Perjantai 12.12.2008
Santiagon aamiaisen jälkeen ajoimme bussilla pohjoista kohti, hyppäsimme huoltoaseman pihalla Marion camionetan lavalle ja kaasutimme kohti Paraderon kylää maan pohjoisessa vuoristossa. Mario on alueen maaseudun asukkaiden muodostaman
Jacarafe-järjestön valovoimainen pääjehu, joka oli edellisenä päivänä tarjonnut vierailua kahviviljelmille.
Mutkainen tie vei meidät Iloisen Abuelan talolle, jonne Jacarafe oli järkännyt sekä juoma-, että jätevesisysteemin. Abuela (suom. isoäiti) ei jättänyt ketään yhdeksän hengen ryhmästä kylmäksi, niin sydämellinen ja elämäniloa pursuava hän oli. Jacarafe on hoitanut alueelle enemmänkin vesijärjestelmiä. Elämä helpottuu, taudit vähenevät rottien ja kärpästen vähenemisen myätä, kollektiivisuus kasvaa, koska asukkailta vaaditaan myos omaa osallistumista työhön.
Seuraava pysäkki oli uuden yhteisörakennuksen edustalla. Rakennus on myös rakennettu kollektiivisesti, kyläläisten talkoilla. Se palvelee asukkaita kouluna, kirkkona, kokoontumistilana seka turvapaikkana pyörremyrskyjen yllättaessä. Edellinen koulu oli lentänyt taivaan tuuliin tasan vuotta aiemmin (13.12.2007), Noelin riehuessa pitkin Karibiaa.
Koulusta matka jatkui yha ylemmäs, 950 metrin korkeuteen, jossa Marion kahviplantaasi sijaitsee. Liukastelimme mutaista polkua alas kahvipensaiden lomaan, jossa ilmiömainen esiintyjä Jesús antoi meille lyhyen oppimäärän luomuviljelyn periaatteista, kollektiivisuudesta ja innokkuudesta, jolla molempia asoita toteutetaan. Marion ja muidenkin alueen viljelysten tarina menee pääpiirteissään seuraavasti:
On vanha laiminlyöty tila, joka ei tuota juuri mitään, kemikaalien käyttö on köyhdyttänyt maan eikä vähäinen tuotto riitä kunnolliseen elantoon. Aloitetaan projekti, siihen saadaan mukaan 36 kahvintuottajaa. Maata aletaan hoitaa leikkaamalla ensin huonokuntoiset kahvipensaat ja rikkaruohot pois. Trimmataan korkeammat puut niin, etta ne antavat sopivat varjon, joka päästää kuitenkin riittävästi valoa lävitseen. Kompostoidaan kaikki, mitä maasta tulee plus eläinten lanta. Hoidetaan maata, joka alkaa antamaan parempaa satoa, josta saadaan enemmän rahaa, joka antaa paremman elannon ihmisille, jotka alkavat hoitaa maata paremmin.
Teknistä ja muutakin tukea saadaan yhteisöstä, jolle vuoden lopussa maksetaan 1,5 prosenttia vuoden tuotosta, jotta se voi taas vuoden alussa antaa tukea yksittäisille viljelijöille. Yksittäisen viljelijän ei tarvitse yksin hoitaa asioita välikäsien kautta, vaan myynti hoidetaan keskitetysti. Huijauksen mahdollisuus vähenee ja pitkäaikaiset sopimukset on helpompi järjestää.
Kaikki alueen 36 kahvinviljelijää ovat juuri saamassa luomusertifikaatin, jonka myötä kahvista saatava hinta nousee huomattavasti. Luomusertifikaatin jälkeen tarkoituksena on hoitaa kahville myos Reilun kaupan sertifikaatti, joka parantaa hintaa entisestään. Tarkoituksena on saada systeemiin mukaan yli 80 kahvintuottajaa lähivuosien aikana.
Jesuksen esitelmä oli niin mukaansatempaava, ettei tulkkausta pahemmin tarvittu. Oli nastaa jutella tavallisten ihmisten tavallisista asioista, mutaiset kengät ja housunpuntit seka ennenkaikkea ihmisten välittömyys riisuivat turhan virallisuuden pois. Esitelmän jälkeen ahmimme kymmenittäin appelsiineja, jotka olivat käsittämättömän mehukkaita. Liukastelimme mutaisen polun ylös ja palasimme Paraderon kylalle hengailemaan ja syömään. Ruokaa odotellessa kävimme katsomassa, miten kahvipavuista irrotetaan kuoret, miten pavut kuivatetaan ja miten kuoret palautetaan takaisin viljelmille.
Santo Domingon urbaanin hektisyyden jälkeen maaseudun meininki oli silkkaa terapiaa koko porukalle. Kanat hyppivät keskellä raittia, muuli lompsotti ohitsemme, pikkujätkät ajelivat fillarilla eikä edes meillä ollut kiire minnekään.
Pysähdyimme vielä Casa Clubilla, rakennuksessa, joka oli rakennettu kylän kokoontumispaikaksi. Saimme kuulla vielä kerran, miten projektien tarve syntyy yhteislössä, Jacarafe antaa välineet niiden toteuttamiselle, kyläläiset tekevat itse työn. Kun viimeiset rennot puheet oli pidetty, nousimme camionetan (suom.avolava-auto) lavalle, mutkittelimme alas päätien varteen, jossa merengue pauhasi täysillä volyymeilla ja autot kaasuttivat ilmaan pikimustia savumerkkejään.
Jukka Lindell
