Siirtotyöntekijöiden verellä rakennetut jalkapallon MM-kisat ovat toivottavasti historiaa, joka ei toistu enää koskaan. Jotta työntekijöiden oikeudet toteutuvat, Qatarissa pitää tapahtua vielä paljon.
Miesten jalkapallon MM-kisat Qatarissa ovat saaneet paljon kritiikkiä kisojen rakentamisesta orjatyöllä. Onko kisoista seurannut mitään hyvää?
Nepalilainen mekaanikko on pystynyt pitämään puolensa rakennustyömailla, mutta hän tietää, että monet kohtaavat sortoa ja jäävät ilman ansioita.
SASKin Pelin hinta -kampanjassa käynnistyy kesäkuussa uusi vaihe, jossa haluamme korostaa jalkapallon ja kisamaiden päättäjien roolia ihmisoikeuksien turvaamisessa.
Nepalista lähtee joka päivä 1200 työntekijää ulkomaille. Siirtotyössä on parhaillaan 4,6 miljoonaa nepalilaista 29 miljoonan väestöstä. Suurin osa heistä viettää siellä useita vuosia ja elättää perheensä lähettämällä heille rahaa. Lähes... Näytä artikkeli
SASKin Pelin hinta -seminaarissa ihmisoikeuksien puolesta pelaavaan joukkueeseen liittyi kansainvälisen ay-liikkeen ja ihmisoikeusjärjestöjen ohella laaja joukko muita toimijoita. Urheilumaailma ei voi enää juosta karkuun ihmisoikeuskysymyksiä.
Amnestyn tuore selvitys osoittaa, ettei Qatar ole lunastanut lupauksiaan siirtotyöläisten olojen parantamiseksi. Vartiointialan työntekijät kertovat alalla esiintyvästä pakkotyöstä. Osa tutkituista yrityksistä on suoraan kytköksissä jalkapallon MM-kisoihin.
Jalkapallon MM-kisat ovat tuoneet Qatariin tavallistakin enemmän siirtotyöntekijöitä. Pääosin he tulevat eri puolilta Aasiaa ja Afrikkaa. Kiistanalaisista kisoista on jäätävä pysyvä perintö Qatariin, niin että niiden mukanaan tuomat parannukset työntekijöiden oloihin eivät häivy maasta kisaorganisaation mukana.
Ovatko siirtotyöntekijöiden aseman parantamiseksi Qatarissa tehdyt toimet silkkaa harhauttelua? Vai voiko tuloksena olla maalipotku, joka merkitsee ihmisarvoisen työn voittoa myös seuraavia isoja urheilukisoja rakentaville työntekijöille?