 (Kuvat: Jaakko Nuolikoski) |
 |
15.-18.10.
Perjantaiaamuna pakkasimme taas auton täyteen matkalaukkuja, telttoja ja makuupusseja ja matkustimme kohti Etoshan kansallispuistoa. Matkalla poikkesimme eläinpuistoon, jossa oli maan vajoama johon oli muotoutunut järvi. Sen syvyyttä ei tiedetä. Järvessä elää kaloja, joita ei esiinny missään muualla. Eläinpuiston harvinaisuus oli myös krokotiili.
Matka jatkui Etoshan luonnonpuistoon. Ensimmäisen yön vietimme puiston Namutoni-leirissä. Pystytimme teltat yöpymistä varten. Lähdimme iltasafarille ja näimme harvinaiset kapikorppikotkat, ainoat maailmassa. Näimme myös kirahveja, seeproja, eri antilooppilajeja ja norsuja. Seuraavana aamuna lähdimme taas auringonnoustua aamuajolle. Jännitimme, tulemmeko näkemään yhtään leijonaa.
Pitkään ajeltuamme ihailimme auton oikealla puolella olevaa helmikanojen joukkoa. Tiina ainoana katsoi vasemmalle ja huudahti : ”Katsokaa, täällä on noita tiikereitä”. Laumassa oli seitsemän leijonaa. Kun näimme lauman parin metrin päässä autosta, pidättelimme henkeä ja olimme kerrankin hiljaa koko porukka. Saimme kuvata heitä kaikessa rauhassa. Leijonasaldomme oli loppujen lopuksi 22 kappaletta.
Pysähtyessämme eräälle eläinten juomapaikalle paikalle marssi valtava norsulauma. Niitä oli viitisenkymmentä. Stefan pysäytti auton ihmettelymme ajaksi. Kun halusimme jatkaa matkaa, auto ei startannut. Akku oli tyhjä. Säikähdimme pahan kerran. Ulkona oli vähintäänkin 40 astetta ja auton lämpötila kohosi hetkessä yli 50 asteen. Urhea Stefan puiston sääntöjen vastaisesti nousi autosta kyselemään käynnistyskaapeleita muilta turisteilta. Onneksemme auto kuitenkin käynnistyi ja pääsimme jatkamaan matkaa norsulauman jäädessä ottamaan hiekkakylpyjä.
Seuraavan yön vietimme Okaukuejo–leirissä. Pystytimme teltat maaoravien naapuriin. Tämän leirin juottopaikalla ihailimme lukuisten jo nähtyjen eläinten lisäksi sarvikuonoja. Eeva ja Mervi yöpyivät eläinten juomapaikalla kuunnellen savannien ääniä. Sunnuntaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Ambomaan pääkaupunkia Oshakatia. Luonnonpuiston rajalla selvisimme sadan euron lisämaksusta puolikkaalla vesipullolla, kiitos Stefanin neuvottelutaitojen.
Kahdeksan tunnin autossa istumisen jälkeen saavuimme erilaiseen Namibiaan. Teiden varsilla näimme perinteisiä olkikattoisia savimajoja. Kotieläimiä: lehmiä, vuohia, kanoja ja kukkoja käyskenteli vapaasti tien varsilla. Ja lämpötila lähenteli 45:tä astetta.
Maanantaina alkoi rekrytointikampanja yhteispalaverilla paikallisten ay-väen kanssa.
