(7.6.2010 - SASK)
Jalkapalloja valmistava teollisuus ei ole kolmessatoista vuodessa onnistunut poistamaan alan mainetta tahrivia ongelmia, käy ilmi julkaistusta kansainvälisestä raportista. Jalkapalloteollisuus käyttää raportin mukaan edelleen lapsityövoimaa, vaikka ongelma onkin siirtynyt Pakistanista Intiaan ja Kiinaan. Enemmistön palloista tekevät alipalkatut ja pätkätyöllistetyt aikuiset, joiden kehno palkkataso johtaa siihen, että myös perheen lapset joutuvat töihin, raportti päättelee.
Yhdysvalloissa päämajaansa pitävät työoikeusverkosto ILRF (International Labour Rights Forum) haastatteli tutkimustaan varten pallotehtaiden, ompelukeskusten ja kotiverstaiden työntekijöitä Intiassa, Kiinassa, Pakistanissa ja Thaimaassa. Maat tuottavat enemmistön maailmanmarkkinoilla myytävistä, käsin ommelluista jalkapalloista.
Tutkitut pallotehtaan tekevät jalkapalloja useimmille tunnetuille maailmanmerkeille. Raportti paljastaa, etteivät pallontekijöiden työolot edelleenkään kestä kriittistä tarkastelua, vaikka pallot ovat suurille urheiluyhtiöille miljardien liiketoimi.
Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin pääsihteeri Guy Ryder kohdistaa raportin viestin erityisesti kansainväliselle jalkapalloliitolle FIFAlle, joka vuonna 1997 oli mukana räätälöimässä alan työolojen siivoamiseen tähdännyttä Atlantan sopimusta suuryhtiöiden ja ay-liikkeen kanssa.
”Suuri jalkapalloyleisö odottaa, että FIFA ja jalkapalloteollisuus toteuttavat viimeinkin lupauksensa”, Ryder huomautti raportin julkistuksen yhteydessä. ”ITUC on tänään kutsunut FIFAn keskustelemaan konkreettisista toimenpiteistä, joilla alan teollisuus siivotaan”, Ryder ilmoitti.
Enemmistö pallontekijöistä
pysyviä pätkätyöläisiä
Jalkapalloteollisuuden pahimpien ongelmien luettelo muistuttaa kovin paljon tekstiili- ja vaatetusteollisuudesta jo tuttua syntilistaa: pysyvästi pätkityt ja epävarmat työsuhteet, ylipitkät työpäivät ja nälkäpalkat, työsopimusten ja sosiaaliturvan puuttuminen, olematon järjestäytyminen. Jalkapallotuotannon erityispiirre varsinkin Pakistanissa, Intiassa ja Kiinassa on tuotannon ulkoistaminen tehtaista lukuisiin ompelukeskuksiin ja kotityöntekijöille, jotka ovat kaiken valvonnan ja turvamekanismien ulkopuolella.
Pakistanissa kaksi kolmasosaa haastatelluista työntekijöistä oli väliaikaisessa työsuhteessa ja yli puolet kertoi, etteivät tulot yllä edes laillisen minimipalkan tasolle. Samantapainen tilanne oli Intiassa, jossa erityisesti kotiompelijoiden ansiot jäävät kauas elämiseen riittävästä palkasta.
Kiinassa yleisin ongelma ovat järjettömän pitkät työpäivät: tutkimuksen piiriin kuuluneessa tehtaassa teetettiin kuukauden ajan pisimmillään jopa 21 tunnin työvuoroja.
”Tällaisia olosuhteita on täysin mahdotonta hyväksyä”, alan kansainvälisen ammattijärjestön ITGLWF:n pääsihteeri Patrick Itschert sanoo. ”FIFAn on ryhdyttävä käytännön tekoihin, että kaikkien jalkapallojen tuotantoon osallistuvien ihnmisoikeuksia kunnioitetaan.
Myös lapsia käytetään edelleen jalkapalloteollisuuden työvoimana, vaikka vuonna 1997 solmittu Atlantan sopimus tähtäsi nimenomaan lasten työssäkäynnin lopettamiseen alan tuotannossa. Aiemmin skandaaleja aiheuttanut lapsityöongelma on ILRF:n raportin mukaan nyt siirtynyt Intiaan ja Kiinaan, jossa lapsia käytetään erityisesti kotiompelijoiden apuna. Huomion kiinnittyminen lapsityöhön on raportin mukaan myös johtanut siihen, että aikuisten kehnot työolot ovat jääneet huomiotta ja hoitamatta. Juuri alalla työskentelevien aikuisten kehno palkkataso johtaa siihen, että moni perhe joutuu panemaan myös lapset töihin, raportti päättelee.
Valvonta ei pysy
tuotantoketjun perässä
Pallojen tuotantoketjun pilkkoutuminen tehtaista ompelukeskuksiin ja kotiverstaisiin on monin paikoin pudottanut kyydistä myös työolojen valvontajärjestelmät. Useimmilla tutkimuksen piiriin kuuluneilla pallontuottajilla on joko kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn lisenssi tai niillä on velvollisuus noudattaa suuren asiakasyhtiön, kuten Niken tai Adidaksen eettistä koodistoa. Muutamille tehtailla on myös tunnettu kansainvälinen sertifiointi, kuten SA8000 tai oikeus tuottaa Reilun kaupan kansainvälisellä merkillä leimattuja palloja.
Raportoijat löysivät huomautettavaa kaikkien järjestelmien valvomista tehtaista tai niiden alihankintaketjuista. FIFAn lisensoimasta tuotannosta löytyi lapsityön käyttöä. Sosiaalisia valvontajärjestelmiä raportti arvostelee siitä, etteivät ne pysty riittävästi turvaamaan ulkoistetun ja pätkätyövoiman oikeuksia.
Raportoijien tutkimista maista tuodaan runsaasti jalkapalloja myös Suomeen. Koska valmistajat eivät ole julkistaneet hankintaketjujaan, raportista ei pysty päättelemään, onko joku tietty suomalaisen kaupan hyllyltä löytyvä merkkipallo juuri tutkitusta tehtaasta peräisin.
