Perjantai 4.12.: lopputöitä, synttärit ja pikkujoulu
Perjantaille oli sovittu yhdessä tuumin työajan lyhennys. Porukka ahkeroi sisällä ja ulkona sitäkin tehokkaammin. Maalaustöiden lisäksi oli siistiä ja kevyttä sisätyötä, kuten maalarinteippien poistoa, joka on esimerkiksi allekirjoittaneelle juuri sopivaa hommaa. Myös kulttuurivaihtoa työpaikan paikallisten compañerojen kanssa tuli harrastettua - sosiaalisia suhteita on toki tärkeää hoitaa.
Kuski oli tilattu hakemaan meidät hyvissä ajoin, sillä yksi paikallisista emännistä, CNUS:ssa eräänlaisena yleismiehenä (naisena tässä tapauksessa) työskentelevä Lily oli kutsunut meidät vierailulle kotiinsa Villa Mellan kaupunginosaan. Lily täyttää pyöreitä vuosia ensi viikolla, mutta koska emme ole silloin pääkaupungissa, päätimme juhlistaa synttäreitä etukäteen.
Lilyn koti oli pieni ja vaatimaton, mutta kauniilla ja hiljaisella paikalla. Aaltopellistä ja lankuista rakennetun talon takaa avautui upean vehreä näkymä palmumetsikköön. Hiljaisuus ei kauaa kestänyt, kun tuliaisrommipullo korkattiin ja merengue pantiin soimaan. Ennen lähtöä kävimme vielä istuskelemassa kulmakunnan colmadossa, jossa osa porukastamme ehti pelaamaan dominoakin.
Illalla vietettiin firman pikkujouluja ja kaikkihan tietävät, millaisia ne ovat. Juhlimme siis omalla jengillämme miesten kämpällä. Monenmoista juomaa oli tarjolla ja sitä nautiskeltiin tonttulakit päässä. Meteliä mahtoi olla, vaikkei musiikkiakaan soitettu, kun parkkipaikalla päivystävä jätkä kävi jossain vaiheessa ovella kehottamassa pitämään pienempää ääntä. Kenties kyse olikin musiikin puutteesta! Täällä tuskin kukaan valittaa liian kovasta musiikista – se soi aina ja joka paikassa.
Jatkoille mentiin minnekäs muualle kuin oman kulmakaupan kuppilaan. Seuraavana päivänä kuultiin, että Mika ja Neea olivat lähteneet jatkamaan iltaa Venezuelan bilekadulle. Hauskaa oli kuulemma ollut ja paikalliseen nakkikioskitarjontaankin oli tutustuttu.
Lauantai 5.12.: Rannalle ja markkinoille
Lauantaina joukostamme osa lähti Juan Dolioon rannalle ja osa jäi Santo Domingoon viettämään vapaapäivää kaupungilla kierrellen ja vielä näkemättä jääneisiin nähtävyyksiin tutustuen. Päivä oli melkoisen kuuma, mutta uima-altaaseen pulahtaminen virkisti mukavasti.
Kirjoittaja päätti lähteä Jukan(* kanssa maratonille Malecónille eli pitkälle kävelylle rantabulevardille. Parin- kolmen tunnin taivaltamisen jälkeen päädyimme maatalousmarkkina-alueelle, josta löytyi elävien ja teurastettujen eläinten lisäksi ihana kauppahalli vihannes- ja hedelmäkasoineen ja papusäkkeineen. Paluumatkan ajoimme guagualla eli paikallisbussilla, johon pääsimme aitiopaikoille kuskin viereen etupenkkiin.
*) Jukka on täkäläisittäin yuca = paikallinen perusruoka eli maniokkijuuri, joka valmistettuna muistuttaa perunaa. Jukan nimestä riittää aina ihmeteltävää ja ihasteltavaa paikallisille tuttavuuksille, jotka hokevat sitä riemastuneina.
Sunnuntai 6.12.: Itsenäisyysjuhla bachatan tahdissa
Sunnuntaina keräsimme voimia illan juhlaa varten. Valmistelut eli uima-allasalueen koristelu sinivalkoisin värein aloitettiin myöhäisiltapäivällä.
Itsenäisyyspäiväämme juhlistamaan oli kutsuttu tuttuja ja yhteistyökumppaneita puolisoineen kolmisenkymmentä, ja arviomme15-20 tulijasta osuivat aika oikeaan. Hotellin ravintolasta oli tilattu pientä juhlapurtavaa ja olutta, tervetuliaismaljana tarjoiltu salmiakkikossu oli omatekoista.
Kuudelta hämärän laskeuduttua odottelimme ensimmäisten vieraidemme kanssa ihmisiä saapuviksi kynttilät sytytettyinä ja jos nyt ei aivan hartaissa niin ainakin juhlallisissa tunnelmissa. Suurin osa vieraista ei tietenkään saapunut tasan kuudelta, vaan puolta tuntia tai tuntia myöhemmin, mutta olemmehan jo tottuneet odotteluun ja väljempiin aikatauluihin näiden parin viikon aikana, joten kenenkään hermot eivät pahasti kiristyneet.
Seitsemään mennessä vierasjoukko olikin koolla ja päästiin pitämään puheita ja laulamaan lauluja. Pekka piti tervetuliaispuheen, jonka Jukka tulkkasi vieraillemme. Esitimme suomalaiskokoonpanolla Sininen ja valkoinen – laulun ja tietysti Maamme-laulun, kun nyt kerran itsenäisyyttä juhlittiin. Maikku lauloi vielä kauniin kansanlaulun soolona.
Seurustelun, syömisen ja juomisen lomassa kuunneltiin suomalaista iskelmää, joka alkoi kuitenkin jonkin ajan päästä kuulostaa hieman melankoliselta, joten musavehkeisiin vaihdettiin bachata soimaan ja ihmiset pääsivät pistämään jalalla koreasti.
Juhlat päätettiin yhdeksän aikoihin, koska meidät oli kutsuttu kunniakonsuli Pasi Kapasen luokse itsenäisyyspäiväkekkereille. Selviydyimme pienten mutkien kautta kunniallisesti paikalle tervetuliaisjuominemme ja esittelyjen jälkeen pääsimme nauttimaan suomalaisyhteisön leipomuksista. Juhlat olivat alkaneet samaan aikaan kuin omamme, joten osa vieraista oli jo lähdössä ja lähtenytkin, kun tulimme.
Vietimme lämmintä itsenäisyyspäivän loppuiltaa taloyhtiön uima-allasalueella tutustuen täällä asuviin suomalaisiin ja heidän puolisoihinsa. Puolenyön aikaan odotimme jo jokseenkin väsähtäneinä kadulla taksia pitkähköltä tuntuvan hetken, kunnes lähtöhetkellä huomasimme yhden puuttuvan joukosta. Late oli livahtanut takaisin juhliin, joista Jukka kävi hänet hakemassa pois ja pääsimme lähtemään kotiin ja untenmaille.
Kirjoittajana Piia
<< Takaisin
