Uruguayn talkoomatkapäiväkirja: Osa 14

1.12.2012 23:29

Aamu valkeni aurinkoisena eilisiltaisen ukkoskuuron jälkeen. Hikisen yön jälkeen heräsin ennen aikojani jo kello 6.30. Päätin hiipiä ulos huoneesta herättämättä kämppäkavereitani Tarjaa, Anua ja Ninaa. Majoitumme nelistään kolmen hengen huoneessa. Tunnelma on tiivis, kun neljäs sänky saatiin tungettua muiden joukkoon. Suurempi ongelma muodostui matkalaukuista. Kaikilla kun on kookkaat pakaasit matkassa, tuliaisten yms. vuoksi. Ai niin tästä minun ei pitänyt kirjoittaa vaan aamuisesta lenkistäni.

Lenkkarit ja jalkaan ja eikun menoksi. Ensin kävelin puoli kilometriä pampan reunalle. Cerro Chato on vaatimaton maaseutukaupunki, missä pellot aukeavat joka suuntaan pienen kaupungin laidoilta. Lähes joka pihassa on kotieläimiä. Hotellia vastapäätäkin on hevosia laitumella ja niiden kanssa tepastelee muutama kana.

Hauskin näky löytyikin heti nurkan takaa, missä takapihalla makoili lehmä sadeviitta niskassa. Yöllä oli sadellut vissiin enemmänkin ja kotieläin oli pelastettu pahimmalta kastumiselta. Aamu aikaisella ilma oli raikas ja ruoho sekä kasvit tuoksuivat hyvälle. Sateenkaari näkyi horisontissa ja lähdin reippaana vaeltelemaan hiljaisia kylänraitteja. Vain pari puistotyöntekijää ja puhtaanapitolaitoksen äijää olivat puuhissaan.

Kiertelin katuja ristiin rastiin tutustuen asutukseen, arkkitehtuuriin ja pihasuunnitteluun. Näytti siltä, että piha-alueet oli otettu pääsääntöisesti hyötykäyttöön. Kukot kiekuivat ja kanat kotkottivat lähes joka toisessa pihapiirissä. Vahtikoiria ja kissoja oli runsaasti. Lisäksi monissa pihoissa näkyi hevonen, lammas tai sikakin. Sellaista eläväistä on näiden pihaelämä. Pieniä ruokakauppoja on yllättävän tiheään. Väki ei näemmä viitsi shoppailla kauempana vaan pitävät pieniä kyläkauppoja hengissä. Samalla ne toimivat hyvinä paikkoina tiedon kulun turvaamiseksi. Turpakäräjiä käydään näköjään joka kaupan nurkalla.

Melkein tunnin rauhallisesti lenkkeiltyäni kuulin lähestyvän ukkosen jyrinän ja uhkaavien tummien pilvien nousevan hotellin suunnalta eli tässä tapauksessa lännestä. Kiihdytin kävelyvauhtia ja panin lopulta juoksuksi. Ennätin häthätää perille hotellille ennen sateen tuloa. Kyllä lenkin jälkeen kahvi ja paahtoleipä maistuivat! Kämppäkaveritkin olivat parahiksi heränneet.

Matka ja uudet seikkailut jatkuvat huomenna luonnonsuojelualueella ja Trenta y Tresin kaupungissä.

– Tsau, Ulla

Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä

Aiheeseen liittyvää

Buddhan ja naisten voimalla

Naisvoiman ja -energian hehkuttelulla ollaan menty jo pitkään, mutta työelämän ihmisoikeuksien ajamisessa sillä on silti raikas klangi. Myanmarissa naisia on noussut ay-liikkeen johtopaikoille, ja siitä

Lue lisää

Malawissa naiset tekevät enää päivävuoroa

Aiemmin hiilikaivoksella työskentelevät naiset kärsivät sosiaalitilojen puutteesta sekä pitkistä kotimatkoista. SASKin ja Teollisuusliiton avulla naisten asemaa on saatu parannettua.

Lue lisää

”Kaksi maskia maksaa saman verran kuin riisit koko perheelle yhdeksi päiväksi”

Myanmarissa ja Bangladeshissa tehtaat menevät kiinni, kun isot brändit jättävät tilauksensa maksamatta. Työntekijät menettävät työnsä, ja huoli terveydestä näyttelee pienempää roolia. Tekstiiliteollisuuden koronakriisissä vastuunkantajiksi vaaditaan

Lue lisää