Opintomatkalla Mosambikissa – miltä maa näyttää tavallisen työntekijän silmin?

Harri Rusanen pääsi SASKin opintomatkalla tutustumaan Mosambikin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Blogin kakkososassa hän tarjoaa näkökulmia köyhän maan työelämän haasteisiin.

Opintomatkan toinen viikko alkoi vierailulla Deindustri-yritykseen. Paikalla oli työnjohtaja, luottamusmies ja paikallisen teollisuusalojen liiton edustajia. Yritys on ison mosambikilaisen Mozul-yhtiön alihankkija, joka työllistää 45 vakituista työntekijää. Kausityötä teetetään, ja silloin työntekijämäärä voi nousta 70:een. Yritys valmistaa anodeja Mozulin alumiinisulattamolle. Siellä tuntui olevan hyvä keskusteluilmapiiri puolin ja toisin, ainoastaan palkankorotuksista saatiin kunnon vääntö aikaan.

Hyvät työelämälait – valvonta ontuu

Naisia mosambikilaisessa tehtaassaSeuraavaksi lähdimme vierailemaan kahdessa ay-keskusjärjestössä. Ensimmäisenä vuorossa oli Consilmo, joka edustaa puu-, rakennus- ja kaivosalojen liittoja. Liitot kertoivat haasteikseen kansainvälistymisen ja sitä kautta teollistumisen. Näihin haasteisiin järjestö on saanut kansainvälistä apua, ja he toivoivat sen jatkuvan.

Kuulimme, että jokaisella työpaikalla, jossa on vähintään kymmenen työntekijää, tulee lain mukaan olla myös ammattiliitto läsnä. Kuitenkaan Mosambikissa ei ole yleissitovia työehtosopimuksia, vaan sopimukset tehdään paikallisesti. Isommat yritykset maksavat enemmän palkkaa kuin pienemmät.

Laki mahdollistaa työntekijöiden puolustamisen riita-asioissa eri oikeusasteissa. Laki myös velvoittaa työnantajan ottamaan henkivakuutuksen työntekijöilleen. Lait sinänsä ovat hyviä, mutta Mosambikissa haasteena on niiden sekä työturvallisuuden noudattamisen valvonta. Kuulimme myös, että syrjintää esiintyy edelleen eri muodoissaan, ja liitot taistelevat kovasti sitä vastaan.

Kiinalaiset nousivat jälleen esiin: he eivät tunne Mosambikin järjestelmiä, ja se aiheuttaa ongelmia. Kuulimme kumminkin usean kiinalaisyrityksen päästäneen ammattiliitot työpaikoilleen, ja tilanne on menossa parempaan suuntaan.

Työttömyys vähenee, mutta palkat pysyvät matalina

Toisessa keskusjärjestössä, OTM-CS:ssä, kuulimme faktoja työelämästä: Työttömyys on vähentynyt, ja palkat pysyvät tällä hetkellä matalina. Minimipalkoille on seitsemän eri kategoriaa, joskin eläkkeet maksetaan palkkataulukon heikoimman palkan mukaan.

OTM-CS on valmis puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja kaipaakin sitoutumista sopimuspöytiin muissakin kuin palkka-asioissa. Järjestö pyrkii parhaillaan neuvottelemaan kaikille pidemmät vanhempainvapaat: äitiysloma kaikille 90 päivään ja isyysloma seitsemään päivään. Huolenaiheena oli työterveys. Myös koulutuksen tärkeyttä painotettiin, jotta kaikki tietäisivät oikeutensa paremmin.

Keskusjärjestöt yhdessä liittojen kanssa käyvätkin ahkerasti työpaikoilla kertomassa työntekijöille heidän oikeuksistaan. Tilastoja järjestäytymisasteesta heillä ei tällä hetkellä ole, mutta kehitys vaikutti myönteiseltä. OTM-CS edustaa 16:ta jäsenliittoa eri aloilta. Työntekijät maksavat liittojäsenyydestään prosentin palkastaan.

Ajatustenvaihtoa paikallisten kanssa

Mosambikilaisia keittäjänaisiaJärjestimme yhdessä paikallisten liittojen kanssa kaksi päivää kestäneen seminaarin, jossa tutustuttiin puolin ja toisin ay-liikkeen toimintaan. Kielinä olivat suomi ja portugali, joita ansiokkaasti tulkkasivat meille matkanjohtaja Jukka Pääkkönen ja aiemmin illallisella tapaamamme Ritva Parviainen.

Aluksi kuulimme Mosambikin sosiaaliturvasta, joka oli hyväksytty lakiin hiljattain, vuonna 2017. Tämä taisikin olla enemmänkin koulutuksena paikallisille osallistujille. He tunsivat lain heikohkosti ja sopivat keskenään käyvänsä tästä lisäkoulutuksia.

Seuraavaksi oli meidän suomalaisten vuoro esitellä parin liiton ja työttömyyskassan toimintaa. Mosambikilaiset olivat vastaanottavaisia ja kiittelivät kovasti esityksistä. Erityisesti kouluvierailumme ja liittojen oppilasjäsenet nousivat yhä uudelleen esiin. Nähtiinpä pari hauskaa improvisaatioitua performanssiakin.

Minglailua Suomen suurlähetystössä

Toisen seminaaripäivän aloitimme vierailulla Suomen suurlähetystöön. Saimme kuulla Suomen toiminnasta Mosambikissa. Suomi on ollut Mosambikissa läsnä jo vuodesta 1977 alkaen, ja kehitysyhteistyötä on tehty jo ennen Mosambikin itsenäistymistä.

Carolyn Tourunen ja Cornelia Thomasson MosambikissaSuomi tunnetaankin Mosambikin tukijana, ja tällä hetkellä tärkein tukikohde on opetussektori. Huolena on eritoten suuri lukutaidottomuus. Kuulimme myös erilaisista projekteista, kuten pohjoismaisesta Nordic Growth -seminaarista, jonka tavoitteena luoda kunnollisia työpaikkoja alueelle. Suomi pyrkii laajentamaan kauppasuhteita maiden välillä.

Mosambikista löytyy paljon luonnonvaroja, muun muassa hiiltä ja maakaasua. Huolena onkin ns. luonnonvarakirous, eli osataanko niitä hyödyntää oikein ja kansan hyväksi. Maa on ottanut valtavasti lainaa hyödyntääkseen luonnonvarat, ja tuloja on laskettu saatavan vasta vuodesta 2030 lähtien. Esille nousi myös naisten asema – etenkin köyhän kansan keskuudessa se on huono.

Myöhemmin reissulla pääsimme vielä tutustumaan suurlähettilään Maputon edustusasuntoon. Rakennuksen oli suunnitellut paikallinen arkkitehti, ja se oli alueen nähtävyys. Paikalle oli kutsuttu muitakin suomalaisia alueella vaikuttavia sekä myös paikallista ay-väkeä. Minglailuhan sujui sujuvasti jopa minulta!

Nuoria houkutellaan mukaan puolustamaan oikeuksiaan

Iltapäivällä palasimme seminaariin, jossa paikalliset esittelivät haasteitaan. Nostan esiin nuoret, jotka Mosambikissa muodostavat työntekijöiden enemmistön. Ay-liike on luonut nuorisokomiteat, joilla houkutellaan uusia nuoria liittymään liittoihin. Tavoitteena on saada nuoret mukaan osallistumaan ja määrittämään poliittisia tavoitteita työelämään sekä valistamaan ay-liikkeen hyödyistä. Koettiin, etteivät nuoret ymmärrä riittävästi ay-liikettä. Myös teknillis-ammatillisen koulutuksen puute huoletti. Nuoret halusivat päästä mukaan kolmikantaisiin pöytiin, joissa ammattikoulutusta hallinnoidaan.

”Nuoret ovat enemmistö työelämässä”

Myös työttömyys koettiin ongelmaksi. Nuoria yritetään houkutella yritystoimintaan mukaan, mutta koulutusta vastaavaa työtä ei tahdo löytyä. Toimintaa vaikeuttaa rahoituksen puute, mutta nuorisoseminaareja järjestetään mahdollisuuksien mukaan. Keskusjärjestöt tarjoavat nuorille kouluttajakoulutusta, ja nämä kouluttajat sitten kiertävät yrityksissä kertomassa ay-liikkeestä tilaisuuksissa, joihin kutsutaan kaikki nuoret työntekijät. On kuitenkin yrityksiä, jotka eivät salli nuorisotilaisuuksia järjestettävän. Valtakunnallisen tason tapahtumia järjestetään, kun rahoitus saadaan kasaan, lähinnä kansainvälisten kumppaneiden tuella. Iloksemme kuulimme myös, että alueittain pyritään järjestämään koulutukset alueen oman kielen mukaan.

Työelämässä riittää haasteita

Mosambikilainen trukkikuskiLisäksi kuulimme kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimuksesta ja sen valvonnasta. Mosambik on ratifioinut viisiosaisen ILOn peruspaketin, mutta julkiselle sektorille ei voida tällä hetkellä perustaa ammattiliittoja. Yksi liitto on jo olemassa, mutta sillä ei ole neuvotteluoikeutta. Ay-liike on toimittanut hallitukselle oman ehdotuksensa ongelman ratkaisemiseksi, ja neuvottelut ovat alkaneet.

Myös Mosambikissa ovat yleistyneet prekaari-, pätkä- ja vuokratyöt. Epäsäännöllistä työtä tekevillä on vaarana menettää sosiaaliturva kokonaan, jos tietty työssäoloaika ei täyty. Heille myös maksetaan jopa alle minimipalkkojen. Hyvin heikot työehdot ovat yleisiä maataloudessa ja rakennusalalla, vuokratyöfirmoissa, satamissa, kotitaloustöissä, yksityisissä vartiointifirmoissa sekä ns. epävirallisella sektorilla eli esimerkiksi katukaupassa ja taksiliikenteessä.

Lopuksi kuulimme vielä ammattiliittojen organisaatioista. Ne ovat aika lailla samankaltaisia kuin meillä Suomessa. Työehtosopimuksista he kertoivat, että kolmikantaisesti neuvotellaan vuosittain raamit minimipalkkoihin eli käytännössä palkkalattiat. Sitä ennen on käyty sektoreittain neuvottelut työnantajien ja ammattiliittojen kesken.

”Työtä 48 tuntia viikossa”

Työaikalain mukaan työaika on 48 tuntia viikossa, mutta siitäkin voi paikallisesti sopia toisin. Samassa yrityksessä työskentelevät työntekijät kuuluvat kaikki saman liiton piiriin, huolimatta työnkuvasta. Kiinalaisista yrityksistä kysyttäessä kävi jälleen ilmi, että he ovat avaamassa oviaan ammattiliitoille. Kiinasta on kuitenkin tuotu Mosambikiin rangaistusvankeja sovittamaan tekojaan työllä, ja se koetaan ongelmaksi.

Seminaari oli todella hedelmällinen, ja molemmin puolin lähdimme tyytyväisinä jatkamaan matkaamme. Yhteistyötä ja ajatustenvaihtoa toivottiin jatkossakin – ja miksipä se ei onnistuisi!

Harri Rusanen

Kirjoittaja osallistui SASKin kaksiviikkoiselle opintomatkalle marraskuussa 2018. Hän on Teollisuusliiton ammattiosasto 70:n hallituksen jäsen ja kv-vastaava.

Matkablogisarjan viimeinen osa julkaistaan ensi viikolla. Seuraa SASKin Facebookia!

Aiheeseen liittyvää

Opintomatkalla Mosambikissa – arvaamaton Afrikka

Harri Rusanen pääsi tutustumaan Mosambikin todellisuuteen SASKin opintomatkalla. Kolmiosaisen blogin kautta sinäkin pääset kurkistamaan, mitä matkalla tapahtui.

Lue lisää

Opintomatkalla Mosambikissa – ikimuistoisia kokemuksia mahtavassa ryhmässä

Harri Rusanen tutustui SASKin opintomatkalla Mosambikin työelämään ja ihmisiin. Blogisarjan viimeisessä osassa hän summaa matkan tunnelmat.

Lue lisää

H&M:n työntekijät kertovat nälkäpalkoista ja työlakien loukkauksista 

H&M:n vaatteita ompelevat työntekijät kertovat tuoreessa raportissa nälkäpalkoista ja huonoista työoloista. Bulgarialaistehtaalla tienataan alle 10 prosenttia elämiseen riittävistä palkoista, ja töissä pyörtyminen on tavallista myös Intiassa

Lue lisää