Yhdeksän vuotta vankeudessa

Indonesialainen Ani joutui pakkotyöhön sukulaisperheeseen. Kun vapaus vihdoin koitti, oli elämälle etsittävä uusi suunta. Apua löytyi paikallisesta kotiapulaisten ammattiliitosta. Tarina sisältää kuvausta väkivallasta, eikä siksi välttämättä sovi kaikille lukijoille.
Nuori, indonesialainen nainen.
Ani haaveilee oman yrityksen perustamisesta, sillä hän ei haluaisi työskennellä enää kenenkään muun alaisuudessa. Kuva: Ellinoora Vesala

Tutut tuntevat Nama Sri Sri Mornin lempinimellä Ani. Hän on nykyään 25-vuotias, vielä nuori, mutta on ehtinyt kokea elämässään jo paljon.

Vuonna 2007, kun Ani oli vain 12-vuotias, hän lähti kotikylästään Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan työskentelemään isän puolen sukulaisten luokse. Anin piti päästä kouluun sekä saada sukulaisilta ylläpito. Toisin kuitenkin kävi.

Eri kerrosten väkeä

Ani vietti yhdeksän vuotta elämästään kotiapulaisena talossa, jossa oli kolme muutakin kodista huolehtivaa naista. Talossa oli neljä kerrosta, joten yhdellä kotiapulaisella oli yksi kerros huollettavanaan. Kotiapulaiset eivät saaneet olla tekemisissä keskenään, vaan juttelusta rankaistiin.

Rangaistuksia saattoi muutenkin tulla pienimmästäkin rikkeestä ja ne olivat äärimmäisiä: kotiapulaisten päälle kaadettiin kiehuvaa vettä, heitä poltettiin silitysraudalla sekä lyötiin ja potkittiin. Anin toinen silmä on kokonaan sokeutunut, toisella hän näkee osittain. Myös suu ja hampaat ovat vahingoittuneet. Kun Anin käsivarsia katsoo, näkyy niissä palovammoja ja viiltelyn jälkiä.

Työstään Ani ei saanut palkkaa, ja ruokaa tarjottiin kerran päivässä. Hän sai nukkua joko pihalla tai keittiön lattialla. Kun perhe, jossa hän työskenteli, lähti ulos, lukittiin Ani sisälle siksi aikaa.

Perhe saisi kärsiä

Koko yhdeksän vuoden aikana Ani pääsi käymään kotonaan vain kaksi kertaa. Silloinkin mukana oli isäntäperheen väkeä, joten Ani ei voinut kertoa tilanteestaan. Anin omalle perheelle kerrottiin, että tyttöä kohdeltiin Jakartassa kuin omaa lasta. Hän saisi hienon koulutuksen ja pääsisi elämässään eteenpäin.

Isäntäperhe uhkasi, että jos Ani yrittäisi karata, hänen omalle perheelleen kostettaisiin. Anilla on kaksi nuorempaa sisarusta, joille hän ei halunnut samaa kohtaloa. Ani pelkäsi, että sisarukset joutuisivat töihin hänen tilalleen.

Ammattiliitosta apua

Vuonna 2016, kun Ania oli jälleen kerran pahoinpidelty, hän sai vihdoin tarpeekseen. Ani kiipesi kolmannen kerroksen ikkunasta ulos ja juoksi läheiselle poliisiasemalle verta valuen. Kun poliisit menivät isäntäperheen talolle, olivat kaikki muut paitsi perheen isä paenneet paikalta. Lopulta myös perheen äiti saatiin kiinni, ja sekä isä että äiti ovat saaneet vankeusrangaistuksen Anin kohtelusta. Perheen muut jäsenet, isoäiti sekä kaksi tytärtä, ovat edelleen karkuteillä. Perheen muut kotiapulaiset ovat ilmeisesti edelleen isoäidin ja tyttärien seurassa.

Karkaamisensa jälkeen Ani vietti pitkän aikaa sairaalassa. Kun vapaus vihdoin koitti, piti elämälle etsiä uusi suunta. Apu löytyi paikallisesta kotiapulaisten ammattiliitosta, josta on tullut Anille kuin toinen perhe. Hän on sittemmin käynyt lukion ja työskentelee nykyään jakartalaisessa ravintolassa. Ani ei enää koskaan haluaisi tehdä töitä toiselle, vaan haaveilee oman yrityksen perustamisesta.

Kun Anilta kysyy, mitä hän haluaisi tehdä tulevaisuudessa, hän sanoo:

— Haluan jatkaa tarinani kertomista, ettei tulisi enää koskaan toista Ania.

 

SASKilla on Indonesissa hanke, jossa tuetaan kotiapulaisten koulutusta, järjestäytymistä sekä vaikuttamistyötä sosiaaliturvan toteutumiseksi ja kansainvälisen työjärjestön ILOn kotiapulaisia koskevan yleissopimuksen ratifioimiseksi.

Indonesiassa kotiapulaisten tilanne vaikea, sillä maa ei ole ratifioinut ILOn sopimusta eikä kansallinen lainsäädäntö tue, tunnusta tai suojele kotiapulaisia ollenkaan. Maassa on arvioitu olevan yli 10 miljoonaa kotiapulaista.

Hankekumppaneina Indonesiassa ovat kotiapulaisten ammattiliitto Sapulidi sekä kotiapulaisten ammattiliittojen verkosto JalaPRT. Joskus ammattiliittojen työntekijät käyvät pelastamassa kaltoinkohdeltuja kotiapulaisia turvaan.

Pakkotyö on työtä, jota jonkin rangaistuksen, esimerkiksi väkivallan uhalla vaaditaan henkilöltä. Maailmassa on lähes 25 miljoonaa pakkotyöläistä. Pakkotyö on ihmisoikeusrikos. Lue lisää.  

Artikkelia muokattu 31.3.2021 kello 11.46: Tarkennettu ingressiä. 

Aiheeseen liittyvää

Miljoonat kotiapulaiset elävät köyhyydessä – ja eniten kärsivät heidän lapsensa 

Maria Lucia ei tiennyt, että hänen poikansa oli lopettanut koulun. Sillä on kauaskantoisia seurauksia. Maailman kotiapulaisten työ on usein lainsuojatonta, palkka on olematon ja esimerkiksi vapaapäiviä

Lue lisää

Oikeus kunnon työhön kuuluu kaikille

Ihmisarvoinen työ on kestävin keino vähentää köyhyyttä. Kun työntekijöille maksetaan elämiseen riittävä palkka, heillä on mahdollisuus elättää perheensä, lähettää lapsensa kouluun ja köyhyyden kierre katkeaa.

Lue lisää

Naisten tekemän työn merkitystä vähätellään, vaikka Myanmarin kansantalous lepää Ohmar Htunin ja hänen kaltaistensa varassa

Tyttöjen ja naisten aseman parantaminen on Suomen kehitys­politiikan kärkitavoite. Kun kurkistaa 21-vuotiaan Ohmar Htunin kotiin ja elämään, voi päätellä kuinka tarpeellista se on.

Lue lisää