Kenen on vastuu?

 Yrityksen on vaikea tietää tuotantonsa työoloista, sanoi Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila Kunnon työn päivän keskustelutilaisuudessa, jonka aihe oli ”Työ muuttuu – kenen tahdosta?” Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Avainsanaksi Kurttila nosti luottamuksen ja pitkät suhteet hankkijoihin. Silti suomalaisyhtiö ei pysty varmuudella tietämään, mitä tapahtuu, kun tarkastajat ovat poistuneet tehtaalta.

Vastuullisuus on toki muutakin kuin ihmisarvoisten työolojen tarjoamista. Kyse on ympäristöstä, verosuunnittelusta ja vastuusta tehdä taloudellisesti hyvää tulosta.

– Päähäni ei mahdu, miksi yritykset eivät mene samaan kategoriaan kuin kuluttajat, joiden ”tulee vaatia” vastuullisuutta, Finlaysonia vuoden johtanut Kurttila sanoi. Kurttilan ja kahden muun tuoreen omistaja-johtajan aikana Finlaysonin liikevoitto on ollut reippaassa kasvussa, vaikka ala muutoin rämpii Euroopassa. Miehet siirsivät tuotannon Aasiasta Eurooppaan, ovat esimerkiksi lopettaneet yhteistyön lähellä rasistista Magneettimediaa olevan tavaratalo Kärkkäisen kanssa ja lanseeranneet Tom of Finland -malliston.

– Vastuullisuus- ja suvaitsevuusteemoilla on osansa kasvussamme. Mutta jos päättäisimme esimerkiksi siirtää tuotannon kokonaan Suomeen, se olisi sama kuin julistaisin yksin maailmansodan koko maapalloa vastaan. Pussilakana maksaisi silloin 150 euroa ja meillä on Suomessa 40 kilpailijaa.

 Keskustelun yleisöltä kysyttiin, kuinka moni olisi valmis tuon hinnan pussilakanasta maksamaan. Vain pari, kolme vihreää äänestyslappua nousi useiden kymmenien joukosta. Sen sijaan farkkujen hinnan korottaminen vaikkapa 10 prosentilla, oletuksena että ompelijoiden työolot saataisiin kuntoon, sai yleisössä laajan kannatuksen.

 Ay-liike tärkeä toimija

– Hyvin harva yritys voi nykypäivänä toimia ilman, että ottaa huomioon ympäröivää yhteisöä. Mutta jotta kuluttaja voi vaatia vastuullisuutta, hänellä pitää olla tietoa, sanoi toinen panelisti Jussi Pakkasvirta. Hän johtaa Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitosta ja on tutkinut muun muassa suomalaisten paperiyhtiöiden toimintaa Etelä-Amerikassa. Pakkasvirran mukaan myös on tärkeää erottaa, onko kyse yritysten vapaaehtoisesta vastuusta vai säädetäänkö siitä lailla.

Pakkasvirta sanoi näkevänsä kansainvälisen ay-liikkeen hyvin tärkeänä toimijana, koska se on tarpeeksi vahva pystyäkseen vaatimaan työelämänormien laatimista ja täytäntöönpanoa.

Yleisön joukossa oli SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen. Hän mainitsi kansainvälisen työjärjestön ILOn neljä työelämän perusoikeutta, joita noudattamalla työntekijöiden asiat olisivat maailmassa paljon paremmin.

Oikeus järjestäytyä, pakkotyön kielto, lapsityön kielto ja tasa-arvo – näihin oikeuksiin on sitouduttu laajasti, mutta ei niin täysin kuin allekirjoittajamaiden määrä antaa ymmärtää.

– Työntekijällä pitäisi olla oikeus keskustella työnantajan kanssa ilman, että hänen täytyy pelätä henkensä puolesta,  Ronkainen sanoi. 

 

Jaa artikkeli: