Jacarafen vieraana viljelmillä (10.12. torstai)
Kun aamulla lähdimme aikaisin kohti kahviviljelmiä, oli vielä pimeää. Tähän saakka olemme selvinneet kaoottisesta liikenteestä kolareitta, mutta nyt, kun tiellä oli vain kaksi autoa, pamahti. Selvisimme säikähdyksellä, autoon tuli metrin mittainen naarmu. Autojen kuljettajat suhtautuivat asiaan tyynesti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Matkan viimeinen tunti matkustettiin mäkistä ja kuoppaista tietä pick-upin lavalla Valverden kahviviljelmille. Paikka sijaitsee 800 metrin korkeudessa.
Kävelimme kahvinviljelmillä haastavaa reittiä vuorenrinteitä pitkin. Tutustuimme työntekoon, missä viljelmien siistiminen (rikkaruohojen kitkeminen) oli käynnissä. Näimme myös miten kahvi- ja kaakaopapuja kuivattiin auringossa. Vietimme päivän paikallisessa kylässä ruokaillen, lepäillen ja nauttien silmiä hivelevistä vuoristomaisemista. Lopuksi Mario (Jacarafe-järjestön puheenjohtaja) yhdessä kyläläisten kanssa kertoi meille Jacarafen toiminnasta.
Jacarafe pyrkii kehittämään pienten kyläyhteisöjen elinoloja. Järjestö toimii kyläläisten tarpeiden ja toiveiden mukaan. Tässä kylässä oli mm. hankittu taloihin aurinkopaneelit ja juokseva vesi. Kylään oli rakennettu koulu, joka toimii tarvittaessa asukkaiden yhteisenä toimitilana ja väestönsuojana. Jacarafen projekti yhdessä kylässä kestää muutamia vuosia, minkä jälkeen kyläläiset ovat saaneet riittävästi kokemusta ja tietoa voidakseen kehittää yhteisöänsä edelleen. Tieto Jacarafen toiminnasta leviää puskaradion kautta kylästä toiseen, minkä myötä järjestö saa uusia kyläyhteisojä autettavakseen.
Olimme takaisin Monte Cristissa vasta illalla hämärän laskeutuessa.
Matka sinne missä tie päättyy… (11.12. perjantai)
Aamulla lähdimme liikkeelle kukon laulun aikaan Haitin rajalle Dajaboniin markkinoille. Markkina-alue oli valtavan kokoinen ja meno oli päätähuimaava. Myytävänä oli kaikkea mahdollista; kattiloita, vaatteita, vihanneksia, eläviä kanoja… Ihmisiä tungeksi joka suunnasta, myös mopoilla ja kottikärryjä työnnellen, sekä valtavia riisisäkkejä kantaen. Markkinat pidetään joka maanantai ja perjantai, jolloin Haitista tulee myyjiä tienaamaan elantoaan.
Jatkoimme matkaa vuorille kohti Rio Limpiota. Loppumatka taittui tuttuun tapaan kahden pick-upin lavalla. Matkalla pysähdyimme joelle uimaan, mikä virkisti mukavasti kesken pölyisen matkan. Toinen autoista hyytyi joelle ja toinen ehti jo lähteä matkaan Rio Limpioon, minne tie päättyi hautausmaan viereen.
Ihmettelimme mitä oli tapahtunut, kun toinen auto ei tullutkaan perässä eikä vuorilla tietenkään ollut kännyköissä kuuluvuutta. Toisesta autosta oli tyhjentynyt akku, ja autoa yritettiin työntää käyntiin onnistumatta. Tunnin odottelun jälkeen paikalle tuli auto, josta saatiin virtaa ja matka pääsi jatkumaan. Vihdoinkin saavuimme kaikki vaatimattomaan majapaikkaan.
Majoittumisen jälkeen tutustuimme kylään kävellen, ja paikalliset kyläläiset kerääntyivät ihmettelemään meitä. Kävimme paikallisessa tanssi-baarissa tanssimassa ja pelaamassa dominoa.
Illallisen jälkeen ihastelimme sanoin kuvaamatonta tähtitaivasta.
Matkan vaiheita kertoivat: Jutta ja Salli
