Pe 20.11.: Lentomatka ja saapuminen Santo Domingoon
Työprikaati Dominikaaniseen tasavaltaan sai lentävän lähdön 20.11.2009. Perinteikkääseen kohteeseen lähteminen meinasi olla tänä vuonna hankalaa. Verenpainetta nostatti lähinnä Finnairin lentäjien lakko, joka meinasi torpedoida aikataulut totaalisesti uusiksi. Reittilentoja Helsinkiin saatiin varmistella ympäri Suomea, jotta kaikki löytäisivät perjantaiaamuksi oikealle kentälle. Lähtöpäivämme sattui perjantaille ja lentäjät saivat uuden työehtosopimuksen tiistai iltana, tämän myötä erillisjärjestelyiltä vältyttiin, vaikka niihin olikin jo varauduttu.
Perjantaiaamuna kentälle kasaantui ”kummallisen” näköistä porukkaa. Ryhmämme oli tavannut vain kerran aikaisemmin valmennus viikonloppuna. Aikamme ihmetellessä kukin varmaan huomasi jo Helsinki-Vantaalla, että tämä porukka tulee hyvin keskenään toimeen.
Matkaan päästyämme ensimmäinen välilasku tapahtui Ranskan maalla Pariisissa. Sämpylän mittaiselta välilaskulta hyppäsimme isompaan koneeseen ja aloitimme Atlantin ylityksen.
Koneessa oli yli 300 matkustajaa ja ryhmämme oli sijoitettu sekapaikoille. Sain viereeni (kertoja = Lauri Haikola) ukrainalaisen opiskelijan Marilynikan ja ranskalaisen opettajan Francoisen. Matka taittui hauskoissa merkeissä, Francois puhui espanjaa, ranskaa ja muutaman sanan englantia. Marilynika puhui ukrainaa ja englantia. Minä taas puhun suomea ja englantia, lisäksi minulla oli Suomi-Espanja -sanakirja mukanani. Elekieltä ja näyttelijän taitoja etsiessä keskusteluista tahtoi välillä tulla melkoisia umpisolmuja. Hauskaa oli koko matkan ja 15 tunnin lento meni hujauksessa.
AirFrancea pitää vaan muistaa moittia, että meillä olisi voinut olla vieläkin hauskempaa jos viini/alkoholi ei olisi loppunut kesken Atlantin yllä...
Saavuimme Santo Domingon lentokentälle klo 20 paikallista aikaa. Unettoman lentomatkan jälkeen valvomista oli takana 22 tuntia. Koneesta ulos astuessamme lämmin tuuli sai unohtamaan Suomen synkät alkutalven kelit. Ainut asia mikä painoi saapuessamme olivat silmäpussit. Byrokratia on myös osa Dominikaanista yhteiskuntaa ja sillä pitkät piuhat myös turisteihin. Jouduimme täyttämään kolme erilaista maahansaapumislomaketta, jotka sitten työnnettiin tietysti silppuriin. Aikamme sählättyämme saimme laukut kainaloon ja pääsimme vastaanottoaulaan. Mekkala aulassa oli kova ja mietimmekin, olemmeko keskellä kukkotappelua. Tovin päitä pyöritellessä kuitenkin ilmeni että paikalliset ottivat suurin elkein vastaan lennoilta saapuvia omaisiaan. Ohitettuamme suurimman trafiikin näimme Jukan (= matan vetäjä Jukka Lindell) paikallisine kumppaneineen ja aloimme haalia joukkoamme kasaan. Kentältä suuntasimme kohti sairaanhoitajien ammattiliiton omistamaa lomakeskusta, missä tulisimme viettämään seuraavan viikonlopun. Edessä oli vielä iltapala ja sen jälkeen olimme valmis paketti painumaan pehkuihin.
La 21.11.: SINATRAEn lomakeskus lähellä Santo Domingoa
Hyvin nukutun yön jälkeen aikaero aiheutti vielä hieman väsymystä. Pistäydyimme ensitöiksemme aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme juoksulenkille. Lenkkeily +35 asteen helteessä sai paikalliset pyörittelemään päätään.
Päiväohjelmamme ei sisältänyt lauantaille mitään kaavamaista ohjelmaa, vaan saimme haistella ympärillämme olevaa ilmaa ja ihmisiä. Porukkamme viihtyi altaan ympäristössä aurinkoa ottaen. Majoituksemme oli luokkaa all inclusive, joten emme nähneet mitään pahaa siinä , että kävisimme läpi drinkkilistan jokaisen kohdan erikseen. Hotellissamme asui lisäksemme pelkästään paikallista lähinnä Santo Domingosta saapunutta väkeä. Keskitasoa oleva lomakeskus tuntui jokatapauksessa paratiisilta.
Paikallisista ihmisistä saa heti vilpittömän iloisen vaikutelman. Kaikenlainen skisma ja mulkoilu puuttui kokonaan. Riemun kiljahdukset ja musiikki saa kärttyisemmänkin tyypin hyvälle tuulelle. Lähemmin pääsimme illalla tutustumaan kolmeen paikalliseen opiskelijaan. Kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa ja lääkäriksi opiskeleva Laurie olivat juhlimassa Laurien syntymäpäivää. Laurie oli ainut porukasta, joka puhui englantia ja sai osittain hoitaa myös tulkin tehtävää. Laurien ystävä oli ollut vakavassa auto-onnettomuudessa ja yhä toipilas. Paikallinen liikennekulttuuri on yleisesti hyvin sekavaa ja onnettomuuksia sattuu paljon.
Kahden ensimmäisen päivän jälkeen tuntuu, että täältä tulee saamaan paljon uusia ystäviä, koska paikalliset niin avomielin ottavat turistit vastaan. Yhteinen illallinen ja paikallisiin kuppiloihin tutustuminen takasivat täydellisen päivän.
Su 22.11: Lomakeskus ja Santo Domingo
Sunnuntaiaamupäivä sujui hyvin samankaltaisesti kuin lauantaikin, drinkkilista vain jätettiin pyhäpäivänä rauhaan. Iltapäivällä suuntasimme kohti Santo Domingoa, minne oli matkaa 50 kilometriä. Määränpäässä meitä odotti majapaikkamme Plaza Colonial, joka tulisi olemaan kotimme seuraavat kolme viikkoa.
Majoituimme neljän hengen huoneistoihin siten, että menimme hirviporukalla samaan huoneistoon. Huoneistossa on kaksi kahden hengen huonetta, yhteinen keittiö ja oleskelutila. Käytännön asiat pyrittiin hoitamaan ensitöikseen pois alta, jotta pääsisimme valmistautumaan rankkaan arkiseen puurtamiseen.
Pimeän tultua nälkä oli taas tullut ja osa suuntasi kaupungille syömään. Pienemmällä porukalla suuntasimme nurkan taakse kiinalaiseen, jotta pääsisimme hyvissä ajoin nukkumaan ja taltuttamaan aikaeron lopullisesti.
Kiinalaisessa tapahtui käänteinen lottovoitto ja törmäsin sattumalta lentokoneessa tutustumaani ranskalaiseen Francoiseen. Francoisen tyttöystävä asuu Dominikaanisessa, joten sain jälleen uusia tuttavuuksia, vaihdoimme yhteistiedot ja otimme tavoitteeksi tavata jossain seuraavana viikonloppuna. Illalla taistelimme vielä Jyrkin (Hyykoski) kanssa siitä, tulemmeko pitämään ilmastointia yöllä avoinna. Sain erä-voiton.
<< Takaisin
