Työntekijöillä ja haavoittuvilla ryhmillä ei ole riittävästi välineitä valmistautua kiihtyvään ilmastokriisiin. Tämä on tilanne erityisesti kehittyvissä maissa. Maailman valtioiden on pidettävä lupauksensa ilmastonsuojelusta, kestävästä kehityksestä ja ihmisarvoisen työpaikkojen edistämisestä osana vihreää siirtymää.
Ensi viikolla Brasilian Belemissä pidettävän YK:n ilmastokokouksen täytyy viimein hyväksyä Oikeudenmukaisen siirtymän työohjelma (Just Transition Workplan) ja siirtyä pelkistä keskusteluista konkreettisiin ja toteuttamiskelpoisiin toimiin, joilla sitoudutaan tukemaan oikeudenmukaista siirtymää kaikilla talouden sektoreilla sekä vahvistamaan työntekijöiden ja haavoittuvimmassa asemassa olevien työntekijöiden turvaa siirtymässä.
– Työntekijöiden on oltava aktiivisesti mukana, kun eri maissa laaditaan kansallisia siirtymäsuunnitelmia kohti fossilivapaata yhteiskuntaa. Ihmisarvoisen työn edellytykset muuttuvilla työmarkkinoilla täytyy turvata, sanoo SASKin oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Anna Perttula.
Suomalaiset järjestöt YK:n ilmastokokouksesta:
1,5 asteen kuumenemisrajasta pidettävä kiinni – samalla on rahoitettava sopeutumista
Valtioiden nykyisillä ilmastotoimilla ja -suunnitelmilla maapallon keskilämpötila uhkaa nousta lähes kolme astetta. Suomalaiset järjestöt odottavat päättäjiltä YK:n ilmastokokouksessa väkeviä korjausliikkeitä, jotka täyttävät valtioiden lailliset velvoitteet ilmastokriisin torjunnassa ja pitävät kansainvälisen yhteistyön liekin yllä epävakaina aikoina.
Maailman päättäjät kokoontuvat Brasilian Belémiin 10.–21.11. YK:n ilmastokokoukseen. Kokous järjestetään historiallisena ajankohtana. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta Pariisin ilmastosopimuksen solmimisesta. Geopoliittisten jännitteiden kasvaessa ilmastokokous tarjoaa mahdollisuuden palauttaa uskoa kansainväliseen järjestelmään ja yhteistyöhön.
Ilmastokokouksen on pidettävä kansainvälinen oikeus ja Pariisin sopimus hengissä
Kokouksessa on kiihdytettävä päästövähennyksiä niin, että maapallon kuumeneminen saadaan palautettua 1,5 asteen tielle. YK:n kansainvälinen tuomioistuin muistutti valtioita ilmastotavoitteiden velvoittavuudesta kesällä antamassaan neuvoa-antavassa kannassaan. Toistaiseksi tavoitteesta ja velvoitteista ollaan kuitenkin lipeämässä: tuoreimpana esimerkkinä EU-maiden ilmastoministerit vesittivät unionin päästövähennystavoitetta lukuisilla joustoilla.
– Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kansainvälinen tuomioistuin on linjannut selkeästi, että valtioiden tulee asettaa kansalliset päästövähennyssitoumukset (NDC), jotka mahdollistavat lämpenemisen rajoittamisen 1,5 asteeseen, sanoo Amnesty International Suomen osaston ilmasto- ja ympäristöasiantuntija Elina Mikola.
Tavoitteeseen päästään ensisijaisesti siirtymällä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin. Kokouksen tapahtumapaikka Amazonin sademetsän syleilyssä korostaa myös metsien merkitystä ilmastokriisin hillinnässä. Maailmanlaajuisesti metsät sitovat ja varastoivat noin 25–30 prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.
– Samaan aikaan metsäkato aiheuttaa valtavan määrän päästöjä, esimerkiksi vuonna 2024 enemmän kuin Intian vuotuiset hiilidioksidipäästöt. Belémissä on tehtävä sitovia päätöksiä metsäkadon torjumiseksi, kuten vahvistettava metsien roolia maiden ilmastosuunnitelmissa, sanoo WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen.
Sopeutuminen nousee kärkiteemoihin
Ihmiskunta on alivarautunut ilmastokriisin vaikutuksiin, jotka näkyvät jo laajasti eri puolilla maailmaa. Erityisesti köyhissä maissa ja pienissä saarivaltioissa ilmastokriisi nakertaa ihmisten ja luonnon hyvinvointia. Alivarautuminen nakertaa myös ilmastokriisistä vastuussa olevien merkittävien saastuttajien ja ilmastonmuutoksen seurauksille alttiiden maiden välistä luottamusta.
– Belémissä tarvitaan sopeutumispaketti, joka tarjoaa välitöntä helpotusta ilmastokriisin etulinjassa oleville. Yli kymmenkertainen ero rahoitustarpeiden ja saatavilla olevan tuen välillä merkitsee elinkeinojen menetyksiä, tuhoutuneita satoja ja pakkomuuttoa – vaikka keinot estää näitä vaikutuksia olisivat olemassa, kuvailee Niko Humalisto, Suomen Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija.
Sopeutumista hidastaa käytännössä esimerkiksi se, ettei siihen liittyville toimille ole määritelty tavoitteita ja seurannan mittareita, joilla edistystä voisi arvioida.
– Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tänä vuonna erityisen tärkeä teema, koska ilmastokokouksessa valmistellaan sopeutumisindikaattoreita ja neuvotellaan sopeutumisrahoituksesta. Näihin on osoitettava riittävät varat päästövähennystoimien ohella, kertoo Oona Huttunen, Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija.
Ylipäätään ilmastotoimien rahoitus on jälleen pöydällä. Edellisessä ilmastokokouksessa päätettiin uudesta rahoitustavoitteesta, jonka mukaan teollisuusmaiden tulee osoittaa kehittyville maille 300 miljardia dollaria vuosittain vuoteen 2035.
– Raha valuu edelleen väärään suuntaan, kuten fossiilienergian tuotantoon ja ilmastopäästöjä vauhdittavaan maatalouteen. Mitä kauemmin ilmastoinvestointeja viivytellään, sitä suuremmaksi sopeutumisen hintalappu ja kärsimys paisuu. Rahallakaan ei korvata lajikatoa tai ihmishenkiä vaativien sairauksien leviämistä, puhumattakaan kokonaisten saarivaltioiden poistumisesta kartalta, sanoo Emilia Runeberg, kansainvälisen ilmastopolitiikan asiantuntija Fingosta.
Suomalaisten järjestöjen yhteinen tiedote, jossa SASK on mukana
