Rana Plazan vuosipäivä: Erään äidin tarina

Töiden jälkeen Bangladeshin pääkaupungin slummissa asuva Arif, 13, menee sairaalaan katsomaan äitiään. Hän on ainoa, joka käy tervehtimässä langanlaihaa naista huoneessa, jossa on pitkät rivit sänkyjä vieri vieressä. Äiti, Asma, vietiin hoitoon kaksi kuukautta sitten, kun hän oli riutunut olemattomiin ja vain makasi. Aliravitsemus ja voimakas traumatisoituminen, lääkärit sanovat.

Ilma muuttui tomuksi

Neljä vuotta sitten Arif luuli, että äiti on kuollut. Yhtenä tavallisena keskiviikkona Dhakan laitamilla seisova korkea talo, jonka neljännessä kerroksessa äiti työskenteli Phantom Apparels -tekstiilitehtaan ompelijana, romahti maan tasalle. Kuului jyrinää, sitten ilma muuttui sakeaksi tomuksi, jonka läpi ei nähnyt. Kun se hälveni, Rana Plaza –tehdasrakennuksen paikalla oli enää valtava kasa kiveä, romua ja ihmisiä.

Kolme päivää loukussa

Asma muistaa, että kesken työnteon lattia alkoi vajota. Hän yritti juosta, mutta kaikki ympärillä sortui, ja hän putosi. Asma päätyi kyljelleen ahtaaseen loukkoon ja kuuli ympäriltään huutoa. Hän makasi siellä kolme päivää ennen kuin pelastajat löysivät hänet. Asma jäi eloon, koska oli onnistunut juomaan virtsaa kivityrmässään.

Vammat Asman ruumissa paranivat hiljalleen, mutta hän ei enää pystynyt palaamaan entiseen työhönsä tekstiilitehtaisiin. Tehtaaseen sisälle meneminen oli mahdoton ajatus. Hän pestautui kotiapulaiseksi. Siinä työssä palkka oli vielä huonompi kuin tehtaassa, ja jopa Arif tienasi enemmän kuin äitinsä. Sitten Asman mies lähti. Nuorempi tytär Sumaya lähetettiin isoäidin luokse, ja äidin ja pojan ansioilla oli pärjättävä koko joukon.

Haaveena oma talo

Sairaalasali kylpee valossa, kun Arif tulee sisään ja menee halaamaan äitiään. Asma on onnellinen, että on Rana Plazan uhreille maksetuista korvauksista pystynyt tallettamaan 20000 takaa (230 euroa) poikansa tulevaisuutta varten. Hän haaveilee parantuvansa ja pystyvänsä palaamaan perheineen siihen pieneen kylään, josta aikoinaan lähti Dhakaan töihin. Pieni pala maata ja oma talo, se olisi täydellistä.

Teksti: Sini Saaritsa
Kuva ja haastattelu: Taslima Akhter

Tällä viikolla vietetään Vaatevallankumousta eettisemmän vaateteollisuuden puolesta. Lue täältä tavoista osallistua.

 

Jaa artikkeli: