Kuumuus oli sietämätön. Työpäivän aikana Suk Bahadur Gurung hikoili vaatteensa läpimäriksi. Hiki valui lautaselle syödessä ja imeytyi ruokaan: leipä oli nesteestä painavaa, mutta oli pakko syödä.
Nepalin Gorkhasta kotoisin olevan Bahadur Gurung kesti Qatarissa siirtotyöläisenä neljä vuotta.
– Kohtasin siellä paljon ongelmia. Yhtiö, jossa työskentelin, ei ollut hyvä, hän kertoo SASKin haastatteluvideolla.
Bahadur Gurungin piti työskennellä Qatarissa palomiehenä, mutta hänestä tulikin muurarin apulainen. Hänellä ei ollut alasta mitään kokemusta, eikä hän osannut käyttää työssä tarvittavia koneita ja työkaluja.
Työn toki oppi ajan myötä, ja Bahadur Gurung paiski kuumuudessa pitkää päivää. Pahinta oli se, ettei koetteleva työ tuonut ansioita, joista hän olisi voinut lähettää rahaa kotiin. Palkat maksettiin myöhässä, jopa muutaman kuukauden viiveellä, vaikka Bahadur Gurung työtovereineen vaati saataviaan.
– Raha ei riittänyt meille itsellemme siellä. Miten olisimme voineet lähettää jotain perheellemme kotiin?
Lopulta Bahadur Gurung otti vapaata vedoten hätätilanteeseen kotona, palasi Nepaliin ja päätti vain olla menemättä takaisin Qatariin.
Siitä on nyt lähes neljä vuotta. Bahadur Gurung on ehtinyt työskennellä pari vuotta Saudi-Arabiassa, jossa pandemia sotki työnantajayrityksen toimintaa siinä määrin, että palkkoja ei taaskaan kuulunut. Sieltäkin Bahadur Gurung ”karkasi”, kun lähtölupaa ei muuten herunut.
Kaiken jälkeen Suk Bahadur Gurung miettii jälleen lähtöä siirtotyöläiseksi, nyt vuorostaan Qatariin. Hän näkee sen yhä ainoana vaihtoehtona nostaa köyhän perheensä elintasoa. Hän ei ole ainoa: moni nepalilainen uskoo, että vain ulkomailla töiden tekeminen voi tuottaa paremmat ansiot.
Teksti: Sini Saaritsa
Kuva: Bishal Rajbhandari
