(29.11.2007 Bonao, Dominikaaninen tasavalta)
Keskiviikkoaamun ohjelmana oli vierailu Falconbridgen kaivoksella Sutrafadon poikien työpaikalla. Milla joutui lähtemään matkashekkien vaihtoon heti aamusta, eikä ehtinyt vierailun alkuun mukaan. Matkashekkien vaihto kun on näillä kulmilla oma operaationsa, jonka kestoa ei voi ennustaa. Niinpä vierailu lähti käyntiin hieman kankeakielisesti, mutta lähti kuitenkin. Saimme esittelyä englanniksi ja porukassa se hallitaan hyvin. Isäntinä olivat Luis Rosado, yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja, Jose E. Estevez, työsuhdeasioista vastaava johtaja sekä Rafael A. Acosta, ympäristö-, laatu- ja turvallisasioista vastaava johtaja.
Meitä tuli tervehtimään myös Falconbridgen dominikaaninen pääjohtaja herra Ernest Mast. Kävi ilmi, että hän on kauan sitten työskennellyt Harjavallassa Outokummun nikkelitehtaalla. Hän muisti hyvin poikamiestalon, fortuna-pelin, oluen ja saunan. Häneltä pääsi myös muutama sana suomeksi! Saimme hieman myös vertailua Harjavallan ja täkäläisen tehtaan eroista. Täällä ei happamuus ole ongelmana, silla malmi on oksidimalmia eikä siis prosessin kuluessa tupruta rikkidioksidia ilmaan kuten Harjavallassa siitä huolimatta, että siellä on sulatusprosessin jälkeen jatkoprosessina rikkihappotehdas.
Harjavallan tehtaan ja Falconbridgen eroista käytiin keskustelua siksikin, että matkalla mukana oleva Irmeli on Harjavallasta kotoisin, on asunut lapsuutensa tehtaiden asuntoalueella ja on ollut opiskeluaikana jopa Outokummun laboratoriossa työssä. Falconbridgella ei myöskään ole samanlaista (jäte)kuonaongelmaa kuin Harjavallassa johtuen raaka-aineen erilaisuudesta.
Falconbridge kaivaa avolouhokselta (n. 12 km pitkä alue) rauta-nikkeli - malmia, joka rikastetaan täällä n. 1,3-prosenttiseksi ja laivataan sitten mm. Japaniin edelleen jalostettavaksi. Homma vaatii paljon energiaa ja sitä varten imetään putkella öljyä Hainan satamasta. Tehtaalla on oma energialaitoksensa, koska silloin, kun se perustettiin vuonna 1971, muita mahdollisuuksia riittävän energian saantiin ei Dominikaanisessa tasavallassa ollut. Saimme kuvauksen prosessista, ympäristöasioista ja työturvallisuudesta.
Täkäläisen mittapuun mukaan työolot ovat hyvät ja jonkin verran ympäristöäkin ajatellaan. Isännät esittelivät mielellään mm. alueen uudelleenmetsitystä. Suurimpia ympäristöongelmia ovat isäntien mukaan runsaiden sateiden kuljettama irtoaines, pöly ja runsaan öljynpolton aiheuttamat päästöt.
Esittelyn jälkeen kiersimme bussilla aluetta ja peloton ryhmämme ryntäsi aina bussin oven avauduttua kohti uusia seikkailuita. Varsinkin kuuman malmijunan tyhjennys kiinnosti porukoita niin, että isännät joutuivat vähän toppuuttelemaan, että joka paikkaan ei voi mennä.
Porukka palasi Sutrafadon bussiin baseball-joukkuelippikset päässä.
Bussi on menossa just vaihtoon, jäämme kaipaamaan...
Iltapäivällä pääsimme vielä työn kimppuun. Tapsa, Tom ja Markus jatkoivat neukkarin laatoitusta, jonka edellisenä iltana aika myöhään joutuivat jättämään hieman kesken. ATK-luokan seinien putsaus maalausta varten aloitettiin myös. Tytöt saivat Falconbridgen käynnillä kiitosmaininnan kovasta työnteosta. Tähän maahan taitaa jäädä aikamoinen legenda elämään suomalaisen naisen työtehosta tämän prikaatin jäljiltä... senaatin puhemieskin on asiasta hyvin tietoinen.
Vesa ja Irmeli
