Erityisesti Nepalin maaseudulla ollaan riippuvaisia terveysvapaaehtoisista, jotka saavat työstään lähinnä pientä kulukorvausta. SASKin tukemassa hankkeessa tehdään työtä heidän asemansa parantamisen puolesta.
Nepal tunnetaan maailman korkeimmista vuorista, mutta maan pinta-alasta lähes puolet on metsää. Sitä pitäisi suojella, mutta samalla se tarjoaa työtä kymmenille tuhansille ihmiselle. Voiko nämä kaksi asiaa yhdistää?
Etelä-Korea on nepalilaiselle vierastyöläiselle unelmien täyttymys, mahdollisuus ansaita moninkertaisesti enemmän kuin kotimaassa ja tukea sinne jääneitä perheenjäseniä. Monen unelma on kuitenkin kääntynyt painajaiseksi ja päättynyt itsemurhaan.
Montako sinkkitablettia tai kondomia on jaettu ja aliravittua lasta hoidettu? Entä minkä niminen vauva on kuollut? Nepalin terveyssisaret hoivaavat peräkylien ihmisiä ja laativat raportteja – ilman palkkaa.
Nepalin maanjäristys tuhosi monen ihmisen kodin ja elämän. SASKin tuella kotinsa menettäneille rakennettiin uusia taloja.
SASKin tuki oli merkittävässä roolissa, jotta Nepalin ay-keskusjärjestöt saatiin puhaltamaan yhteen hiileen uuden perustuslain syntymiseksi. Ilman yhteistä säveltä perustuslakia ei olisi koskaan allekirjoitettu.
Huonosti palkatut metsätyöntekijät olivat Nepalissa pitkään lakien ja säädösten ulkopuolista epävirallista työvoimaa. Nyt vaarallinen työ on tunnustettu viralliseksi ammatiksi, jonka tekijöillä on oikeus esimerkiksi sairausvakuutukseen.
Nepalissa kokonaiset perheet muuttavat kotiseuduiltaan tiilitehdaskeskittymiin aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. On pakko ansaita leipänsä. Silloin lasten koulutie katkeaa, elleivät he pääse ammattiliittojen pyörittämiin väliaikaisiin kouluihin.
Köyhien kausityöläisten arki on Nepalissa kova. Kokonaiset perheet tekevät Bhaktapurin tillitehtaalla raskasta ulkotyötä kuusitoista tuntia päivässä, seitsemänä päivää viikossa. Avustusprojektin ansiosta lapsilla on työn ohella mahdollisuus käydä koulua neljä tuntia päivässä.