Nyrkin ja hellan väli — historiaan?

Koulutus, tiedotus, lakimuutokset, nollatoleranssi työehtosopimuksissa, työsuojelu, selviytyjien tukeminen ovat hyviä startteja, noin aluksi. Turvalliset työ- ja sosiaalitilat, riskialttiiden henkilöstöryhmien paniikkinappulat, työaikajärjestelyt, kuljetukset kotiin vaarallisina vuorokaudenaikoina, toimivat ja oikeudenmukaiset valitusjärjestelmät ovat esimerkkejä käytännön toimista. Ilman kaikkien sukupuolten edustajien yhteistyötä ja asennekasvatusta ei päästä eteen eikä taakse, kirjoittaa SASKin tasa-arvoasiantuntija Tarja Valtonen naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä.

New Yorkin kuvernööri erosi virastaan lukuisten häirintäsyytteiden takia. Muuan prinssi on ollut skandaalien kohteena seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Suomessa musiikin alakulttuuripiireihin kuuluvat ihmiset ovat julkaisseet hätkähdyttäviä häirinnän ja väkivallan kokemuksiaan ja saaneet aikaan paitsi keskustelua, myös yhteisten pelisääntöjen laatimista alan yrittäjien ja muusikoiden etujärjestön yhteistyönä.

Väkivalta ja häirintä työelämässä pulpahtelevat aika ajoin esiin, ja siihen syyllistyvät sekä asiakkaat että kollegat ja esihenkilöt. Tilastojen mukaan Pohjoismaat ovat EU:n sukupuolittuneen väkivallan surullisenkuuluisassa kärjessä, Suomi kakkosena. Tilastojen luotettavuus tosin on vähän niin ja näin, koska asiasta pelätään monin paikoin edes puhua, saati ilmoittaa viranomaisille. Joka tapauksessa jotain on pahasti pielessä, kun lähes puolet yli 15-vuotiaista suomalaisnaisista kertoo joutuneensa vähintään kerran eläessään väkivallan kohteeksi. Maailmanlaajuisesti joka kolmas nainen kokee väkivaltaa eri muodoissaan, eikä tämä luku sisällä häirintää.

Kun akan pitää kesät tiineenä ja talvet kengittä, niin pysyy kurissa.
– 1920-luvulla syntynyt suomalainen mies

En mielelläni käytä sanaa uhri väkivaltaan viitattaessa, paitsi silloin, jos ihminen on menettänyt henkensä. Elävien kirjoissa säilynyttä on suotavampaa kuvata selviytyjäksi, mikä antaa edes häivähdyksen toivoa uudesta alusta ja toipumisesta. Väkivalta traumatisoi aina, sen jälkien laatu, syvyys ja niistä selviytymisen kesto vain vaihtelevat. Samalla, kun tarve selviytyjien tukipalvelujen roimalle lisäämiselle on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys, on puututtava ilmiön syihin.

Vaikka selkäpiitä karmivista kokemuspohjaisista tarinoista ei todellakaan voi iloita, on hyvä, että ne ovat tulleet esille. Liian kauan on hyssytelty, lakaistu ikäviä kokemuksia maton alle ja piiloteltu mustelmia meikkivoiteilla ja pitkillä hihoilla. Väkivallan selitteleminen alkoholilla, naisten pukeutumisella tai käytöksellä, miesten stressillä tai tekemättömillä kotiaskareilla saisi jo loppua. Vastuu väkivallasta on aina tekijän, ei kohteen, ja sen taustalla on rakenteellinen epätasa-arvoisuus ja patriarkaalinen valtarakennelma. Kaksi viime vuosien merkkipaalua muutoksen tiellä, #MeToo ja yleissopimus C190 ovat lisänneet paitsi avoimuutta ja rohkeutta, myös käytännön muutostoimia.

Suurin osa työkavereistani on sanonut, että minä itse kerjäsin häirintää. Minut vaiennettiin seksuaalisella nöyryytyksellä.
– belgialainen toimittaja

#MeToo:n juuret ovat itse asiassa jo rapiat kymmenen vuotta vanhemmat kuin 2017 globaaliksi leimahtaneen kampanjan. Yhdysvaltalainen aktivisti Tarana Burke kuuli nuorisoleirin 13-vuotiaalta osallistujalta kertomuksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja perusti liikkeen tukemaan hänen kaltaisiaan selviytyjiä. Kampanja räjäytti sosiaalisen ja muun median. Tehoa auttoi se, että osallistujat ja syyllisiksi nimetyt olivat kuuluisia. Viihdealojen seuraan liittyi pian muiden toimialojen väkeä, ja vaiettu ja häpeilty aihe tuli viimein laajalti julkiseksi. Hatunnosto rohkeille ihmisille! Sillä sitä, mitä et näe, et ymmärrä yrittääkään muuttaa.

Väkivallan ja häirinnän vastainen työelämän yleissopimus (C190) on sekin sitkeän ja vuosikausia kestäneen kampanjointi- ja vaikuttamistyön tulos. 2019 historiallinen sopimus hyväksyttiin Kansainvälisen Työjärjestön vuosittaisessa konferenssissa. Globaali liike, ammattiliitot ja moninaiset tasa-arvojärjestöt etunenässä, oli voittanut! Vaadittiin satoja yksilötarinoita ympäri maailmaa tapahtuneista ihmisoikeuksien loukkauksista, loputonta vääntöä sisällöistä, yksityiskohtien hiomista, neuvottelua neuvottelun perään, ajoittain yksi askel eteen ja kaksi taakse. Riemun, laulun ja tanssin päivä koitti 10.6.2019, kun työntekijä- ja työnantajapuolen sekä valtioiden hallinnon edustajat viimein hyväksyivät sopimuksen. Tähän mennessä sen ovat kansallisesti vahvistaneet ja omiin lakeihinsa sisällyttämiseen sitoutuneet Uruguay, Fidži, Namibia, Argentiina, Somalia, Ecuador, Mauritius, Kreikka ja viimeksi Italia. Tasa-arvon mallimaamme Suomi on pitkällä valmisteluissa, ja tulosta odotetaan pian.

Monet tapaukset jäävät piiloon, koska uhrin on valittava väkivallan ilmiantamisen ja työpaikan säilyttämisen välillä.
– eteläafrikkalainen myyntityön ammattilainen

Miten mahtipontisella sopimusjargonilla laadittu paperipino mihinkään vaikuttaa? Samoin kuin kaikki muukin sääntely ja lainsäädäntö, työvälineenä yhteisten pelisääntöjen noudattamiselle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Väkivalta ja häirintä voi olla fyysistä, psykologista, seksuaalista, taloudellista tai verbaalista. Se voi olla kiusaamista ja vihapuhetta, kasvokkain, selän takana tai verkossa. Se voi olla parisuhdeväkivaltaa, uhkailua, vaarallisiin työoloihin pakottamista tai toisen ihmisen elämän kontrollointia. Nämä asiat täytyy tunnistaa, jotta niille ymmärtää tehdä jotain.

Kun naiset kokevat häirintää ja väkivaltaa työpaikalla tai kotona, he luulevat olevansa itse syypäitä, koska meidät on opetettu ajattelemaan niin. Minäkin luulin väkivallan johtuneen jostain itse tekemästäni virheestä.
– intialainen bussikuski

Koulutus, tiedotus, lakimuutokset, nollatoleranssi työehtosopimuksissa, työsuojelu, selviytyjien tukeminen ovat hyviä startteja, noin aluksi. Turvalliset työ- ja sosiaalitilat, riskialttiiden henkilöstöryhmien paniikkinappulat, työaikajärjestelyt, kuljetukset kotiin vaarallisina vuorokaudenaikoina, toimivat ja oikeudenmukaiset valitusjärjestelmät ovat esimerkkejä käytännön toimista. Ilman kaikkien sukupuolten edustajien yhteistyötä ja asennekasvatusta ei päästä eteen eikä taakse.

Jotta naisen paikka ei olisi enää nyrkin ja hellan välissä. Vaan että kunkin naisen, miehen ja muun paikka olisi juuri siellä, missä hän itse haluaa sen olevan.

Kirjoittaja on SASKin työntekijä, joka on erikoistunut sukupuolten tasa-arvoon. Tänään, 25.11., vietetään kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Ammattiliitoilla on olennainen rooli siinä, että työntekijöille voidaan esimerkiksi saada sellaisia tiloja, jotka ovat heille turvallisia. 25.11. alkaa myös 16 päivän kampanja-aika naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Kampanja kulkee nimellä “Orange the World: End Violence against Women Now!

Aiheeseen liittyvää

Miljoonat kotiapulaiset elävät köyhyydessä – ja eniten kärsivät heidän lapsensa 

Maria Lucia ei tiennyt, että hänen poikansa oli lopettanut koulun. Sillä on kauaskantoisia seurauksia. Maailman kotiapulaisten työ on usein lainsuojatonta, palkka on olematon ja esimerkiksi vapaapäiviä

Lue lisää

Synkkä vuosi Kolumbiassa

Vuosi 2020 ei tuonut rauhaa Kolumbian ihmisoikeuksien puolustajille. Viime vuonna rekisteröitiin yhteensä 130 rikkomusta muun muassa ay-aktiiveja kohtaan. Suomalainen ay-liike on pyrkinyt vaikuttamaan esimerkiksi vetoamalla

Lue lisää

Indonesian kotiapulaiset tarvitsevat suojaa niin mielivaltaa, väkivaltaa kuin virustakin vastaan

Korona joko vie kotiapulaiselta työn tai asettaa hänet vaaraan: etäisyyksien pitäminen on mahdotonta ja työnantajan vastuu tarjota kasvosuojia tai maksaa palkkaa on heiveröinen.

Lue lisää