(7.12.2007 Bonao, Dominikaaninen tasavalta)
Suomen itsenäisyyttä juhlittiin 6.12.2007 näyttävästi Bonaossa!
Työt loppuivat 6.12 ja samana iltana oli talkooväen järjestämä Suomen itsenäisyyspäivän juhla. Milla tilasi ruoat täkäläisestä ravintolasta. Saimme juuri samanlaista perunamuusia kuin Suomessakin, samoin possusta tehtyä uunilihaa kinkun korvikkeeksi (suunnilleen sama maku), uunissa valmistettuja vihanneksia, salaattia ja kahvin kanssa joulutorttuja, tähden muotoisia.
Uskomatonta, että ihan samanlaisia ruokia tehdään eri puolilla maailmaa.
Suomesta Arjan mies toi mukanaan ruisleipää, ja porukoilla muuten oli mukanaan joulupipareita ja suomalaisia karamelleja ja suklaata. Muut ruoat olivat enemmän täkäläistä tyyliä.
Juhlan somisteiksi olimme tuoneet Suomesta mm. lippuja, kortteja, valokuvia ja kynttilöitä ja yhden suomipaidan.
Vieraat toivotti tervetulleiksi presidenttipari, jona ensin toimivat Mika ja Niina, sitten Markku ja Seija. Tervetuliaispuheen piti Vesa espanjan kielellä.
Aterian jälkeen oli Tuijan arvokkaan itsenäisyyspäiväpuheen vuoro. Sen jälkeen dominikaanit sotkivat ohjelmajärjestyksemme. Sairaanhoitajat aloittivat kiitosten vyöryn, sitä jatkoi Sutrafado, CNUSin edustajat ja paikallinen kuveröörin sihteeri. Suurin voitto Sutrafadolle ja CNUSille lienee se, että kaupunginhallituksestakin oli tullut paikalle lähetystö. Edellisen päivän päivälliselle sieltä ei ehtinyt kukaan ja se oli ollut Sutrafadolle pettymys.
Saimme juhlassa mukaamme Suomeen vietäväksi hienoja virallisia huoneentauluja.
Paikalla oli arviomme mukaan myös joku tiedotusvälineiden edustaja.
Juhlan aikana otettiin vodkasnapsit, muuten tarjottiin viskiä, paikallista rommia, olutta, limua ja vettä. Irmeli piti toisen virallisen puheen, joka käsitteli naisen asemaa kolmessa maassa ja niiden ammattijärjestöissä, Suomessa, Intiassa ja Dominikaanisessa tasavallassa.
Ja sitten tanssittiin ihan hirveästi. Kuvernöörin sihteeri oli lupaustensa mukaisesti järjestänyt paikalle aidon merengue-yhtyeen eikä musiikki tullut ihan yhtä valtavalla volyymilla kuin kaupallisissa discoissa, joissa korvatulpat ovat melkein ehdottomat. Niissä joskus rumpujen paukkeen tuntee baaritiskin liikkeistäkin. Tanssilattialle uskaltautuivat ujoimmatkin.
Jälkikäteen suomalaiset ihmettelivät, mihin viski- ja rommipullot katosivat.
Epäily oli suuri, että ne joutuivat avaamattomina joidenkin juhlavieraiden laukkuihin. Joku väitti, että myös joulutortut katosivat samalla tavalla.
Juhlapaikalla oli meidän lisäksemme myös kuokkavieraita täkäläiseen tapaan.
Sairaanhoitajat toivat juhlaan valtavan ison täytekakun. Suomalaisten hämmästys oli valtava, sillä ennen kuin kaikki olivat saaneet kakusta palaakaan, paikalliset alkoivat jo jakaa kakkua paloihin ja kääriä alumiinipaperiin kotiin vietäväksi. Opimme siis juhlassa myös täkäläisiä käytöstapoja. Joukkoruokailussa yleisestikin silmiin on pistänyt se, että kaikkialla ruokaa jaetaan pienempiin paketteihin ehkä ihmisille, ilmeisesti joskus myös eläimille vietäväksi.
Juhla oli mielestämme tosi onnistunut. Saimme sen kautta kertoa pienen välähdyksen Suomesta, suomalaisista tavoista ja samalla näimme ja koimme, miten dominikaanit juhlivat.
Irmeli
