(24.10.2000)
Karanigonj, Bangladesh. Seitsemänvuotiaat lapset tekevät 12-tuntisia työpäiviä tekstiilitehtaassa. Monet ovat sairaita, jotkut melkein sokeita. Monet sairastavat keltatautia. Eräs pieni poika naputtaa vasaralla niittejä lasten farkkuihin - itsensä ikäisten. Hänen sormissaan on harhaiskujen aiheuttamia ruhjeita. Hän sanoo, että häntä lyödään, jos hän tekee virheitä.
Tämä lapsi kuten miljoonat muut, tekee työtä saadakseen ruokaa. Hänen on elettävä näin, koska hänen vanhempansa ovat joko työttömiä tai heille maksetaan työstä niin, vähän, etteivät he pysty elättämään lapsiaan. (Neil Kearney, kansainvälisen tekstiilialan ammattijärjestön ITGLWF:n pääsihteeri)
Maailman kaikki julistukset, konventiot ja sopimukset muuttuvat pelkiksi sanoiksi ja kirjaimiksi, kun lukee kertomuksia lapsityöläisten oloista Intiassa, Kolumbiassa, Italiassa, Turkissa tai vaikka Keniassa.
Kun lapsityövoiman käyttöä muutama vuosi sitten ay-liikkeessä nimitettiin maailman parhaiten varjelluksi salaisuudeksi, enää ei ehkä niin voisi sitä kuvata. Silti tuntuu, että raskas huopa sitä vielä peittää.
Sanotaan, että lapsityövoiman käyttö johtuu köyhyydestä, eikä siitä sen vuoksi voida päästä irti vielä pitkään aikaan. Siis kun ihmiset vaurastuvat, niin lapsityövoima vähenee. Totuus on kuitenkin toinen; lapsityövoiman käyttö ylläpitää ja lisää köyhyyttä. Köyhyydestä ei ikinä päästä, jos lapsityövoima hyväksytään, sillä lasten työnteko myös ylläpitää aikuisten työttömyyttä. Jos työssäkäyvän lapsen sijaan palkattaisiin saman perheen työtön aikuinen, perheen tulot kolminkertaistuisivat - ja verotuksen kautta valtiokin saisi jotain. Samalla tietysti työnantajan voitto vähän pienenee.
Tämän vuoksi ei ay-liike saisi hyväksyä selityksiä, että lasten ottaminen pois työstä vain pahentaisi heidän tilannettaan.
Myös ILO:n konventioiden 138 ja 182 vastaisten käytäntöjen raportointia tulisi ay-liikkeen tehostaa.
Jos kukaan ei ottaisi enää uusia lapsia töihin, lapsityövoimasta päästäisiin eroon alle kymmenessä vuodessa - kärsimys päättyisi ja lasten yleismaailmalliset oikeudet muuttuisivat tyhjistä sanoista elämän tosiasioiksi.
Helena Lipponen
