Verotulojen puute lisää eriarvoisuutta ja torppaa kehityksen

Mitä Suomessa voidaan tehdä, jotta kehittyvien maiden verojärjestelmät tehostuisivat ja tuloerot pienenisivät? SASKin miniseminaarissa etsittiin vastauksia.
Professori Jukka Pirttilän SASKin miniseminaarissa esittelemä graafi kertoo, että rikkaimmat kiertävät veroja eniten.

Ugandan verokarhun toiminnassa on paljon kehittämistä.

– Kun Ugandassa ostaja saa kuitin ja myyjä toisen, verottaja saa ne molemmat. Arvatkaa, yhdistääkö verottaja siellä nämä kaksi arvonlisäveron tietoa?

Jukka Pirttilä katsoo 14.12. järjestetyn SASKin miniseminaarin yleisöä kysyvästi. Helsingin yliopiston julkistalouden professori on perehtynyt verotuksen ongelmiin kehittyvissä maissa. Hän on auttanut viranomaisia verojärjestelmän kehittämisessä esimerkiksi Ugandassa. Parhaillaan sikäläisessä verotoimistossa istuu pari suomalaisopiskelijaa.

Pirttilä uskoo, että pohjoismaisten ja köyhien Afrikan maiden verottajien linkittäminen ja täkäläisen tietämyksen tarjoaminen auttaa kehittyviä maita tehostamaan verojärjestelmiään. Tehostaminen on usein yksinkertaista. Esimerkiksi arvonlisäveron määrä lisääntyisi, jos ostajien ja myyjien antamat tiedot ristiintaulukoitaisiin. Myös raportoinnin parantaminen olisi tehokas tapa parantaa verojärjestelmän toimivuutta.

Eriarvoisuus kasvaa maiden sisällä

Afrikan maissa verotulojen osuus bruttokansantuotteesta on keskimäärin yli kaksi kertaa vähemmän kuin Suomessa. Verotulojen vähyys tarkoittaa sitä, että mailla ei ole varoja esimerkiksi koulutukseen, sairaanhoitoon tai liikenneinvestointeihin. Samalla se tarkoittaa, että tuloerojen kasvua ei pystytä tasaamaan tulonsiirroilla.

Pirttilän mukaan maapallon tuloerot ovat maiden välillä laskeneet ja absoluuttisessa köyhyydessä elävien määrä on vähentynyt.

– Maapallo on pikkaisen vähemmän eriarvoinen paikka kuin joitain vuosikymmeniä sitten. Mutta maiden sisällä tuloerot ovat voineet hieman kasvaa.

Tuloeroja mitataan gini-kertoimella. Mitä suurempi kerroin, sitä suuremmat tuloerot. Kerroin yksi tarkoittaisi, että kaikki tulot ovat yhdellä henkilöllä ja muilla ei ole mitään. Esimerkiksi Mosambikissa GINI-kerroin on 0,7, kun Suomen kerroin on 0,25. Ilman tulonsiirtoja Suomen GINI-kerroin olisi 0,55.

Maailmanpolitiikan tutkija Matti Ylönen tietää, kehittyvissä maissa kansalaisten suhde valtioon on etäinen. Se ei kasvata iloisia veronmaksajia.

Veronmaksuhalut vähissä

Miten kehittyvien maiden verotusta sitten pitäisi kehittää?

Yksi ongelma esimerkiksi monessa Afrikan maassa on, että luottamus julkiseen talouteen ja verottajaan on vähäistä. Pirttilän seinälle heijastama graafi paljastaa pohjoismaisen tutkimustuloksen, jonka mukaan 30 prosenttia tanskalaisistakin kiertää veroja, heti kuin se on heille mahdollista.

– Jos tanskalaiset ovat tällaisia, niin miten sitten ihmiset maassa, jossa ei luoteta julkiseen talouteen, Pirttilä huomauttaa.

Veronkierrosta viime kesänä väitellyt maailmanpolitiikan tutkija Matti Ylönen on SASKin seminaarin toinen alustaja. Hänkin painottaa, että kehittyvien maiden verojärjestelmät ovat heikkoja ja täynnä porsaanreikiä. Epävirallinen sektori ei maksa veroja, ja rikas eliittikin kiertää ne.

Ylösen mukaan ”keinottelu kehittyvissä maissa on tosi helppoa ja siihen puuttuminen tosi vaikeaa”.  Kyse on myös motivaatiosta.

– Suhde valtioon voi olla etäinen, eikä valtiota pidetä merkittävänä. Ei ole veronmaksuhalukkuutta, Ylönen toteaa.

Poliittinen tahto tarpeen

Veronmaksuhalukkuus ei kuitenkaan riitä. Verottajan mahdollisuuksia saada tietoja pitäisi myös lisätä. Jukka Pirttilän mukaan Suomenkin verojärjestelmästä tekee tehokkaan juuri se, että verottaja saa tietoja automaattisesti.

– Olikohan se Stalin vai Lenin joka sanoi, että luottamus hyvä, valvonta parempi, Pirttilä naurattaa yleisöä.

Kehittyvien maiden verotuloja vähentää paljon kansainvälisten yritysten harjoittama aggressiivinen verosuunnittelu. Esimerkiksi tavaramerkkioikeuksien ylihinnoittelulla voidaan yritysten tuotot siirtää kevyen verotuksen maihin. Matti Ylönen muistuttaa, että verokierron vähentäminen vaatii poliittista tahtoa.

– Ay-liikkeellä voisi olla tässä paljon nykyistä isompi rooli.

Keskusjärjestöillä siis olisi mahdollisuus pyrkiä vahvemmin tekemään vaikuttamistyötä esimerkiksi veroasiantuntijan avulla.

SASKin työ kehitysmaissa on siivittänyt muun muassa työehtosopimusten syntyä eri aloille. Tuloerojen näkökulmasta parempien työehtojen ujuttaminen kehitysmaihin ja sitä kautta myös työllisyyden lisääminen on oikea suunta, totesi Pirttiläkin. Isommista palkoista kun maksetaan ihannetilanteessa myös enemmän veroja.

Jaa artikkeli: