(23.11.2007 Bonao, Dominikaaninen tasavalta)
Perjantaiaamuna Sutrafadon bussi tuli hakemaan innokkaat talkoolaiset tutustumaan paikalliseen sairaalaan, kouluun ja lastenkotiin.
Ensimmäiseksi kurvattiin paikalliseen Hospital Dr. Pedro E. de Marchenan kunnalliseen sairaalaan. Meitä oli vastassa ensiavun sairaanhoitaja, sairaanhoitajaliiton edustaja Marikel Sanchez ja osastonhoitaja Aurelia Geraldin.
Tervetulotoivotusten jälkeen lähdimme tutustumaan sairaalan eri osastoihin. Huomasimme heti osastojen ovissa sloganit: WE LIVE FOR CARE. Kiersimme kaikki osastot, ensiavun, hammashoitolan, laboratorion, sisätauti-ja kirurgisen osaston, synnytysosaston ja lasten sairauksien osastot.
Terveydenhuoltoalalla Dominikaaneissa on tuttuja ongelmia. Henkilökuntaa on vähän ja sitä on vaikea saada. Palkkaus on huono eikä työtä arvosteta. Täällä lomaa kertyy 5 vuoden työssä olon jälkeen 15 päivää, 10 vuoden jälkeen 21 päivää. Äitiysloma on kolme kuukautta. Työ on kiireistä eikä taukoja ehdi pitämään. Sairaanhoitajan koulutus kestää 2 vuotta, vuoden lisäkoulutuksen jälkeen saa lisenssin, jolloin palkka nousee lähes puolella. Kaikki tekevät kaikkea ja vaihtavat tarvittaessa osastoa.
Liikennekulttuuri täällä on aivan eri luokkaa kuin kotona Suomessa ja onnettomuuksia tapahtuu paljon. Veripalvelutoiminta on vasta kehitteillä. Sukulaiset kutsutaan tarvittaessa luovuttamaan verta ja sairaalalla on muutama vapaaehtoinen verenluovuttaja. Hygieniataso oli aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet.
Pienillä asioilla terveydenhuollon tasoa voitaisiin kohottaa, koska perusasiat ovat kunnossa lainsäädäntöä myöten. Lakeja ja säännöksiä on olemassa, mutta niitä ei valvota.
Seuraava tutustumiskohde oli Benito Rosario Alberton koulu, jossa oli yli 1300 oppilasta. Koulun rehtori oli meitä vastassa. Koulun oppilaat aloittavat koulun 4-5 vuotiaina, eikä yläikärajaa ollut. Oppivelvollisuus on olemassa, mutta kaikkia lapsia ei tuoda kouluun syrjäytymisen tai välinpitämättömyyden vuoksi. Luokkakoot olivat isoja ja koulua käytiin kahdessa vuorossa päivittäin maanantaista perjantaihin. Koulu tarjosi aamiaisen oppilaille ja välipalan voi ostaa.
Sairaanhoitajaliitto tarjosi meille välillä lounaaksi sancochoa, paikallista keittoruokaa, jossa on eri lihalajeja, perunoita ja kasviksia. Lounaalla pääsimme kysymään tarkemmin sairaala-asioista ja terveydenhuollosta.
Tämän jälkeen lähdimme nunnien pitämään lastenkotiin. Lapset olivat päiväunilla tai koulussa, mutta nukkujat herätettiin meitä varten! Veimme tuliaisiksi lapsille kasseittain leluja, hammasharjoja ja purukumia ym. Vierailu oli mieleenpainuva, lasten kohtalot olivat koskettavia. Bonaon alueella hirmumyrsky oli tehnyt pahoja tuhoja, kuten vienyt koteja mukanaan. Enimmäkseen lapset olivat tyytyväisiä oloihinsa ja olosuhteet olivat yllättävän viihtyisät ja asialliset. Päivä oli henkisesti raskas ja ajatuksia herättävä.
Tytöt lähettävät suukoi (esp. besos) Suomeen. Espanjan sanavarasto karttuu päivittäin!
Saludos de Bonao!
Arja, Erja, Mika ja Seija
