Uruguayn talkoomatkapäiväkirja: Osa 20

 2.12.2012

Pyhäpäivä alkoi pitkästä aikaa joogalla läheisessä rantapuistikossa. Joogan jälkeen oli poikain kämpällä kaurapuurotarjoilu, keittovuorossa oli Rauni. Aamupäivä meni enimmäkseen lepäilyn merkeissä ja puolilta päivin mentiin nauttimaan paikalliseen ravintolaan lounasta. Oletuksena oli, että ruoka olisi ollut valmiina klo 12, koska uunikana tilattiin jo edellisenä päivänä, mutta tuntihan sitä sitten odoteltiin.

Kahden maissa hypättiin pikku bussiin ja lähdettiin huristamaan kohti Colonia del Sacramentoa, maailman perintökohdetta Lounais-Uruguayssa. Pia ja Päivi oli jälleen bussimatkan ajan ihan pihalla matkapahoinvointipillerin takia, mutta onneksi Vellu alias sihteerikkö Unelma Säleikkö teki muistiinpanoja. Ja kaupungin sisääntulossa sihteeri bongasi oikeat jouluvalotkin liikenneympyrän keskeltä!! Kaupunkiin päästyämme Unelma Säleiköllä oli pieni kynäongelma, mutta eipä aikaakaan, kun kyniä oli jopa paidankauluksessa, niin kuin kunnon sihteerillä konsanaan. Kaupunkiopasta odotellessa kierrettiin kaupungintaloa ympäri, kunnes selvisi että opas oli tuplabuukattu. Niinpä oppaina toimivat paperiliitosta Washington, Margarita ja multitalentti Zukka.

Matka jatkui rantatietä pitkin, josta näimme vastarannalla kohoavat Buenos Airesin korkeat talot.  Sitten suuntasimme kaupungin vanhimmalle aukiolle nimeltään Plaza de Toros. Härkätaisteluareena on rakennettu 1800-luvun loppupuolella.  Areena oli toiminnassa vain 2 vuotta, koska härän tappaminen kiellettiin Uruguayssa. Rakennus on tällä hetkellä käyttökiellossa, koska se on romahtamisvaarassa. Kiersimme areenan ympäri ja matkalla oli pieni hattukauppa, josta naiset ja Vellu tekivät ostoksia. Hyppäsimme jälleen bussin kyytiin ja seuraava pysähdys oli rannalla, jossa innokkaimmat kävivät uimassa. Uimatauon jälkeen siirryimme vanhaan kaupunkiin. Portugalilaisen linnoituksen kupeesta kurvasimme vanhimmalle kadulle nimeltään Los Suspiros. Tässä vaiheessa porukat lähtivät kukin omille teilleen ja me syöksyimme postikorttikauppaan. Kolmannen kulman takana olevasta kaupasta saimme vihdoin ja viimein kauan etsimämme postikortit.

Pieni nälkä alkoi vaivata meitä ja suuntasimme ravintolaan. Palvelu ravintolassa oli todella hidasta, ruokalistaakin saimme odottaa tovin. Tilasimme pientä purtavaa ja kun tarjoilija toi annoksemme pöytään, niin hän tiputti vahingossa yhden annoksen maahan. Ja tuota puuttuvaa annosta jälleen odottelimme. Kyseissä kuppilassa näimme perisuomalaista vapaapäivän viettoa suomalaisten komennusmiesten toimesta.

Ruokailun jälkeen lähdimmekin kotikylää kohti. Matkalla näimme suojellun luonnonpuiston sekä kävimme katsastamassa terminaalin, josta laivat lähtevät Buenos Airesiin. Paluumatkalla kiersimme kahden ranta-alueen kautta. Toinen niistä on nimeltään Santa Ana, joka on argentiinalaisten suosima lomaviettopaikka sekä argentiinalaiset taiteilijat viettävät paljon aikaansa siellä. Alueella sijaitsee myös lasten toipilaskoti. Toinen alue Artilleros on etenkin nuorison suosiossa ja vuoden ensimmäisenä päivänä rannalla pidetään suuret bileet.

Kotikylään palatessamme oli täysi hulabaloo meneillään ja mikäpä muukaan oli villitsijänä kuin jalkapallo!! Peñarol oli voittanut 2-0 vastustajansa ja eteni näin puolivälieriin tai jotain… meininki kaduilla oli kuin kotona Suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruuden!

Ja sitten vielä ihan vähän faktaa…

… Rio de Janeiron kuvernööri portugalilainen Manuel Lobo perusti kaupungin vuonna 1680. Portugalilaiset ja espanjalaiset taistelivat n. vuosisadan ajan kaupungin hallinnasta.  Kaupunki luovutettiin lopulta espanjalaisille sopimuksella vuonna 1777. Nippelitietoja vielä: kaupungissa on 60 hotellia ja kaksi kasinoa. Kaupungin kasinoissa ei muuten ole ikkunoita eikä kellojaJ

-Pia, Päivi ja Vellu

Mikä ihmeen talkoomatka? Vastaus löytyy täältä

Aiheeseen liittyvää

Kuolema on jokapäiväistä Qatarissa, mutta Narayan Dhoj suunnittelee silti paluuta

Nepalilainen mekaanikko on pystynyt pitämään puolensa rakennustyömailla, mutta hän tietää, että monet kohtaavat sortoa ja jäävät ilman ansioita.

Lue lisää

Buffalo Soldiers – eli seikkailijat arvaamattomassa Afrikassa

SASKin opintomatkalaiset tapasivat Mosambikissa kotiapulaisia, banaaniplantaasien työntekijöitä, suurlähettilään, ay-aktiiveja, villieläimiä sekä karaokeen hullaantuneen kapteenin.

Lue lisää

”Kaksi maskia maksaa saman verran kuin riisit koko perheelle yhdeksi päiväksi”

Myanmarissa ja Bangladeshissa tehtaat menevät kiinni, kun isot brändit jättävät tilauksensa maksamatta. Työntekijät menettävät työnsä, ja huoli terveydestä näyttelee pienempää roolia. Tekstiiliteollisuuden koronakriisissä vastuunkantajiksi vaaditaan

Lue lisää