 Virot Muunla lajittelee suomalaisten tullivirkailijoiden haalareihin ommeltavia toppauksia Logonetin tehtaalla Thaimaassa. (Kuva: Timo Kuronen) |
Timo Mielonen
Saadaanko suomalaisella rahalla kunnon työtä kehitysmaihin, kysyttiin solidaarisuuspäivien keskustelussa sunnuntaina. Keskustelussa paneuduttiin muun muassa Metsä-Botnian Uruguayn sellutehdashankkeeseen, it-alan vaikutuksiin intialaiseen todellisuuteen sekä ay-liikkeen mahdollisuuksiin luoda sääntöjä ja normeja yritysten toiminnalle.
Keskustelun avasi Metsä-Botnian viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Marko Janhunen kertomalla Uruguayhin rakennettavan sellutehtaan taustoista. Janhusen mukaan kyse on 1980-luvulla aloitetusta prosessista, jonka ensimmäinen vaihe oli investoiminen eukalyptusplantaaseihin.
- Metsä-Botnian sellutehdas on suurin suomalainen teollinen investointi ulkomaille. Sen arvo on noin 1,2 miljardia dollaria ja tavoitteena on, että tuotanto voidaan aloittaa kuluvan vuoden elo-syyskuussa, totesi Janhunen.
Myös Uruguayn mittakaavassa kyse on merkittävästä hankkeesta.
- Sen vaikutus Uruguayn kansantuotteeseen on 1,6 prosenttia. Kyse on miljardin investoinnista ja jos se suhteutetaan Suomeen, puhuttaisiin kymmenen miljardin dollarin investoinnista. Samalla rahalla rakennettaisiin esimerkiksi kolme ydinvoimalaa.
Kansainvälisten arvioiden mukaan Metsä-Botnian tehdas luo 8000 työpaikkaa ja siitä tulee suurin yritys Uruguayssa. Itse sellutehtaalle tosin tulee vain noin 200 työpaikkaa, muut työpaikat syntyvät puun korjuuseen, kuljetukseen ja palveluihin.
IT-alan merkitys Intialle vähäinen
Aasia ja siellä erityisesti Kiina ja Intia ovat olleet myös monia yrityksiä kiinnostavia maita, joihin on sekä investoitu että siirretty tuotantoa. Intiaan on siirtynyt erityisesti it-alan työpaikkoja ja esimerkiksi Intian omien it-yritysten menestystarinaa on hehkutettu runsaasti.
Sitran Intia-ohjelmaan liittyvän raportin "It-alan Intia" laatinut toimittaja Josetta Nousjoki on kommenteissaan varovaisempi. Nousjoen mukaan intialaisen it-buumin vaikutukset ovat todellisuudessa merkittävästi pienemmät kuin mitä yleisesti uskotaan.
- Vaikka intialaisesta it-ilmiöstä puhutaan paljon, ammattilaisia löytyy aika vähän. Ala työllistää Intiassa suoraan vain 1,3 miljoonaa henkilöä ja epäsuoraan sen vaikutus on kaksin- tai kolminkertainen. Ohjelmistot ovat tärkeä vientituote, mutta niiden osuus maan bruttokansantuotteesta on viisi prosenttia, totesi Nousjoki.
Hänen mukaansa it-ihme ei pysty täyttämään Intiassa olevaa työpaikkojen tarvetta. Väestö on nuorta ja se kasvaa rajusti.
Suomalaiset yritykset teettävät Nousjoen mukaan runsaasti työtä Intiassa.
- Esimerkiksi R-kioskien kassajärjestelmää hoidetaan Mumbaista käsin, samoin Nokia työllistää tuhansia intialaisia koodaajia ja muita it-ammattilaisia sen lisäksi, että heillä on matkapuhelintehdas Chennaissa.
Vaikka intialaisten it-ammattilaisten palkka on monikymmenkertainen muiden ammattiryhmien edustajiin verrattuna, palkka riittää ylelliseen elämiseen ja työpaikkojen, kampusten, ulkoiset olosuhteet ovat kunnossa, se on Nousjoen mukaan vain osatotuus.
- Kun katsotaan tarkemmin työoloja kampuksilla, niin kaikki ei näytäkään niin aurinkoiselta. Työntekijöillä on kiinteä palkka, ylitöistä ei makseta mitään lisiä. Monet tekevät yli kymmenentuntisia päiviä ja yötöitä, koska heidän pitää työskennellä silloin, kun amerikkalaiset heitä tarvitsevat. It-alan työntekijät ovat myös täysin työlainsäädännön ulkopuolella.
Alihankintaa halvan työvoiman maista
Työpaikkojen siirtymisen ohella erilaiset alihankintaketjut ovat yleistyneet ja kansainvälistyneet. Suomessa toimivien vaateyritysten toimintaa tutkineen Outi Moilalan mukaan suomalaisten yritysten käyttämien alihankkijoiden valvonta on lähes olematonta. Lisäksi vaatealalla alihankinta on tyypillistä, alihankkijoiden kilpailuttaminen yleistä ja valvonta vaikeaa. Alihankinnat myös siirtyvät helposti maasta toiseen.
- Kiina on Suomessa myytyjen vaatteiden suurin valmistusmaa ja Suomessa kiinalaisten vaatteiden osuus on suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, totesi Moilala.
SASKin toimeksiannosta tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 13 kotimaista ja 6 ulkomaista vaatealan yritystä. Yritykset valittiin Suomen myynnin suuruuden mukaan.
- Yhdelläkään kotimaisella yrityksellä ei ollut riippumatonta ulkopuolista alihankkijoiden toimintaan kohdistunutta tarkastusta. Ulkopuolisten tekemiä tarkastuksia oli vain ulkomaisilla yrityksillä.
Pohjoismaisen teollisuustyöväen liiton pääsihteeri Jyrki Raina tunnusti alihankintaan ja yritysten toimintaan kehitysmaissa liittyvät ongelmat. Hän huomautti kuitenkin, että globalisaatio on lähtökohtaisesti myönteinen ilmiö, vaikka se on pääosin pääoman vetämä ja vaikka siihen sisältyy niin paljon ongelmia.
- Talouskasvu ja ulkomaiset investoinnit ovat luoneet miljoonia työpaikkoja kehitysmaihin ja useimmat niistä ovat varsin hyviä työpaikkoja verrattuna siihen, mitä kansalliset työpaikat ovat olleet", totesi Raina.
Huomiota raamisopimuksiin
Rainan mukaan työvoimavaltaisen teollisuuden siirtyminen halvan työvoiman maihin on lähes luonnonlain mukainen ilmiö. Hänen mukaansa siitä on ollut myönteisiäkin seurauksia.
- Puhe palkanalennuksista Suomessa on loppunut, koska palkkaerot ovat niin suuret, kiteytti Raina.
- Esimerkiksi Salossa Nokian kännykkätehtaalla keskipalkka on noin 2000 euroa, mutta Intiassa ja Kiinassa kännykkätehtaiden keskipalkka on 100-200 euroa.
Raina korosti kansainvälisten raamisopimusten merkitystä luotaessa yhteisiä sääntöjä yritysten toiminnalle. Raamisopimisten solmiminen on edennyt hitaasti. Sopimuksia on solmittu noin 50, mutta Suomessa ei ole tähän mennessä solmittu ensimmäistäkään raamisopimusta.
Raina haastoi myös luottamusmiehiä panostamaan raamisopimuksiin.
- Pitkällä aikavälillä raamisopimukset ovat tärkeämpiä kuin se, saadaanko syksyn sopimuksessa 3,5 vai 3,4 prosenttia. Olisi tärkeää, että ILOn normeja noudatettaisiin kaikkialla maailmassa, missä yrityksillä on toimintaa.
Kenen taskuun verot maksetaan?
Verotus on yksi keskeinen ulkomaisiin investointeihin liittyvä kysymys, joka nousi esille yleisökysymyksissä. Kun Metsä-Botnian Janhuselta kysyttiin, paljonko Uruguayhin rakennettava sellutehdas maksaa veroja, kävi ilmi, ettei se maksa veroja, koska tehdas sijoittuu niin sanotulle vapaatuotantoalueelle.
- Olemme arvioineet, että Uruguayn verotulot kasvavat 25 miljoonaa dollaria vuodessa. Sellutehdas ei maksa veroja, mutta työntekijät sekä metsäyritykset maksavat, Janhunen esitti.
Rainan mielestä erityistuotantoalueet ovat ikävä syöpä, joka leviää ympäri maailmaa ja joilla yritetään houkutella investointeja. Jos vapaatuotantoalueiden ongelmaan halutaan vastata, "on yritettävä rakentaa sellaisia sääntöjä, joita yritysten pitää noudattaa joka paikassa, missä ikinä ne toimivatkaan, niin yritysten työntekijöiden oikeuksien kuin verojen maksamisen suhteen."
RAAMISOPIMUKSET
Raamisopimuksilla tarkoitetaan konsernijohdon kanssa tehtäviä sopimuksia, joissa sovitaan muun muassa lapsityövoiman käytön kiellosta ja ILOn normien noudattamisesta.
Raamisopimukset ovat Pohjoismaisen teollisuustyöväen liiton pääsihteerin Jyrki Rainan mielestä erittäin hyödyllinen työkalu, sillä niiden kautta ay-liike tulee mukaan valvontatoimintaan.
Ensimmäiset sopimukset tulivat voimaan 90-luvun lopulla ja tällä hetkellä niitä on noin 50.
Merkittävimpiä sopimuksia Rainan mukaan on ruotsalaisen Ikean sopimus, jossa on sovittu muun muassa alihankkijoiden tarkastamisesta.
