(20.11.2007 - Bonao, Dominikaaninen tasavalta)
Noin vuorokauden yhtämittaisen matkan ja lisäksi joidenkin pitkän kotimaanmatkan jälkeen saavuimme Santo Domingoon illansuussa perjantaina 16.11.2007. Vastassamme oli paikallisten ammattiyhdistysaktiivien delegaatio ja sen lisäksi mieletön kuumankostea ilma. Ahtauduimme kaikkine matkatavaroinemme bussiin. Meitä innokkaita talkoomatkalaisia on kaikkiaan 15 ja Milla, tulkki. Miehiä joukossa on seitsemän ja naisia kahdeksan.
Ensimmäinen majapaikkamme oli paikallinen koulutuskeskus, jossa käytössämme oli kaksi huonetta. Molemmissa oli viisi kerrossänkyä, muutama hylly ja niihin ahtauduimme uudelleen kaikkine matkatavaroinemme. Käytävän päässä olleiden vessojen toiminnassa oli pientä vaikeutta, vettä ei ensin tullut ja pönttöjenkin toiminta oli kyseenalaista. Yöpyjamissa käytiin vessan lisäksi myös alakerran pihalla rentoutumassa.
Mutta suomalaisella huumorintajulla pärjää. Kaikilla on positiivinen mieli. ¨Kyllä tämä Suomen marraskuun voittaa.¨
Yhteydet Suomeen eivät ole toimineet kovin hyvin. Puhelinten kanssa on ollut vaikeuksia ja Internet löydettiin oikeastaan vasta maanantaina. Arjan puhelimen lataaminen ei onnistu adapterista huolimatta, Seijan ihan uusi hieno adapteri ei toiminutkaan, Erjan 2Gpuhelin ei toimi ollenkaan, ja Irmelin puhelimessa kahdeksikon näppäin on hajalla ja pinkoodin asettaminen tuottaa tuskaa.
Sunnuntain retkellä nähtiin todella hienot tippukiviluolat. Paikallisten opettajien liiton kutsumina vietimme sen jälkeen iltapäivän heidän loisteliaassa vapaa-ajanviettopaikassaan Karibian meren rannalla. Merivesi oli hottia. Ja kyllä me uitiinkin!
Maanantaina vierailimme paikallisen ammattiliittojen keskusjärjestön CNUSin toimistossa, jossa organisaation varajohtaja Pepe ja järjestösihteeri Gina kertoivat paikallisesta ammattiliittojen toiminnasta.
Maanantaina illalla tulimme taas täpötäydessä bussissa Bonaoon ja kotiuduimme uuteen hienoon hotelliin, Hotel Gold Premiumiin.
Kirjoitamme tätä paikallisen aammattiliiton Sutrafadon toimiston tietokoneluokassa. Joka puolelta kuuluu moukarointia, kalkutusta ja kilkutusta, sillä rakennustyöt ovat alkaneet. Menet minne tahansa, vastassa on suojalasein ja myssyin ja suojaimin varustettuja suomalaisia.
Olemme niin merkittäviä paikkakunnalla, että heti tänään pääsimme paikalliseen televisioon.
Koska yhteydet Suomeen eivät ole toimineet hyvin, lähetämme kaikille rakkaillemme tätä kautta terveisiä ja suukoi.
Nyt jatkamaan moukarointia!
Arja, Erja, Irmeli ja Seija
