Lasten paikka on koulussa, ei töissä!

Suomessakin lapsityö oli yleistä vielä sata vuotta sitten. Ammattiliittojen pitkäjänteinen työ myötävaikutti palkkakehitykseen. Palkkatason noustua vanhemmilla oli varaa lähettää lapsensa kouluun. Kun vanhemmat tienaavat tarpeeksi, lasten ei tarvitse tehdä töitä, kirjoittaa Ulla Vesteri.

Tyttö syntyi perheen kahdeksantena lapsena. Perhe oli köyhä, kymmenen suuta ruokittavana. Nelivuotiaana tyttö lähetettiin töihin rikkaaseen perheeseen kotiapulaiseksi. Hän käveli yksin 40 kilometriä ja muutti asumaan työnantajansa taloon. Vanhemmat neuvoivat tyttöä piiloutumaan ojaan, jos hevosmiehiä tulisi vastaan.

Surullinen kohtalo jossain kaukana maailmalla? Ei, vaan tarinan tyttö on Alina, isoisoäitini, joka syntyi Iissä vuonna 1877.

Lapsityö ei ole edelleenkään hävinnyt maailmasta. Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan maailmassa on 152 miljoonaa lapsityöläistä, joista suurin osa tekee töitä täyspäiväisesti. Lapsityötä käytetään yli 50 maassa, muun muassa tehdastuotannossa, louhos- ja kaivostyössä sekä maataloudessa. On mahdollista että kaupasta ostamasi vaatteet, kengät, matkapuhelimet, kahvit ja kaakao ovat lapsityöllä tuotettuja. Lapsityöläisiin voi törmätä myös esimerkiksi Aasiassa turismisektorilla. Lapset kaupittelevat matkamuistoja, työskentelevät kenkävahteina temppeleissä tai vaikka apulaisina turistiveneissä.

Työnteolla on vaikutuksia koko lapsen loppuelämään. Kun lapsi on töissä, hän ei pääse kouluun, ja kouluttamattomana aikuisenakin mahdollisuudet elämiseen riittävään palkkaan ovat hyvin pienet. Hyvin todennäköisesti myös seuraava sukupolvi ei pääse kouluun, eikä köyhyyden kierre katkea.

Suomessakin lapsityö oli yleistä vielä sata vuotta sitten. Ammattiliittojen pitkäjänteinen työ myötävaikutti palkkakehitykseen. Palkkatason noustua vanhemmilla oli varaa lähettää lapsensa kouluun. Kun vanhemmat tienaavat tarpeeksi, lasten ei tarvitse tehdä töitä. Tämä on myös SASKin lapsityön vastaisen toiminnan ydin. Elämiseen riittävän palkan lisäksi tarvitaan lapsityön kieltävää lainsäädäntöä sekä asenteiden muutosta.

Miten sitten kävi Alinalle?

Alina itse käi neljä vuotta kiertokoulua samalla, kun oli piikana. Hän oppi lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Erityisen kiinnostunut hän oli historiasta.

Kuvassa lapsia nepalilaisessa koulussa.
Kuva on Nepalista, jossa SASKin yhteistyökumppani BWI on perustanut koulun lähinnä tiilenpolttimoiden työntekijöille. Tiilien valmistus on kovaa työtä, jota tehdään urakkapalkalla. Siksi myös lapset päätyvät helposti joukon jatkoksi tienaamaan perheille elantoa. Kun tarjolla on koulu, monet vanhemmat lähettävät kuitenkin lapsensa kouluun eikä töihin – tai ainakin myös kouluun.

Hän sai kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli alle yksivuotiaana aivokuumeeseen. Alinan henkiin jääneet lapset pääsivät kouluun, ja jokainen seuraava sukupolvi on korkeammin koulutettu kuin edellinen. Jos tämä on mahdollista Suomessa, on se mahdollista myös muualla maailmassa.

Tutustu SASKin lapsityön vastaisiin hankkeisiin:

https://www.sask.fi/mita-teemme/lapsityo/

 

Jaa artikkeli: