(13.12.2007)
Viimeiseksi viikoksi Bonaon leiriläiset hajaantuivat viettämään lomaa eri puolille Dominikaanista tasavaltaa.
Osa jäi vielä Bonaoon paikallisten ystäviensä seuraan ja sieltä jatkoivat matkaa Santo Domingoon, pieni porukka meni Samanaan luonnon helmaan ja jotkut valitsivat itselleen all inclusive -hotellin Punta Canasta tai Boca Chicasta. Milla kävi tapaamassa vaihto-oppilasvuoden perhettään Mocassa.
Viimeistä viikkoa sävytti karibialainen hirmumyrsky Olga, joka nousi tiistaina iltapäivällä. Pahiten Olgan silmään joutuivat Samanan niemimaalla olleet, joita onneksi vuokraemäntä oli varoittanut lähtemästä talosta minnekään. Tuuli ulvoi 60 - 70 metrin sekuntivauhdilla niin, että esimerkiksi ulko-ovien avaaminen oli mahdotonta. Lennu kertoi, että ennen myrskyä luonto hiljeni täysin. Sen jälkeen alkoi sade ja tuuli, joka riepotteli irti kevyet katot ja katkaisi noin vuorokauden ajaksi sähkön. Suihkuunkaan ei ollut asiaa.
Mukaan otettujen kynttilöiden valossa hyvän huumorin avulla leiriläiset jakoivat ihmeellisiä Dominikaanisen tasavallan kokemuksiaan ja odottivat myrskyn laantumista. Bussimatkalla Santo Domongoon myrskyn jäljet näkyivät, vaurioita teissä, tulvia, jokien varsilta pois huuhtoutuneita koteja, evakuoituja kyliä.
Bonaossa olleet kertoivat, että sielläkin vesi lainehti kaduilla. Sutrafadon toimiston lattiat olivat veden peitossa. Ehtivätköhän Sutrafadon kaverit siirtää toiseen kerrokseen vedeltä suojaan juhlasalin lattialle talkooleiriläisen jäljiltä jääneet rakennustarvikkeet?
Santo Domingossa Timo ja Irmeli olivat myrskyn noustessa jäädä kadulla kaatuvan puun alle. Onneksi olimme pysähtyneet lukemaan karttaa kymmenkunta metriä ennen puuta. Yöllä Irmeli kävi kerran wc:ssä katsomassa, oliko unohtanut suihkun auki. Vettä tuli kuin saavista kaataen, kuten suomalainen sananlasku sanoo. Timo, Mika ja Irmeli ihmettelivät myrskyn jälkeen Santo Domingon läpi virtaavan joen virtaamaa ja katselivat, miten se toi mukanaan mitä kummallisimpia tavaroita, mm. jääkaappi ui kohti merta.
Yritimme nähdä myös Santo Domingossa joen varren slummialueella tapahtuneita tuhoja, mutta poliisit ottivat meidät ystävällisesti huostaansa. Poliisien mielestä meidän oli liian vaarallista mennä keskenämme eteenpäin, mutta he kierrättivät meitä mielellään autolla pitkin slummialuetta. Tilanteen herkkyyden vuoksi emme uskaltaneet vaatia pääsyä varsinaiselle tuhoalueelle. He esittelivät meille kuitenkin koulun, jonne oli evakuoitu paikallisia ihmisiä.
Hämmentävää oli, että all inclusive -hotelleissa olleista joku kertoi, ettei ollut ollenkaan tajunnut myrskyn kauheutta. Henkilökunta ei kertonut siitä ja jos ei sattunut katsomaan paikallisia televisiokanavia, asia jäi täysin pimentoon.
Moni talkooleiriläisistä kuitenkin seurasi järkyttyneenä tv-ohjelmia varsinkin Santiagon ja La Vegan alueilta. Vettä oli valtavilla alueilla vyötäröön asti. Noin 37 000 ihmistä oli evakuoitu ja kuolleiksi ilmoitettiin vajaa parikymmentä siinä vaiheessa kun lähdimme Dominikaanisesta tasavallasta.
Kuulimme, että lähellä Haitin rajaa Dominikaanisen tasavallan puolella olleessa haitilaiskylässä (katso juttu "Banaanit on lastattu kaikki laivaan, hiiohoi!"), jossa olimme käyneet tutustumassa banaanin viljelyyn, vesi oli noussut noin kolmeen metriin. Kylä oli pahoin kärsinyt jo edellisessä lokakuun myrskyssä. Itse pohdin hämmentyneenä, pääsivätkö kaikki turvaan, mitä kylän köyhille ihmisille ja heidän vähille tavaroilleen tapahtui.
Asiat muuttuivat jotenkin konkreettisiksi. Olimme syöneet ilmeisesti kylän ainoassa kevytrakenteisessa ravintolassa päivällistä. Pienessä keittiössä oli niihin oloihin nähden upea valikoima kattiloita, lautasia yms. ravintolatarvikkeita. Mietin, mitä niille tapahtui? Vesihän vie kaiken mukanaan, jos evakuointia ei ehditä tehdä ennen myrskyn puhkeamista. Samoin mietimme yhdessä, miten on puhtaan veden saannin laita tulevaisuudessa? Sitä nimittäin otettiin ohuen putken kautta melkein "maan alta" jo siinä vaiheessa, kun kävimme kylässä.
Hirmumyrskyn kokeminen konkreettisesti tekee varmasti monelle leiriläiselle maailman pienemmäksi. Pahiten kärsivät köyhistä köyhimmät, ne, joilla entuudestaankaan ei ole juuri mitään. Tosin Santiagossa tulvavedestä näytti TV-kuvasta saadun arvion mukaan kärsivän myös keskiluokka, joka veden laskeuduttua kuivatteli huonekalujaan kaduilla ja harjasi mutaa pois asunnoistaan. Ja Milla kirjoitti, että katto vuoti Mocassakin.
Globaali viestintä toi myös yhden mielenkiintoisen näkökulman hirmumyrskyyn. CNN:n, BBC Worldin tv-kanavilta tai Suomen teksti-tv-kanavilta en mistään löytänyt yhtään mainintaa ko. myrskystä. Markku kertoi, että hän oli löytänyt yhden pienen maininnan joltain Suomen kanavista.
Dominikaanisessa tasavallassa oli ollut paha hirmumyrsky ennen saapumistamme. Ensimmäisessä tapaamisessa CNUS:n varapuheenjohtaja "Pepe" (Rafael Abreu) sanoi näin: "Ammattiliitot joutuvat taistelemaan olemassaolon oikeudestaan. Täällä ei ole oikeutta tuponeuvotteluihin, joudumme taistelemaan mm. terveydenhoidon puolesta. Myrskyssä on kuolleita varmasti paljon enemmän kuin mitä länsimaisissa tiedotusvälineissä on ilmoitettu. Asioiden hoito siirtyy, kun pitää ensin hoitaa myrskyn aiheuttamat ongelmat pois."
Matka virallinen osuus päättyi CNUSin järjestämään lähtöjuhlaan Santo Domingossa torstaina 13.12.2007. Juhla oli erilainen kuin mitä CNUSin henkilökunta oli etukäteen suunnitellut. Taas otettiin ensimmäisenä esille hirmumyrsky. Sen vuoksi juhlassa ei tanssittu, mutta pidettiin haikeita lähtöpuheita ja syötiin hyvää dominikaaniruokaa.
CNUSin puheenjohtaja Eugenio Pérez Cepeda oli paikalla ja lausui kiitokset suomalaisten työpanoksesta. Sutrafadon edustajana Idelfonso Cipriam nosti taas puheessaan esille suomalaisten naisten työnteon. Vesa ja Irmeli kiittivät ryhmän puolesta ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudesta. Vesa esitti toivomuksena, että yhteistyö ja yhteydenpito jatkuisivat tulevaisuudessakin. Minä puhuin järkytyksestämme ja lausuin osanottomme myrskyn johdosta. Lisäksi luovutin muistoksi Sutrafadolle yhden megan muistitikun, jossa on kuvia sekä työnteostamme että Surtafadon/CNUSin meille järjestämistä hienosta matkoista ja tutustumiskohteista.
Irmeli
