Ay-liikkeen johtajan arki Kolumbiassa vaatii rohkeutta

Kaupan alan liiton Uniónin puheenjohtaja Luz Marina Díaz Jiménez vieraili Suomessa taannoin. Uhkailuista ja pelotteluista huolimatta tämä ay-liikkeen johtaja jatkaa sinnikkäästi työtään paikallisen työelämän parantamiseksi.
Luz Marina Diaz Jimenez
Vierailullaan Suomessa Kolumbian ay-johtaja Luz Marina Díaz Jiménez koki olonsa turvalliseksi. Se on harvinainen tunne, koska kotimaassaan hän joutuu koko ajan pelkäämään henkensä edestä. Kuva: Marie Sandberg-Chibani

Kun istumme pöytään helsinkiläisessä kahvilassa, kolumbialaisen Uniónin puheenjohtaja Luz Marina Díaz Jiménez sanoo heti tuntevansa olonsa turvalliseksi. Se on hänelle harvinainen tunne. Hänen kotimaassaan ay-aktiivin arki on vaarallista.

— Kolumbiassa surmataan ay-liikkeen johtajia ja muita yhteiskunta-asioista kiinnostuneita ihmisiä jatkuvasti, hän kertoo.

Kaupan alan liitto Unión täytti juuri kahdeksan vuotta. Koko sen ajan liitto on yrittänyt vaikuttaa siihen, että ammattiliittoon liittyminen olisi hyväksyttävää.

— Presidenttimme Juan Manuel Santos, joka on myös saanut Nobelin rauhanpalkinnon, edisti liittojen asiaa, ja hänen kautensa aikana liittoihin liittyminen tuli luvalliseksi. Nykyinen presidentti on kuitenkin linjannut, että ay-toiminta ja -jäsenyys ei ole suotavaa, hän kertoo.

Jatkuvasti hyökkäyksen kohteena

Díaz Jiménezin kokemuksista ammattiyhdistyksen toiminnasta Kolumbiassa kerrotaan myös tuoreessa kirjassa ”Kohti parempaa Kolumbiaa”. Se kertoo erilaisesta ay-elämästä kuin mihin Suomessa on totuttu:

— Kolumbiassa on paljon rikollisryhmiä, jotka keskittyvät erityisesti ay-aktiivien ja yhteiskunnan johtajien tappamiseen. Pelkään, että lapset, puoliso tai muut läheiset joutuvat maksamaan siitä, että minä toimin ammattiyhdistysliikkeessä.

Myös Uniónia kohtaan on hyökätty eri puolilla maata. Viimeisin hyökkäys tapahtui vähän aikaa sitten.
Työntekijöiden kannustus rohkaisee häntä kuitenkin jatkamaan vaarallista työtään. Toisekseen hänellä on vahva usko siihen, että muutoksia voidaan saada aikaan.

— Olen nähnyt, millä tavoin työntekijöiden oikeuksia poljetaan, ja miten heidät jätetään ilman asianmukaista palkkaa tai ylityökorvauksia. Kun asiat ovat parantuneet, se antaa lisävoimia, hän kuvailee.

— Ajattele, että itse tekisit työtä 16 tuntia ja saisit palkan kahdeksalta tunnilta.

Tuore kirja on hyvin rakas Luz Marina Díaz Jiménezille. Hän näkee sen osoituksena siitä, että Unión on tunnustettu liitto.

— Tunnen suunnatonta iloa tästä kirjasta. Kaikki se työ, mitä olemme tehneet, on todella tuottanut hedelmää. Se antaa lisää rohkeutta tehdä asioita.

Kirjan kirjoittaneet Sirkka-Liisa Pihlaste ja Pirjo Leinonen keräsivät materiaalit ja kiersivät ay-pomon kanssa monessa kaupungissa. Kaupungit valittiin sen mukaan, missä oli paljon työntekijöitä, ja missä heitä oli kohdeltu väärin.

— Tänään tarina onkin toinen. Ne, jotka kohtelivat työntekijöitä huonosti, eivät ole näillä työpaikoilla enää töissä, hän iloitsee.

Kiitos kuuluu Díaz Jiménezin mukaan myös organisaatioille ympäri maailmaa, kuten PAMille ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKille.

Ay-toiminnan eteen puurtaminen jatkuu kuitenkin Kolumbiassa.

Unión-liitto

  • Sopii työehdoista kahden yrityksen supermarketeissa Kolumbiassa. Yritykset ovat Carrefour ja Cencosud.
  • Keskimääräinen minimipalkka kaupassa on työehtosopimuksen mukaan 300 dollaria/kk.
  • Jäseniä liitolla on tällä hetkellä noin 12 000. Liiton järjestäytymisaste on peräti 80 prosenttia, kun taas yleinen järjestäytymisaste Kolumbiassa on 4,6 prosenttia.
  • Unión on suurin liitto yksityissektorilla.
  • Suurimpana voittona ay-pomo pitää liiton perustamisen ohella sitä, että Carrefourin työntekijät järjestäytyivät vuonna 2011.

Teksti: Marie Sandberg-Chibani. 

Teksti on alun perin julkaistu PAMin verkkosivuilla

Jaa artikkeli: