Suuren urheilujuhlan pimeä puoli

Urheilukisoja varjostavat ihmisoikeusongelmat ovat viime aikoina nousseet puheenaiheiksi eri tavalla kuin koskaan ennen – ja hyvä niin. Merkitystä sillä on vain, jos puheet muuttuvat teoiksi. Tätä peräänkuuluttaa SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen.

Tätä lukiessasi Pekingin olympialaiset ovat ohi. Ne jäävät historiaan paitsi voittajista myös vahingossa nautituista isoisän sydänlääkkeistä ja pakkotyöllä tehdyistä kisa-asuista.  

Diktatuurien hinku isännöidä kansainvälisiä urheilutapahtumia todistaa, että urheilu on politiikkaa, jolla yritetään kiillottaa niiden julkisivua ja peitellä suhtautumista ihmisoikeuksiin. 

Syksyllä edessä ovat jalkapallon MM-kisat Qatarissa. Niiden valmistelu on vaatinut jo tuhansia ihmishenkiä, pääasiassa rakennuksilla. Lisäksi satojatuhansia työskentelee orjuutta muistuttavissa oloissa. 

Qatarissa oli vuoteen 2020 asti laillisesti käytössä kafala-järjestelmä, joka esti työntekijöitä päättämästä työsuhdetta ilman työnantajan suostumusta. Se on pakottanut heidät työskentelemään toimeentulon rajamailla olevilla palkoilla ja terveyden vaarantavilla työehdoilla vailla mahdollisuutta palata kotiin. 

Nyt kafala on kumottu, mutta käytäntö jatkuu useiden lähteiden mukaan edelleen. Orjuudessa työskentelee myös kuljetusalan työntekijöitä. 

Voimme auttaa siirtotyöläisiä heidän lähtömaissaan

Qatarin työntekijät ovat pääosin siirtotyöläisiä Etelä-Aasiasta. He ovat lähteneet paremman elämän toivossa, jos ei itselleen niin kotiin jääville lapsilleen, koska toimeentulon mahdollisuudet kotimaassa ovat niukat.

SASKin tavoitteena on tukea työntekijöitä siinä, että heillä olisi mahdollisuus neuvotella itselleen säällinen toimeentulo ja työehdot riippumatta siitä, missä päin maailmaa sattuvat elämään.

Qatarin ja Kiinan kaltaisissa ääritapauksissa työntekijöillä ei ole mahdollisuutta neuvotella ja sopia työehdoistaan, koska ammattiliitot on kielletty, tai ne toimivat puolueen ohjauksessa kuten Kiinassa. Siksi SASK ei pysty niissä toimimaan. Voimme kuitenkin auttaa siirtotyöntekijöitä heidän lähtömaissaan. Nyt sitä tehdään Intiassa ja Nepalissa. 

Qatarissakin on silti saatu tuloksia aikaan kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen painostuksen myötä. Lakiuudistusten lisäksi työntekijät ovat saaneet oikeuden perustaa yhdistyksiä. Ne eivät ole ammattiliittoja mutta askel oikeaan suuntaan.

Työntekijöiden oikeuksissa on kyse ihmisarvosta

Oikeuksissa ei ole kyse vain rahasta vaan myös ihmisarvosta. Siitä, että ihmisellä on oikeus valita, mihin voi suostua. Tässä asiassa rekkakuski on samanlainen Suomessa ja Qatarissa. 

Muutos ei aina ole nopea, mutta jotain me kaikki voimme tehdä sen vauhdittamiseksi. Voimme kysyä, missä kuluttamamme tuote on tehty ja onko työntekijöiden oikeuksia noudatettu.  

Aina kysymykseen ei ole helppoa vastausta, mutta se pitää painetta yllä. Diktaattorit ovat huolissaan rahoistaan, vallastaan ja maineestaan. Ne joutuvat paineen alla muuttamaan toimintatapojaan, kuten esimerkit Qatarista ja toivottavasti myös Kiinasta kertovat. Muistetaan kysyä, eikä syödä vahingossa vaarin sydänlääkkeitä. 

Kirjoittaja on Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin toiminnanjohtaja. Kirjoitus julkaistiin ensin AKT-lehdessä.

Aiheeseen liittyvää

Ei ole fanin tehtävä huolehtia jalkapallokisojen ihmisoikeuksista

SASKin Pelin hinta -kampanjassa käynnistyy kesäkuussa uusi vaihe, jossa haluamme korostaa jalkapallon ja kisamaiden päättäjien roolia ihmisoikeuksien turvaamisessa.

Lue lisää

Lahjoita

Pelin hinta – Qatar 2022 Miljoonia siirtotyöläisiä on työskennellyt Qatarin rakennustyömailla orjuutta muistuttavissa oloissa, kokenut riistoa ja hyväksikäyttöä. Jalkapallofanit ympäri maailman joutuvat kysymään: Mikä on rakastamamme

Lue lisää

Sushant Raya auttoi muita Qatarissa vaikka oma elämä valui hukkaan

Nepalilaiselle Sushant Rayalle ei jäänyt mitään käteen vuosistaan siirtotyöntekijänä Qatarissa. Hän on kuitenkin parantanut muiden siirtotyöläisten asemaa ay-toiminnalla.

Lue lisää