Pelivälineet
Urheiluvälineteollisuus on rakennettu halvan ja mukautuvaisen työvoiman varaan. Reilu peli, samat säännöt -kampanja nostaa esiin jalkapallon esimerkkinä eettisesti tuotetusta urheiluvälineestä, mutta muistuttaa myös muiden urheiluvälineiden kuten tossujen ja vaatteiden tuotanto-oloista.
Suuret urheiluvälinevalmistajat ovat vahvoja brändejä, joiden omissa tiloissa sijaitsevat tavallisesti vain suunnittelu-, ja markkinointiosastot. Ne eivät suoraan omista eivätkä kontrolloi tehtaitaan vaan hankkivat materiaalit ja työn useilta eri alihankkijoilta. Alihankkijaketjut saattavat olla hyvin pitkiä, mikä tekee työolojen valvomisesta hyvin vaikeaa – joskaan ei mahdotonta. Joissakin tapauksissa sama alihankkija valmistaa tuotteita monelle eri merkille, jolloin yksi valmistuttaja ei voi saada aikaan myönteisiä muutoksia.
Vaikka paljon on saatu aikaan sitten 1990-luvun, jolloin lasten ompelemat jalkapallot herättivät kohua ennen vuoden 1996 EM-kisoja, urheiluvälinevalmistajat eivät vielä ole katsoneet tarpeelliseksi puuttua moniin toimintatapoihinsa, jotka aiheuttavat työolojen huononemista alempana ketjussa.
Kehittynyt teknologia ja varastoinnin suuret kustannukset ovat aiheuttaneet sen, että tuotteita ei enää tilata suuria määriä neljä kertaa vuodessa eri sesonkeja varten, vaan käytännössä koko ajan tehdään pieniä tilauksia. Lyhyempien toimitusaikojen vaatiminen, valmistajalle maksettavan kappalehinnan pudottaminen ja uhkailu tuotannon siirtämisestä muualle, jos ehdot eivät täyty, ovat kaikki sellaisia käytäntöjä, jotka aiheuttavat huonoja työoloja ja usein johtavat työntekijän oikeuksien polkemiseen.
Liian pitkät työpäivät, pakolliset ylityöt, pätkätyö minimipalkkaa pienemmällä korvauksella, huono terveys, stressi ja perheongelmat ovat monien urheiluvälineteollisuudessa työskentelevien arkipäivää. Tällainen työelämä edellyttää joustavaa ja mukautuvaa työvoimaa, joka ei tiedä omista oikeuksistaan tai ei kykene vaatimaan niitä. Niinpä tuotanto on yhä suuremmalta osin siirtymässä sellaisiin maihin kuin Kiina, jossa laki kieltää vapaat ammattiliitot, ja sellaisiin tehtaisiin, joissa ammatillista järjestäytymistä ei katsota hyvällä.
Urheiluvälineteollisuus on valtava bisnes: tuoreimpien saatavissa olevien, vuoden 2002 lukujen mukaan se tuotti 58 miljardia dollaria. Lähes jokainen länsimaalainen on ainakin jossain elämänsä vaiheessa hankkinut tai käyttänyt jotain urheiluvälinettä: uimapukua, kävelysauvoja, tennismailan tai verkkarit. Kuluttajan täytyykin tuntea oma osavastuunsa siinä, miksi urheiluvälinevalmistajat joutuvat joka hetki etsimään edullisinta tuottajaa. Suurin osa kuluttajista etsii edullisia löytöjä: esimerkiksi lenkkitossuparista maksettu keskihinta putosi vuosituhanteen vaihteessa Yhdysvalloissa 41 dollarista 36 dollariin.
Jalkapallo on ensimmäinen reilun kaupan merkin saanut teollinen tuote. Reilun kaupan jalkapallot ovat jopa edullisempia kuin tavanomaisen tuotannon jalkapallot, mutta tämä johtuu siitä, että jälleenmyyjä pyrkii pitämään katteet pieninä. Reilun kaupan jalkapallon ostaja ei myöskään maksa tuotteen brändäyksestä, mielikuvista eikä markkinoinnista.
Lue lisää Reilun kaupan jalkapalloista...
Lähteet:
45 hours of forced overtime in one week . Oxfam, Clean Clothes Campaign ja VAKL, 2004.
Sweet FA? Football Associations, workers’ rights, and the World Cup. TUC, Labour Behind the Label & Play Fair Alliance, 2006. (pdf)
