Tekopyhä pelastaja

Tunnetko hyvän omantunnon ostajan? Hän työntää pari kolikkoa keräyslippaaseen ja jatkaa sen jälkeen elämäänsä turpean onnellisena. Hän allekirjoittaa netissä vetoomuksen ja piirtää sitten päänsä päälle sädekehän.

Maria Petterson kuvaa Helsingin Sanomissa käsitystä, jonka mukaan noloin ja tekopyhin on se, joka tekee hyvää vain saadakseen hyvän omatunnon. Ja hänestähän jupistaan. Ainakin kehitysyhteistyökeskusteluun tuo nolo tyyppi pujahtaa yhtä usein kuin hiiri viemäriin.

Kritiikki on pahimmillaan patalaiskaa. Ikään kuin huono omatunto olisi suurikin hyve.

Paheksumalla muiden moraalivaistoa jarrutamme jo muutenkin junnaavaa keskustelua siitä, miten saada ihmiset toimimaan tärkeiden asioiden puolesta. Sen sijaan että miettisimme, millaisin tuloksin yhteisiä ongelmia ratkotaan, jumiudumme arvottamaan egobuusteja. Ihan kuin angstisen auttajan teot merkitsisivät enemmän.

Huonosta omatunnosta kärsivä ihminen on loppupeleissä yhtä dynaaminen kuin märkä vanttu. Jatkuva syyllisyys ei ole eteenpäin työntävä voima vaan järkevän toiminnan este. Se passivoi, ahdistaa ja vetää lihakset veltoksi silloin kun pitäisi puristaa käsi nyrkkiin ja vaatia muutosta: parempia päätöksiä, tasa-arvoista kohtelua tai tehtaita, joiden katot eivät sorru vaatteita ompelevien työntekijöiden niskaan.

En ole sitä paitsi tavannut ketään, joka olisi ostanut sen omatunnon. Sen sijaan törmään jatkuvasti niihin, jotka tekisivät enemmänkin, jos vain tietäisivät, mikä auttaa. Joku huutaa aina, ettei kannata.

Pelkästään viime vuonna taisteltiin inhimillisemmät työolot Brasilian jalkapallon MM-kisojen rakennustyöläisille, tuettiin Länsi-Afrikan ebola-alueita ja kerättiin miljoonien eurojen korvauksia romahtaneen vaatetehtaan uhreille Bangladeshissa – tavallisten kansalaisten tuella.

Kukaan ei kysy, millä motiiveilla ihmiset kampanjaan osallistuivat. Joku saattoi saada sädekehän, toinen ei. Tärkeintä ovat teot.

SASKin toimintaa kehittyvissä maissa voi tukea osoitteessa www.vahvantehtava.fi.

Katri Blomster
Kehitysviestinnän koordinaattori, SASK

Kirjoitus on aiemmin julkaistu myös Ammatissa Pro -lehdessä ja Ammattiliitto Pron verkkosivuilla

Jaa artikkeli: