Urheilutoimittajaksi – muuksi nuori Kaj Kunnas ei oikein sitten halunnutkaan. Opiskella kuitenkin piti ja niinpä Kunnas suuntasi opiskelemaan englannin kieltä Åbo Akademiin. Valmistumisen jälkeen huomion kiinnitti Ylen lehti-ilmoitus, jossa etsittiin freelance-toimittajia urheilun pariin. Kunnas haki ja sai paikan. Niissä hommissa hänet opittiin tuntemaan koko kansan urheiluintoilijana fläppitauluineen, kunnes hän irtisanoutui Ylen palveluksesta vuonna 2017, noin 27 vuoden työrupeaman jälkeen. Nykyään Kunnas tekee töitä vapaana toimittajana.
Urheilua ja politiikkaa ei voi erottaa
Kun on nähnyt paljon maailmaa ja urheilua, on myös nähnyt sen, miten urheilu on vuosien varrella muuttunut.
— Urheilu on yhteiskunnan peili. Kun maailma muuttuu, niin urheilukin muuttuu, Kunnas sanoo.
Suurin muutos, mikä urheilussa on tapahtunut, on hänen mukaansa se, että nykyään juuri kukaan ei enää väitä, etteivätkö urheilu ja politiikka kuuluisi yhteen.
— Urheilu ja politiikka ovat mielestäni kulkeneet käsi kädessä miltei aina. Niin on nyt ja niin oli myös vuonna 1912.
Vuonna 1912 piskuisen Suomen suuriruhtinaskunnan joukkue sai osallistua Tukholman kesäolympialaisiin omana joukkueenaan, erillään Venäjän keisarikunnan joukkueesta. Sanotaan, että asetelma lisäsi kansainvälistä kiinnostusta Suomea ja sen tilannetta kohtaan, kun Venäjä oli kiristänyt otettaan suuriruhtinaskunnasta. Näin pieni, silloin vielä tuntematon osa isoa Venäjää, urheili itsensä maailmankartalle.
Kunnas sanoo iloitsevansa siitä, että urheilijat uskaltavat näyttää nykyään mielipiteensä, myös ihmisoikeuksien puolesta. Toisaalta urheilijaa ei voi painostaa esimerkiksi luopumaan kisoista, sillä niihin on usein valmistauduttu vuosia.
— On Kansainvälisen Olympiakomitean, Fifan tai muiden järjestöjen tehtävä varmistaa, että urheilukisoja järjestetään eettisesti. On hienoa, että urheilijat käyttävät asemaansa ja näkyvyyttä, mutta boikotoimaan ei heitä voi pyytää, Kunnas pohtii.
Parempaa kohti
Myös Kunnas itse on käynyt läpi muutoksen. Kun nuorena lähinnä kiinnosti kotimaan menestys, on nykyään maailmassa tärkeämpiäkin asioita kuin voitto. Hän haluaa puhua myös ihmisoikeuksien tärkeydestä. Kunnasta harmittaa se, että monesti suomalaisessa keskustelussa korostuu se, että Suomi on pieni toimija, eikä maan mielipiteillä tai tekemisillä ole väliä.
— Tämä on väärä lähtökohta. Jostakin on aina pakko lähteä. Me teemme oman osamme, muut tehkööt sitten omansa.
Kaikki kehitys ei toki tapahdu hetkessä, vaan ottaa aikansa. Kunnas on kuitenkin sitä mieltä, että parempaa kohti ollaan menossa.
— Maailma ei ole koskaan ollut niin hyvä kuin se on nyt. Esimerkiksi absoluuttinen köyhyys on vähentynyt huomattavasti ennen koronaa. Miksei maailma siis paranisi entisestään?
Historiallista on myös se, että urheilukisojen sponsorit ovat alkaneet reagoida maiden ihmisoikeustilanteeseen. Esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskisojen monivuotinen pääsponsori Škoda ilmoitti tammikuussa 2021, ettei se sponsoroi kisoja, jos ne järjestetään osittain Valko-Venäjällä. Valko-Venäjän johtajaa Aljaksandr Lukashenkaa on syytetty ihmisoikeusloukkauksista. Kisat siirrettiin pidettäväksi kokonaan Latviassa.
Mitä minä voin tehdä?
Kunnas kertoo, että on miettinyt paljon myös omia toimiaan. Vuonna 2014 myös hän oli toimittajana Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä jääkiekon MM-kisoissa. Nykyään hän miettii, olisiko kisoihin pitänyt mennä.
— Mutta toisaalta tapasimme myös kansalaisjärjestöjen edustajia. Oli silmiä avaavaa nähdä, kuinka he tarkastivat haastatteluhuoneen mikrofonien varalta. Yleisöllä on oikeus tietää myös tästä.
Näin Kunnas on ajatellut vastedeskin toimia. Tiedottaa, ottaa kantaa ja vaikuttaa. Ja osallistua kampanjoihin, kuten nyt SASKin Pelin hinta -kampanjaan.
— Sillä jos jotain hyvää on kisojen järjestämisestä Qatarissa, niin nyt ihmiset tietävät, millaisissa oloissa siellä työtä tehdään.
