11.-14.10.
Talkookohteemme oli 1800-luvun lopussa rakennettu ja italialaisten ay-keskusjärjestöjen Namibian ay-liikkeelle vuonna 1991 lahjoittama entinen kivikirkko ja -pappila. Maanantaiaamuna alkoivat urakkamme. Niinpä lähdettiin hankkimaan remonttitarvikkeita sekavin tuntein. Hankintareissu osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Halutun väristä maalia ei löytynyt koko kaupungista. Ostamamme väri oli vitivalkoista ja suorastaan häikäisi ja lopulta väri sai kelvata paikallisille kollegoille.
Myös siivous- sekä remonttivälineitä oli niukasti. Ostimme kaiken mitä tarjolla oli. Onneksi Katrilla ja Jokella oli mukana kohtuullinen valikoima työkaluja ja niillä päästiin alkuun. Aamupäivän aikana pesimme rakennuksen yhdeksän huoneen seinät ja lian alta paljastuikin lohkeilevaa seinäpintaa. Ei kun kittaamaan.
Ryhmämme ainoa ammattilainen Jokke jakoi naiset maalausryhmiin ja miehet korjasivat lukkoja ja vessoja. Koko talossa ei ollut yhtään toimivaa lukkoa. Ay-liikkeen työntekijät Narina ja Patrik Windhoekista sekä Inge ja Julia Tsumebista osallistuivat talkoisiin. Myös talonmies Salomon, joka asui talossa, oli ahkerana kaikki kolme talkoopäivää. Hänen pääasiallinen tehtävänsä oli ollut muun muassa sulkea ulko-ovi sisäpuolelta ja pysyä sisällä avatakseen taas oven sisään tulijoille.
Maalaaminen oli todella rankkaa hommaa, koska huoneet olivat yli kolme metriä korkeita. Anne, Tiina ja Henna pesivät ja maalasivat yläseiniä ja Mervi, Sirkka ja Marjo alaseiniä. Katri, Eeva ja Merja kittasivat. Helena putsasi ovia ja ikkunoita. Stefan kuskasi tavaroita. Onneksi joukossamme oli pitkiäkin naisia ja kahdet jatkovarret sekä yhdet heiluvat tikkaat. Ikkunoiden rikkinäiset lasiruudut poistettiin, kehikot putsattiin vanhasta kitistä, teräsharjattiin ja pohjustettiin ruosteenestomaalilla. Jaska ja Marjo kittasivat kuin vanhat tekijät ja me muut pelkäsimme että he eivät tule yöksikään majapaikalle.
Työskentelyolosuhteet olivat vaativat 40 asteen lämmössä. Juomavettä kului kymmeniä litroja. Työ oli hyvin palkitsevaa, sillä työnjälki näkyi välittömästi. Maalausurakka valmistui ajoissa, mutta lasiurakan loppuun saattaminen jäi paikallisille viimeisteltäväksi. Pappilan ulkoseiniin, vuotavaan kattoon ja koko kirkkorakennukseen emme ennättäneet kajota. Siinäpä on sitten hommaa SASKin seuraavalle talkooporukalle.
Keskiviikkoiltana vietimme yhteistä remontinlopettamisiltaa viehättävässä ulkoilmaravintolassa. Harmiksemme Salomon ei saapunut paikalle, mutta toimitimme hänelle ruoan kotiin.
Kuparia ja kulttuuria
Torstain ohjelmassa oli tutustuminen kuparikaivokseen, joka osoittautuikin sulattamoksi. Sulattamoa esitteli paikallinen Jim. Saimme täyden suojavarustuksen päällemme ja kiersimme tuotantoalueella rikin maku suussa. Työolosuhteet vaikuttivat meistä raskailta. Kaivosteollisuus on ainoa raskaan teollisuuden ala Namibiassa.
Sulattamolta suuntasimme Helvin heimokyliin. Helvi oli Namibian ensimmäisen presidentin anoppi. Hän perusti kyseisen namibialaisia heimokyliä esittelevän kulttuurikohteen. Näimme hererojen, himbojen, ovambojen, kavangojen ja ikhujen erilaisia savi-, heinä-, puu- ja risumajoja. Osassa oli käytetty eristeenä lantaa.
Kylässä vierailun jälkeen Stefan käytti meitä paikallisessa Alkossa. Tutustuimme paikallisiin tuotteisiin ja ostimme maistiaisia. Iltapäivällä porukkamme naiset kävivät shoppailemassa kauniita afrikkalaisia vaatteita.
