Päivä eteläisessä Mosambikissa on polttavan kuuma, kun 15 suomalaista ammattiyhdistysaktiivia pelmahtaa kadulta sisään odottaen innokkaana ensikohtaamistaan paikallisen ay-väen kanssa. Hissiä rakennuksessa ei ole, joten 8. kerroksessa sijaitsevaan toimistoon taivalletaan huonokuntoisessa portaikossa. Kerrosten välisillä osuuksilla on pilkkopimeää.
Viimein seurueemme onnistuu punnertamaan itsensä keskusjärjestö CONSILMOn kokoushuoneeseen, joka kaikkien helpotukseksi on ilmastoitu ja pitkälle neuvottelupöydälle on tuotu vesipulloja.
Maputo rakentuu kiinalaisella pääomalla
Vaikka keskusjärjestön majapaikkana toimiva rakennus on nuhjuinen, pääkaupunki Maputossa riittää uutuuttaan kiiltäviä, toinen toistaan modernimpia rakennelmia. Maputo onkin suurten vastakohtien kaupunki: silmiinpistävän köyhyyden kohtaaminen miljoonahotellin välittömässä läheisyydessä tuntuu irvokkaalta.
Maputossa melkein joka suunnassa näkyy taivaaseen kurkottavia torninostureita. Rakennusbuumin taustalla häärivät aasialaiset: kaupankäyntiä ja luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia sopimuksia Mosambikin hallituksen kanssa solminut Kiina rakentaa maahan valtavalla tahdilla. Tästä Mosambik ei kuitenkaan itse juuri hyödy, vaan maan matala palkkataso takaa kiinalaisille suuryrityksille muhkeat voitot.
Talouskriisissä viime keväästä asti kamppailleessa maassa rakennustyöntekijä tienaa päivässä 60–200 meticalia eli alle 3 euroa. Suomen tapaan yleissitovista työehtosopimuksista ei päästä Mosambikissa nauttimaan, vaan jokaisella työpaikalla toimii oma ammattiyhdistys, joka neuvottelee sopimuksensa työnantajan kanssa itse.
Jäsenhankintaa paikallisessa rakennus- ja kaivosalan liitossa SINTICIMissä voisi kuvailla erittäin suoraksi toiminnaksi. Keskuskonttorilta lähtee päivittäin liiton edustajia kiertämään työmaita hankkimaan uusia jäseniä. Uudenlaisen haasteen jäsenhankintaan ovat muodostaneet kiinalaiset työnjohtajat: he osaavat Mosambikin virallista kieltä portugalia ainoastaan kahden fraasin verran: ”tee töitä” ja ”mene pois”.
Suurten tuloerojen maa
Intian valtameri kohisee taustalla, kun Maputon rantakadulla liikkuu verkkaisesti merkkivetimiin sonnustautunut lenkkeilijä. Hän ohittaa naisen, joka kerää muoviroskaa tien varresta. Tuloerot näkyvät: talouskasvusta huolimatta maailman köyhimpiin lukeutuvan maan eriarvoisuus on kasvanut räjähdysmäisesti.
Mosambikissa toimii myös epävirallinen sektori, joka muodostuu muun muassa itsensä työllistävistä katukauppiaista. Kun pysähtyy liikennevaloihin, saattaa auton ikkunaan yhtäkkiä ilmestyä cashewpähkinöitä tai litsejä kaupitteleva mies. Kadut ovat väärällään huteran näköisiä kojuja, joissa myydään kaikkea mahdollista tupakkatuotteista sandaaleihin. Päivän kuumimpaan aikaan tyypillinen näky on kauppias, joka on nukahtanut työpisteensä ääreen.
Opintomatkalla tutustuu paikallisiin
Ensimmäinen Afrikassa vietetty viikko vierähtää tiiviisti järjestö- ja työpaikkavierailujen sekä kaksipäiväisen seminaarin muodossa. Seminaari on lämminhenkinen tapahtuma, jossa on paikalla miehiä ja naisia rautatietyöläisistä kotiapulaisiin. Teemoja ei ollut rajattu tiukasti ennakkoon, vaan keskustelu soljui luontevasti kaikille yhteisissä aiheissa kuten järjestäytyminen, työehdot ja tasa-arvokysymykset.
Vaikka Mosambik on maantieteellisesti katsottuna kaukana piskuisesta Suomestamme, on yllättävää, miten samankaltaisia haasteita me silti kohtaamme työelämässä. Kuten Suomessa, myös Mosambikissa on naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa kehitettävää. Yhteiskunnallisissa rakenteissa piileskelevään epäkohtaan on kuitenkin tartuttu siellä hanakasti, ja naisia on alkanut näkyä enemmän päätöksenteossa ja johtotehtävissä.
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin tavoitteena on parantaa työntekijöiden oloja ja asemaa maailmalla. Mosambik on SASKin suurin kohdemaa ja suomalaisten tuesta pääsevät hyötymään monien alojen työntekijät, myös rakennusalan.
Teksti: Mette Nissinen
Kuvat: Mika Töttö
Kirjoittaja on SASKin kunnon työn lähettiläs ja Rakennusliiton aktiivi.
Artikkeli julkaistiin ensin Rakennusliiton Rakentaja-lehdessä. Tämä on tiivistetty ja hieman muokattu versio.
Aiheeseen liittyvää
Kun aikuiset saavat kunnon palkkaa työstään, pääsevät lapset kouluun
Ihmisoikeusloukkauksien lopettaminen on päättäjien ja kisojen isäntämaiden vastuulla
