1.12.2012 23:29
Aamu valkeni aurinkoisena eilisiltaisen ukkoskuuron jälkeen. Hikisen yön jälkeen heräsin ennen aikojani jo kello 6.30. Päätin hiipiä ulos huoneesta herättämättä kämppäkavereitani Tarjaa, Anua ja Ninaa. Majoitumme nelistään kolmen hengen huoneessa. Tunnelma on tiivis, kun neljäs sänky saatiin tungettua muiden joukkoon. Suurempi ongelma muodostui matkalaukuista. Kaikilla kun on kookkaat pakaasit matkassa, tuliaisten yms. vuoksi. Ai niin tästä minun ei pitänyt kirjoittaa vaan aamuisesta lenkistäni.
Lenkkarit ja jalkaan ja eikun menoksi. Ensin kävelin puoli kilometriä pampan reunalle. Cerro Chato on vaatimaton maaseutukaupunki, missä pellot aukeavat joka suuntaan pienen kaupungin laidoilta. Lähes joka pihassa on kotieläimiä. Hotellia vastapäätäkin on hevosia laitumella ja niiden kanssa tepastelee muutama kana.
Hauskin näky löytyikin heti nurkan takaa, missä takapihalla makoili lehmä sadeviitta niskassa. Yöllä oli sadellut vissiin enemmänkin ja kotieläin oli pelastettu pahimmalta kastumiselta. Aamu aikaisella ilma oli raikas ja ruoho sekä kasvit tuoksuivat hyvälle. Sateenkaari näkyi horisontissa ja lähdin reippaana vaeltelemaan hiljaisia kylänraitteja. Vain pari puistotyöntekijää ja puhtaanapitolaitoksen äijää olivat puuhissaan.
Kiertelin katuja ristiin rastiin tutustuen asutukseen, arkkitehtuuriin ja pihasuunnitteluun. Näytti siltä, että piha-alueet oli otettu pääsääntöisesti hyötykäyttöön. Kukot kiekuivat ja kanat kotkottivat lähes joka toisessa pihapiirissä. Vahtikoiria ja kissoja oli runsaasti. Lisäksi monissa pihoissa näkyi hevonen, lammas tai sikakin. Sellaista eläväistä on näiden pihaelämä. Pieniä ruokakauppoja on yllättävän tiheään. Väki ei näemmä viitsi shoppailla kauempana vaan pitävät pieniä kyläkauppoja hengissä. Samalla ne toimivat hyvinä paikkoina tiedon kulun turvaamiseksi. Turpakäräjiä käydään näköjään joka kaupan nurkalla.
Melkein tunnin rauhallisesti lenkkeiltyäni kuulin lähestyvän ukkosen jyrinän ja uhkaavien tummien pilvien nousevan hotellin suunnalta eli tässä tapauksessa lännestä. Kiihdytin kävelyvauhtia ja panin lopulta juoksuksi. Ennätin häthätää perille hotellille ennen sateen tuloa. Kyllä lenkin jälkeen kahvi ja paahtoleipä maistuivat! Kämppäkaveritkin olivat parahiksi heränneet.
Matka ja uudet seikkailut jatkuvat huomenna luonnonsuojelualueella ja Trenta y Tresin kaupungissä.
– Tsau, Ulla
Mikä ihmeen talkoomatka? Vastauksen löydät täältä
