(30.11.2007 Santiago, Dominikaaninen tasavalta)
Tänään talkoolaisryhmä kävi Santiagossa Caribbean Industria Park -vapaatuotantoalueella eli zona francalla. Vapaatuotantoalue tarkoittaa, että alueella toimivat yritykset eivät maksa valtiolle veroja ja niille alueille monet kehitysmaat pyrkivät houkuttelemaan yrityksiä.
Tarina oli lähes uskomaton ja kohtasimme taas tämän maan arjen. Lähtö oli hotellilta klo 8 ja olimme perillä zona francalla noin klo 10. Sen jälkeen käytiin kohtuullisen pitkä neuvottelu siitä, miten pääsemme tiukasti aidatun ja vartioidun alueen sisälle. Mukaamme oli tullut Santiagosta pari CNUSin, valtakunnallisen ay-keskusjärjestön, edustajaa.
Alue oli upea teollisuusalue, paljon isoja teollisuushalleja, leveät kadut, kuorma-autoja, lastauslavoja. Yritys Groupo M on tekstiilialan yritys, jossa valmistetaan kankaista lähtien mm. farkkuja ja t-paitoja. Viikossa tuotetaan 250 000 paria pöksyjä ja 1 800 000 t-paitaa. Yrityksellä on tuotantolaitokset Dominikaanisessa tasavallassa ja Haitissa, sekä myyntikonttorit Miamissa, Alabamassa ja New Yorkissa. Yritys tekee tuotteita eri tuotenimille, muun muassa
Levi'sille ja GAPille.
Yrityksen sisäänkäynti oli hulppea. Lattiassa oli keraamiset laatat, jotka muodostivat erilaisia isoja kuvioita, Levi'sin farkkuja vitriineissä, iso taideteos keskellä aulaa ja farkkutaideteos seinällä. Emäntänämme toimi yrityksen henkilöhallinnosta vastaava keski-ikäinen tyylikäs rouva.
Pienessä neuvotteluhuoneessa hän tunnin verran kertoi lähinnä yrityksen sosiaalisesta vastuusta ja korosti sitä, miten asioita yrityksessä hoidetaan yhdessä henkilökunnan kanssa. Kuitenkaan työntekijäpuolen edustajille ei annettu lupaa puhua meille.
Rouvan puheesta tuli sellainen olo, että zona francalla työntekijöistä pidetään parempaa huolta kuin Suomessa parhaimmissa yritykissä. Jälkikäteen joku totesi, että hän varmaankin itse aidosti uskoi siihen, mitä puhui. Olimme saaneet aivan erilaisen käsityksen vapaatuotantoalueilla työskentelevien työntekijöiden asemasta paikallisilta ay-edustajilta.
Kun emäntämme aloitti puheen, sai paikallinen työtoverimme Mariza puhelun Bonaosta. Meidän olisi pitänyt olla jo takaisin Bonaossa, sillä Sutrafadon kaverit olivat sopineet lounastapaamisen paikallisen maakunnan kuvernöörin kanssa samaan aikaan. Se oli heille erittäin tärkeä tapaaminen.
Meille siis annettiin aikaa 15 minuuttia kiertää tehtaalla, vaikka yritys olisi kierrättänyt meitä usealla osastolla. Kiersimme vain kutomossa, jossa langasta kudotaan kangasta ja kangasta värjätään. Verrattuna vastaavaan tehtaaseen Intiassa osasto oli loistava ja kapasiteetti valtava. Osasto oli myös hyvin siisti. Siellä oli kuitenkin työssä vain muutama mies, vaikka yrityksellä on Dominikaanisen tasavallan ja Haitin tehtailla työntekijöitä useita tuhansia. Meille kerrottiin, että tehtaan toiminnasta on riippuvaisia noin 33 000 ihmistä ja että se on maan suurin alan yritys.
Meitä harmitti. Kaikki olisivat halunneet nähdä farkkujen valmistamista ja muutakin...
Ajoimme kiireellä Bonaoon, jossa meitä odotti kuvernöörin sihteeri, viehättävä keski-ikäinen nainen. Kuvernööri oli kuulemma myöhässä, mutta luvattiin, että hän tulee paikalle. Myöhästymisen syyksi kerrottiin äskettäiset tulvat, jotka ovat aiheuttaneet hänelle ja monelle muullekin paljon työtä. (Sutrafadon toimistollakin pakattiin menneellä viikolla avustuspaketteja, mm. saippuaa ja puhdistusaineita myrskyistä kärsineille perheille). Kun kuvernööriä ei kuulunut, aloitimme aterioinnin.
Kuvernööri ei ilmestynyt aterian edetessäkään ja niinpä kiitimme molemmin puolin hyvästä ateriasta ja sen aikana käydystä mielenkiintoisesta keskustelusta. Saimme kerrottua kuvernöörin sihteerille lyhyesti suomalaisen ay-liikkeen hyvät puolet, joista hän oli kiinnostunut. Kuvernöörin sihteeri vastasi myös alueen kulttuuritoiminnasta. Hän kysyi, olemmeko jo kuulleet aitoa kolmen hengen merengue-yhtyettä. Kun vastaus oli, että emme, hän lupasi järjestää sellaisen tuleviin Suomen itsenäisyyspäiväjuhliin, joita olemme tänne torstaiksi järjestämässä.
Vapaatuotantoalueen visiitin olivat järjestäneet keskusjärjestö CNUSin työntekijät, kuvernöörin vierailun paikalliset Sutrafadon työntekijät. Saimme siis taas erinomaisen kokemuksen paikallisesta asioiden organisoinnista ja aikataulutuksista. Mistään ei voi olla varma ennen kuin se vasta tapahtuu.
Irmeli, Lennu, Niina ja Seija
