Mosambik on yksi harvoista maista, jossa vietetään ikiomaa, kansallista naistenpäivää. Sitä vietetään itsenäisyystaistelija Josina Muthemba Machelin kuoleman vuosipäivänä 7. huhtikuuta. Naistenpäivä seremonioineen ja poliittisine tapahtumineen on yleinen vapaapäivä, ja mahtuupa mukaan ilonpitoakin.
Teininä taisteluun
Jo hyvin nuorena Josina Muthemba unelmoi maansa itsenäistymisestä ja livahti 19-vuotiaana Tansanian puolelle, jossa vapautusrintama Frelimo valmisteli itsenäisyystaistelua. Josina sai monien muiden nuorten naisten ja miesten lailla sotilaallisen koulutuksen, ja vuonna 1969 hän nousi vapautusrintaman sosiaaliasioiden päälliköksi.
Hän ajoi voimallisesti naisten osallistumista itsenäisyystaisteluun ja päätyi Mosambikin naisliikkeen keulakuvaksi. Avioliiton Samora Machelin kanssa hän solmi kuutisen vuotta ennen maan itsenäistymistä. Aviomies Samorasta tuli Mosambikin itsenäistyttyä vuonna 1975 maan ensimmäinen presidentti. Siihen mennessä Josina oli kuitenkin jo hävinnyt taistelun ärhäkkää syöpää vastaan ja menehtynyt 1971. Seuraavana vuonna Frelimo julisti kansallisen naistenpäivän hänen kuolinpäivänsä muistolle.
*****
Sittemmin naisten asema on kehittynyt Mosambikissa ihan hienosti. Jos kehitystä mitataan sukupuolten tasa-arvoon tähtäävän YK:n kestävän kehityksen tavoite 5:n mittareilla, yli 80 prosenttia tarvittavasta tasa-arvolainsäädännöstä on jo olemassa. Kansanedustajista 42 prosenttia on naisia. Myös työmarkkinoille osallistuu harvinaisen tasaisesti naisia (84 %) ja miehiä (81 %).
Työssäkäyvät naiset kuitenkin ovat miehiä useammin köyhiä: kansainvälisen köyhyysrajan alapuolella sinnittelee 62 prosenttia naisista, kun miesten osuus on selvästi pienempi, 55 prosenttia. Miehistä lukutaidottomia on puolet – ja naisista yli 60 prosenttia. Lapsiavioliitot ovat valitettavan yleisiä: noin puolet tytöistä on naimisissa ennen 18 vuoden ikää, osa jo alle 16-vuotiaana.
Koulutus on avainasia
Avain muutokseen on koulutus. On opittava perustaidot ja päästävä kunnollisiin töihin taikka aloitettava yritystoiminta. Valtio panostaa koulutukseen yli viidesosan budjetistaan, ja sitä tukevat monet rahoittajamaat ja kansalaisjärjestöt.
Alakoulumaksujen poistamisen myötä koulun on tällä vuosituhannella aloittanut yli kaksinkertainen määrä lapsia entiseen verrattuna, mutta opetuksen laadussa on roimasti parantamisen varaa. Jopa neljä viidestä ekaluokkalaisesta jää luokalleen. Koko alakoulun suorittaa hieman yli puolet lapsista. Heistäkin osalla luku- ja kirjoitustaito jää heikoksi, muista opeista puhumattakaan.
Alakoulun jälkeiset opinnot toisella asteella ja korkea-asteella ovat jo maksullisia. Ammattikoulutusta on melko vähän, ja se on huonolaatuista. Suuri osa nuorista on varsin heikoilla tullessaan työnhakuikään.
Tytöistä useampi kuin pojista jättää koulun kesken muun muassa varhaisten avioliittojen, teiniraskauksien ja koulussa tapahtuvan häirinnän ja väkivallan takia. Niinpä naisten työmarkkina-asema on monin paikoin heikompi kuin miesten. Se näkyy esimerkiksi siinä, että epävirallisissa töissä on noin miljoona naista enemmän kuin miestä.
*****
Opetusalan ammattijärjestöjen kansainvälinen tavoite on paitsi työntekijöiden edunvalvonta, myös laadukkaan opetuksen takaaminen kaikille kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti.
Mosambikin opettajien ammattiliitto pyrkii kattojärjestönsä Education Internationalin sekä suomalaisten Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja SASKin tuella vaikuttamaan koulutuspolitiikkaan ja resursseihin, jotta opettajien koulutusta ja työehtoja parannettaisiin ja saataisiin sitä kautta parempaa ja tehokkaampaa koulutusta.
Isoiksi ongelmiksi kouluissa on tunnistettu opettajien runsaat poissaolot, liian suuret ryhmäkoot, puutteet ammattitaidossa, korruptio sekä seksuaalinen häirintä. Näiden karsiminen on kohtalon kysymys kokonaisten sukupolvien näkökulmasta. Vahvistuva ammattiliitto on tarttunut haasteeseen.
Yhteen kietoutuvat kriisit vaativat ratkaisuja
Koulutuksen kriisin lisäksi mosambikilaisia koettelevat maan pohjoisosien konflikti, ilmastonmuutos sekä sukupuoleen perustuva väkivalta. Nämäkin kriisit vaikuttavat miehiin ja naisiin eri tavoin: monesti haavoittuvammassa asemassa ovat naiset ja tytöt.
Kaiken kukkuraksi kriisit kietoutuvat yhteen. Kun konfliktia joutuu pakenemaan ja yrittää vieraalla alueella kasvattaa ruokansa, saattaa päätyä luonnonmullistusten ja väkivallan armoille. YK:n organisaatiot tarjoavat toiminnallisen lukutaidon ja yritystoiminnan koulutusta, mutta toisinaan ei auta muu kuin suora ruoka-apu.
Onneksi väkivallan kitkemiseen tähtäävä työ näyttää voimistuvan. Mosambikin hallituksen, YK:n, EU:n ja kansalaisjärjestöjen yhteinen toiminta on tavoittanut satojatuhansia ihmisiä. Uudesta lapsiavioliitot kieltävästä laista on saanut tiedon yli kolme miljoonaa kansalaista. Sekä naisilla että miehillä on tässä tärkeä tehtävä.
YK on kerännyt verkkosivuilleen kannustavia tarinoita naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Erään nuoren miehen kertomus oman käyttäytymisensä muutoksesta ja muiden miesten asenteisiin vaikuttamisesta on ilahduttavaa luettavaa. 26-vuotias Guidion lopetti alaikäisten tyttöjen perässä juoksemisen ja puhui isänsä ympäri perumaan 14-vuotiaan siskonsa pakkoavioliiton, jotta sisko sai jatkaa koulunkäyntiä ja kasvaa naiseksi rauhassa. Tällaisia miesten joukosta nousevia tasa-arvon liittolaisia tytöt ja naiset tarvitsevat lisää.
Oma toimeentulo tuo vapautta
Taloudellinen itsenäisyys tuo toimeentulon lisäksi itseluottamusta sekä vapauden päättää omasta elämästään ja esimerkiksi irtautua kurjasta ihmissuhteesta. Mosambikin naiset tarttuvat ennakkoluulottomasti monenlaiseen toimeen pienyrittäjyydestä isompiin hankkeisiin.
Esimerkiksi Mosambikin energianaisten aloite edistää sekä tasa-arvoa että kestäviä energiaratkaisuja. Spotlight Initiative puolestaan tukee naisten pienyritystoimintaa starttipaketeilla.
SASK tuki samantyyppistä toimintaa Nenäpäivän ja kahden suomalaisen liiton tuella Ghanan kaivosalueiden naisten parissa vuosina 2014–1017. Siellä 250 naista oppi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Lisäksi lähes 800 naista perusti joko oman pienyrityksen tai ryhtyi pyörittämään osuuskuntatoimintaa.
Tiettävästi suurin osa noista yrityksistä on edelleen toiminnassa ja jalostaa elintarvikkeita, valmistaa luonnonmukaisia pesuaineita tai tarjoaa pitopalvelua, kauneudenhoitoa tai erilaisia käsityötuotteita. Hanke ei olisi voinut sattua parempaan ajankohtaan, koska juuri tuolloin alueen kaivokset suljettiin. Työmiehet irtisanottiin tai lomautettiin modernisointitoimien vuoksi. Ellei naisilla olisi ollut tuottavaa työtä, perheet olisivat nähneet nälkää.
Hienointa oli nähdä se, että projektista hyötyneet naiset palauttivat aikanaan saamansa alkupääoman yhteiseen kassaan, jotta muutkin saisivat yrityksiä alulle. Jotkut vieläpä kouluttivat kanssasisariaan ammattiin siitäkin huolimatta, että näistä saattoi tulla heille itselleen kilpailijoita.
Mosambikissakaan tarina ei päättynyt Josina Muthemban kuolemaan.
Vuonna syntyi 1976 Josina Z Machel. Hän on alussa mainitun Mosambikin ensimmäisen presidentin Samora Machelin ja hänen toisen vaimonsa Graça Machelin tytär. Sittemmin hänestä tuli myös Nelson Mandelan tytärpuoli.
Josina joutui lähisuhdeväkivallan kohteeksi niin rajussa pahoinpitelyssä, että hänen toinen silmänsä sokeutui. Tämä ja seurannut pitkällinen oikeusprosessi kirvoittivat halun tukea väkivallasta selviytyjiä. Niinpä hän päätti jatkaa suvun kunniakasta perintöä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustajana ja perusti Kuhluka-järjestön, joka tarjoaa turvakoteja ja tukea sekä haastaa väkivaltaa tuottavia yhteiskunnallisia rakenteita.
Uudelleensyntymistä tarkoittava Kuhluka-nimi kuvaa järjestön tukea uutta elämänvaihetta rakentaville naisille.
Tänä päivänä Josina Machel on yhteiskuntatieteilijä ja naisten hätätilanteisiin erikoistuneen vakuutusyhtiön perustajajäsen. Hän osallistuu myös Graça Machelin säätiön ja Samora Machelin historia-arkiston työhön.
Työ ja taistelu naisten oikeuksien ja kaikille turvallisen, ihmisarvoisen elämän puolesta jatkuu – a luta continua.
Tarja Valtonen
Kirjoittaja on SASKin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiantuntija.
