Uruguayn talkoomatkapäiväkirja: Osa 33

16.12.2012 18:55

Aamuksi olimme sopineet ryhmän kesken treffit mennäksemme ostamaan laivaliput kaikille, jotka yhteisen talkoo- ja tutustumisohjelman päättyessä matkaavat Buenos Airesiin. Laivat ja nopeammat lautat lähtevät Colonia del Sacramentosta, jossa vierailimme sunnuntaina, ja jossa olimme käyneet laivaterminaalissa pyytämässä aikataulut ja hintoja. Kolmessa vartissa turistibussifirman virkailija oli haetuttanut porukalla asunnoista passikopiot ja vaivalla saanut käsin kirjoittaen ylös, minä päivänä ja millä lautalla kukin halusi matkustaa mennessä ja tullessa, ja halusiko palata suoraan Montevideoon lautalla vai bussilla.

Maksun aika tuli, mutta sinänsä ystävällinen virkailija ei tiennyt, mitä veloittaa meiltä. Puhelinsoiton jälkeen lauttafirmaan meitä olisi ainakin alustavasti veloitettu kalleimman mahdollisen tariffin mukaan, mikä rahassa olisi tehnyt vähintään kaksinkertaisen summan aiemmin saamiimme hintatietoihin nähden. Kauppa raukesi.

Jukka lupasi mennä iltapäivällä parin muun halukkaan kanssa Coloniaan ostamaan lippuja, mutta Ester ehdotti, että yritettäisiin sitä ennen saada ne netistä. Iltapäivää moni istuikin viettämässä jälleen kerran varauksia netissä tehden ja monen yrityksen jälkeen siinä illalla tai seuraavana aamuna onnistuen. Olimme jo vakiokalustoa bussifirman ilmaisen langattoman netin kulmakahvilassa.

Lippuvarausrumban jälkeen siirryimme maatilalle, joka on tarkoitettu 13–50-vuotiaille vammaisille. Tila on perustettu 23 vuotta sitten ja saa tukea sosiaalisesta rahastosta, joka tuntui olevan Suomen Kelan kaltainen. Tullaan toimeen, mutta eletään silti kädestä suuhun eikä pystytä laajentamaan. Suunnitelmia on kyllä paljon: oma asuntola, jotta vammaiset voisivat tulla kauempaakin; erikoistuminen, jotta mielenterveysasiakkaat ja kehitysvammaiset olisivat erillään ja saisivat parempaa tukea jne. Suomalaisista erilaisten ryhmien toimiminen yhdessä tuntui hyvältä ratkaisulta erityisesti, koska Suomessa hoito järjestetään eriytetysti. Järjestön hallitus hankkii rahoitusta, arvioi toimintaa jne., ja jäsenet ovat luottamustehtävissä.

Osa hallituksen jäsenistä on parempiosaisia eläkeläisiä, joille päiväkeskuksen eteen tehty vapaaehtoistyö tuntui olevan erittäin tärkeää, elämään merkitystä antavaa ja lähellä sydäntä olevaa. Tilalla on 13 palkattua työntekijää käytännön toimintaa pyörittämässä: koordinaattorina psykologi, lisäksi luokanopettaja, sosiaalityöntekijä, liikunnanopettaja sekä muita toiminnanohjaajia (juustolassa ja kasvimaalla), keittäjä ja siistijä. Vierailumme aikaan tilalla oli myös nuori sosiaalialan opiskelija Italiasta tekemässä kahden kuukauden harjoittelua. Kuntoutujista nuoremmat käyvät aamupäivällä koulussa ja iltapäivällä työskentelevät tilalla. Jos työnteko onnistuu, he hakevat (tuettua) työtä ja käyvät haastatteluissa.

Maatilalla viljellään kasviksia ja vihanneksia, kasvatetaan sikoja, kanoja ja lehmiä, kompostoidaan ja harrastetaan laatikkoviljelyä. Maidosta valmistetaan juustoa. Meille selvisi, että yhden kilon juuston valmistamiseksi tarvitaan 10 litraa maitoa. Osa rahoituksesta saadaan kasvimaan tuotteiden ja juuston myynnistä ja osa tuotteista vaihdetaan kuivamuonaan vanhustentalon kanssa. Kaikki tuotanto on luomua! Ja tilan sivutuotteena on sosiaalinen kohtaamispaikka! Motivaatiota löytyy ja ketään ei tarvitse repiä sängystä.

Lounaan nautimme tilalla samassa pöydässä talon väen kanssa. Pöydällä oli kaikenlaisia leivoksia, suolaisia ja makeita sekä juustoa.  Me tarjoilimme heille Fazerin Dumle Originalia, kulho tyhjeni nopeasti. Lauloimme ruokailun lopuksi kiitoslaulun. Selvisi, että jälkkäriksi oli kaksi sangollista jäätelöä. Että maistui!

Jossain välissä Anna, Erja, Marko, Nina, Tiina ja Ulla olivat haastateltavina TV-ohjelmaan. Myös talon työntekijöitä haastateltiin.

Maatilalla on tapana pitää viikkopalaveri, johon meidät kutsuttiin mukaan. Palaverin idean meille kertoi yksi palaveriin osallistunut keskuksen käyttäjä. Kaikki halukkaat saavat ilmoittaa palaverin alussa halukkuutensa pitää puhevuoro, ja sihteeri pitää kirjaa ja jakaa sitten vuorot palaverin kuluessa. Niin saimme mekin puheenvuoroja. Marko piti meidän kaikkien puolesta kiitospuheen, ja lisäksi talon väki pyysi Jukkaa puhumaan. Keskuksen asiakkaat kertoivat meille innoissaan jo etukäteen, että saamme lahjoja: videot tilan toiminnasta, tilan symbolin ja juustoa. He halusivat jutella kanssamme, tulla valokuvatuiksi kanssamme ja jopa kertoivat meille innokkaina tyttö- ja poikaystävistään. Saimme kiitoksia siitä, että ”vaivauduimme” tutustumaan tilan toimintaan. Vierailuamme selvästi arvostettiin todella paljon ja yhteydenpitoa toivottiin jatkossakin.

Hallituksen puheenjohtaja painotti palaverin päätteeksi yhteenvetona toiminnasta, että keskuksessa tehdään työtä solidaarisuudesta eikä tienestien takia, ja tärkeysjärjestys kaikessa on:
1) ihmiset,
2) henkilökunta,
3) hallinto.
🙂

– Anna ja Ester

Mikä ihmeen talkoomatka? Vastaus löytyy täältä

 

Aiheeseen liittyvää

Malawissa naiset tekevät enää päivävuoroa

Aiemmin hiilikaivoksella työskentelevät naiset kärsivät sosiaalitilojen puutteesta sekä pitkistä kotimatkoista. SASKin ja Teollisuusliiton avulla naisten asemaa on saatu parannettua.

Lue lisää

Black Friday on vain yksi musta päivä muiden päivien lomassa

Halpojen vaatteiden takana on monesti hyvin matalia palkkoja. Koronaviruspandemia on saanut työntekijät miltei epätoivoiseen asemaan, kun kansainväliset vaatebrändit ovat peruuttaneet jo tehtyjä tilauksiaan.

Lue lisää

”Kaksi maskia maksaa saman verran kuin riisit koko perheelle yhdeksi päiväksi”

Myanmarissa ja Bangladeshissa tehtaat menevät kiinni, kun isot brändit jättävät tilauksensa maksamatta. Työntekijät menettävät työnsä, ja huoli terveydestä näyttelee pienempää roolia. Tekstiiliteollisuuden koronakriisissä vastuunkantajiksi vaaditaan

Lue lisää