 Näin se homma etenee. |
 Spotty poseeraa. |
 Tyttöjen ilta kampaajalla. |
Swakopmund
Torstai 1.10.09
Se olisi sitten ”ikävä” lokakuu.. ehkä siellä Suomessa, muttei ainakaan täällä Swakopmundissa :) Työntäyteinen torstai aloitettiin keskiviikkona hiotun huoneen maalauksella. Maalarimestari-Sannan suunnitelmana oli, että seiniin olisi tarkoitus vetäistä kaksi kerrosta valkoista maalia, johon tarpeet olivat varattuna kyllä.. kas kummaa siinä vaiheessa, kun ensimmäisen pöntön pohja pilkotti ja toista piti ruveta avaamaan, niin maalia ei enää ollutkaan. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja selviteltiin ja loppujen lopuksi kävi ilmi, että maalipönttö oli jäänyt Walvis Bayhin metalliliiton toimistolle ja pönttö oli jo tyhjennetty, ilmeisesti tarpeeseen. Sisäseiniin tarkoitettu maali peitti nyt toimistoa hoitavan Eilan työsuhdeasunnon (kontin) ja huussin ulkoseiniä.
Näin ollen, tyydyimme toistaiseksi yhteen maalikerrokseen täälllä Swakopissa ja selvittelemme paikallisista mainoslehtisistä, että mistä saisi lisää maalia halvimpaan hintaan.
Ryhmämme toinen puolisko päätyi torstaina ulkohommiin. NUNW:n toimiston takapiha toimitti, ennen tehokkaan ryhmämme saapumista, jonkinmoista kaatopaikan virkaa. Kaatopaikkahan ei tunnetusti kaunista maisemaa, joten lapiot kouraan ja parin tunnin päästä piha näytti ”keitaalta” ja roskat odottivat kauhakuormaajaa ja vaihtolavaa. Se onkin sitten toinen juttu, saavatko toverimme poiskuljetettua jätteet ennen kuin poistumme näyttämöltä. Sissi on kyllä pitänyt huolen siitä, etteivät he ainakaan unohtaisi vaihtolavan tilaamista.
Torstain ohjelmassa oli vielä korjattavien ikkunoiden mittaamista, jotta uudet lasit saataisiin tilattua. Myös toimiston ikivanhan, lähes puhkiruostuneeen rautaportin saranat saivat tarvitsemansa voitelun. Toiveissa on, että portti saadaan vielä käyttökuntoon ja takaisin paikoilleen entistä ehonpana.
Ai niin.. ja miesten vessassa riittää vielä työtä.. nyt se vuotaa!!
Pe 2.10 Vierailupäivä
Perjantaina ohjelmassa oli sovittu vierailu Rio Tinto -konsernin Rössing Uranium-kaivokseen. Kyseessä oli yksi maailman suurimmista uraanikaivoksista, joka tuottaa polttoainetta ydinvoimaloihin ympäri maailmaa. Lukuna ilmoitettuna tämä tarkoittaa 6 % maailman uraanista. Avolouhos oli käsittämättömän suuri ja syvä, alueella kuljettiin tuliterällä saksalaisvalmisteisella bussilla. ”Show” oli viimeiseen asti hiottu ja tarjoilutkin sen mukaiset. Joka käänteessä muistutettiin turvallisuudesta ja siitä miten iso asia kaivos on Namibialle ja sen väestölle. Ehkä hiukan kyynisesti suhtauduimme kaikkeen siihen hehkutukseen, jonka kaivos sai. Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että jonkinmoisina korruptiolahjoina saimme jokainen Kiinassa valmistetut tekonahkaiset asiakirjasalkut tietopaketteineen itse Rio Tinto -yhtymästä.
Illalla lähdimme viettämään ”Ladies night”-iltaa kuninkaitten ja kuningattarien kampaamoon slummien laitamille. Kaltereiden takana saimme uudet, viimeisintä afrikkalaista muotia olevat kampaukset. Lähes jokaiselle tuli käsittelyn seurauksena ikää 30 vuotta lisää. Aikamoinen aikamatka, mutta hauskaa oli!!
La 3.10 Vapaapäivä
Ensimmäinen virallinen vapaapäivä kahteen viikkoon. Saimme hyödynnettyä päivän varsin tehokkasti ja ostettua valtavan määrään enemmän ja vähemmän tarpeellisia kulutushyödykkeitä.
Illalla päätimme yksissä tuumin lähteä paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Mieleenpainuvinta reissussa oli se, että ruoan nenän eteen saaminen kesti ja kesti. Pöytämme oli varattu kahdeksaksi, mutta ensimmäiset kuusi pääsi ruokalistojen ääreen yhdeksän maissa ja loput meistä puoli kymmeneltä. Ruokaa odoteltiin vielä toinen tunti ja laskunkin saaminen kesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kukaan ei kuitenkaan jäänyt nälkäiseksi.
Su 4.10 Aikainen herätys
Aamupala kutsui sunnuntaiaamuna jo puoli kahdeksalta ja siitä sitten kiidettiin bussillamme kohti Walvis Bayta ja hyljeristeilyä. Laiva oli lastattu 15 suomalaisella ryhmämme jäsenellä, yhdellä australialaisella kipparilla ja osan matkasta myös Spotty-nimisellä merileijonalla. Aikamoinen ilmestys olikin tämä uusi tuttavuutemme. Sosiaalista seuraa!
Risteily kesti 3 ja puoli tuntia. Bongaus tuotti tulosta koko rahan edestä ja näimme paljon leikkisiä hylkeitä ja useampaakin lajia olevia delfiinejä. Risteilyn kruunasi shamppanja ja osterit, joita lähes kaikki uskalsivat maistella.
Kuivalle maalle päästyämme ajelimme ympäriinsä Walvis Bayn katuja ja päädyimme sunnuntaimarkkinoille munkkien ja toukkien ostoon. Huvittavinta markkinakierroksessa oli se, että ensimmäistä kertaa tunsimme itsemme varsinaisiksi ”näyttelyesineiksi” paikallisten kuvatessa meitä kameroillaan.
Päivän päätteeksi käväisimme vielä Swakopmundin Golf-klubilla ihmettelemässä springbok-antilooppien hyppelyä keskellä greeniä.
Ja koska ketään ei vielä tähän mennessä ollut ruvennut puuduttamaan autossa istuminen, ajoimme vielä katsomaan lähes rantaan ajautunutta isoa laivanhylkyä isojen aaltojen kastellessa housumme. Paluumatkaa aloitellessa piti taas hiukan säätää.. automme juuttui hiekkaan ja siinä sitten tehtiin jonkin aikaa töitä, jotta saimme kulkupelimme taas takaisin tielle.
Hyvillä mielin aloittelemme uutta työviikkoa.. Vi hörs!
Takaisin talkoomatkasivulle...
