“Hoidin muiden lapsia, mutta omiani ei hoitanut kukaan”

Kolumbialainen Reinalda Chavessa aloitti kotiapulaisena 13-vuotiaana. Hän kuvaa kokemusta hyväksikäytöksi, josta kärsivät myös hänen omat, nuorena saadut lapsensa. Jotta tulevat sukupolvet eivät joutuisi kohtaamaan samaa, hän puolustaa nyt kanssasiskojaan koko sydämellään.
Kolumbialainen kotitaloustyöntekijä Reinalda Chavessa katsoo kameraan lähikuvassa
Reinalda Chavessan mielestä kotitaloustyön sääntely ja arvostus ovat menossa hyvään suuntaan Kolumbiassa. Tämä näkyy myös monien palkkapussissa ja vaikuttaa suoraan kotitaloustyöntekijöiden lasten hyvinvointiin.

Chavessa teki työtä seitsemänä päivänä viikossa eikä saanut siitä minkäänlaista palkkaa.

– Alaikäiselle ei usein maksettu mitään. Asuin työnantajani luona tehden todella rankkaa työtä. Kasvoin tuntien jatkuvaa väsymystä ja kipua.

Ajan myötä Chavessa sai neljä lasta, joita hän näki vain kerran viikossa, koska asui työnantajansa luona. Siihen aikaan se oli tapana. Chavessa joutui jättämään lapset yksin tai turvautumaan kenen tahansa apuun, joka suinkin pystyi auttamaan. Esimerkiksi naapurin.

– Kävin heidän luonaan vain silloin, kun hoitaja sairastui tai ei päässytkään tulemaan. Koin, että menetin heidän läheisyytensä ja rakkautensa.

Kahdeksan vuoden jälkeen Chavessa päätti, että perhe tarvitsee häntä enemmän kuin työnantaja ja alkoi etsiä muita töitä.

Samalle viivalle muiden työntekijöiden kanssa

Chavessan nuoruudesta moni asia kotitaloustyöntekijöiden ja heidän lastensa arjessa on onneksi muuttunut paremmaksi. Esimerkiksi työnantajan luona asuu enää muutama prosentti kotiapulaisista.

Muutoksen puolesta on taistellut SASKin ja Nenäpäivän tuella kotiapulaisten liitto UTRASD. Se aloitti toimintansa vuonna 2013 Medellinissä, jonne moni nuori nainen oli joutunut muuttamaan sisällissodan erityisen väkivaltaisilta seuduilta.

Liitto oli alusta alkaen vahva vaikuttamistyössään, jonka merkittäviin hedelmiin kuuluu kotitaloustyötä säätelevä laki vuonna 2016. Se takaa, että myös kotitalouksissa tehty työ nähdään työnä eikä hyväntekeväisyytenä. Lain myötä kotien työntekijöille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin, esimerkiksi minimipalkka ja lomaraha.

– Nyt työnantajatkin näkevät meidät toisin silmin, ihmisinä.

Minimipalkka ei riitä

Edelleen kotitaloustyöntekijät kohtaavat toki myös ongelmia. Eräässä tutkimuksen mukaan 70 % työnantajista uskoo voivansa neuvotella jopa minimipalkkaa alemman palkan työntekijälleen. Myös lain edellyttämät työpaikkatarkastukset ovat osoittautuneet hankaliksi toteuttaa, sillä työnantajat vetoavat yksityisyydensuojaan.

Ikuisuuskysymys on palkkataso. Jotta minimipalkka riittäisi elämiseen, sen pitäisi olla 2–3-kertainen nykyiseen verrattuna, kuvaavat liiton naiset.

Siksi moni tarvitsee muita tulonlähteitä, mikä taas on hankala tilanne lasten kannalta. Tutkimusten mukaan noin 60 % kotitaloustyöntekijöistä on perheensä pääasiallisia elättäjiä, hyvin monet yksinhuoltajia.

Chavessan oma tilanne näyttää nyt valoisalta. Hän on saanut paljon koulutusta ja itseluottamusta liiton kautta ja suorittanut ylioppilastutkinnon. Nyt hän on työn ohella liiton aktiivi ja opiskelee unelmiensa alaa, gastronomiaa.

Liitolla on neuvotteluyhteys maan hallituksen kanssa, ja erityisen hyväksi tilanne muuttui 19 kesäkuuta, kun Kolumbian varapresidentiksi valittiin Francia Márquez. Hän on entinen kotiapulainen ja afrokolumbialaista alkuperää, kuten monet UTRASDin naisista.

– Puolustamme omia ja muiden oikeuksia, ja laitan peliin koko sydämeni. Rakennamme parempaa maata tuleville sukupolville.

SASK ja Nenäpäivä tukevat kotitaloustyöntekijöiden järjestöä Kolumbiassa, jotta se pystyisi jatkamaan vahvaa vaikuttamistyötään ja turvaamaan riittävän toimeentulon tälle hyvin haavoittuvassa asemassa olevalle ihmisryhmälle ja heidän lapsilleen. Paras tapa taata hyvä elämä lapsille on se, että vanhemmille maksetaan elämiseen riittävää palkkaa. Silloin toivottavasti kukaan ei joudu raatamaan 13-vuotiaan Reinalda Chavessan lailla.

Teksti: Laura Ventä
Kuva: Ellinoora Vesala

 

 

 

 

Jaa artikkeli: