymä ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat nousseet globaalin ay-liikkeen – ja myös SASKin – kärkiteemoihin. Maapallon pelastaminen on kaikkien yhteinen asia, mutta sen kustannusten ei tulisi langeta ensisijaisesti niille, joilla jo nyt on suuria vaikeuksia elättää itsensä ja perheensä palkallaan.
Tyynen valtameren äärellä sijaitsevat Aasian maat ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, kuten taifuuneille. Äärimmäiset sääilmiöt tuhoavat ihmishenkiä, koteja ja työpaikkoja. Etulinjan kärsijöinä ovat alueen 1,3 miljardia epävirallisella sektorilla työskentelevää ihmistä.
SASKin hanke tukee ammattiliittojen keskusjärjestöjä Filippiineillä, Indonesiassa ja Nepalissa niiden ilmastotyössä. Tavoitteena on vahvistaa maiden ammattiliittoja, jotta niillä on vaikutusvaltaa edistää kunnianhimoista ja oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa kunkin maan kansallisella tasolla.
Miten jeeppikuskin työstä tulisi ”vihreää”?
”No just transition without labour rights”, huutavat filippiiniläiset viljelijät ja liittojen jäsenet videolla, jota Hernández usein näyttää puhuessaan aiheesta. He haluavat sanoa, että oikeudenmukainen siirtymä kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ei voi toteutua, ellei työntekijöiden oikeuksia oteta huomioon.
Hernández on samaa mieltä. Juuri työntekijöiden oikeudet vaativat huomiota tässä energiankäytön murroksessa.
– Haluamme, että molemmat toteutuvat: vihreä, ekologinen vaihtoehto ja työntekijöiden oikeudet, hän sanoo tiukasti.
– Ja myös näiden työtä tekevien ihmisten kotona pitää turvata energian saanti.
Se ei usein köyhissä maissa toteudu nykyiselläkään energiantuotannolla. Yhtälö ei siis ole helppo, mutta Hernández uskoo, että se on mahdollinen.
– Tarvitaan realistisempi näkemys siitä, mitä oikeudenmukainen siirtymä voi olla tai mitä sen pitäisi olla.
Hernández muistuttaa, ettei voida vain vaatia ”vihreitä” työpaikkoja, vaan on kyettävä pohtimaan, mitä ne voisivat olla esimerkiksi jeepney-kuskeille.
– Ei auta vain luoda uusia työpaikkoja, jotka eivät ole heille mahdollisia.
Uudet työpaikat vaativat usein aivan toisenlaista koulutusta kuin mitä työttömäksi jääneillä ihmisillä on. Ne saattavat myös sijaita eri puolella maata.
Työntekijät mukaan keskusteluun
Jonkin aikaa sitten Hernández sai puhelun työntekijältä, jonka piti osallistua oikeudenmukaista siirtymää käsittelevään foorumiin.
– Hän soitti, että osallistuu lakkomielenosoitukseen eikä voikaan tulla foorumiin. Sitten hänet pidätettiin.
Sellaisessa todellisuudessa Filippiineillä – ja monessa muussakin maassa – eletään. Rauhanomainen mielenilmaisu tukahdutetaan voimakeinoin, eivätkä hallitukset näe tavallisen ihmisen todellisuutta, jonka vuoksi mieltä osoitetaan.
Hernández peräänkuuluttaakin sosiaaliturvaa köyhälle työtä tekevälle väestölle, joka usein elää kaiken sosiaaliturvan ulkopuolella.
Hänen mielestään todellinen keskustelu työntekijöiden kanssa odottaa vielä itseään. Juuri siksi hän haluaa työssään tavata ihmisiä ja kuunnella heitä tarkasti.
Muuten käy niin, että johtajat vain kokoustelevat keskenään, kun työntekijät menettävät työnsä, kotinsa tai jopa henkensä.
Joy Hernandez vieraili SASKin Solidaarisuuspäivillä Hämeenlinnassa helmikuun alussa.
Teksti Sini Saaritsa
Kuvat: Lassi Kaaria ja SASK
