ILOn työkonferenssissa 5. toukokuuta 2010 pidettiin yleissopimusten soveltamiskomitean erityisistunto Burman pakkotyövoimatilanteen vuoksi. Komitea totesi, että Burmassa on hyvin dokumentoituja tapauksia, joissa sekä sotilas- että siviilivirkamiehet käyttivät kyläläisiä pakkotyövoimana.
Komitea totesi, että sotilasjuntta oli epäonnistunut muuttamaan lainsäädäntöä pakkotyövoimasopimuksen mukaiseksi eikä ollut tehnyt mitään konkreettista lopettaakseen pakkotyövoimakäytännön. Juntta oli myös epäonnistunut ILOn tarkastuskomission suositusten toimeenpanossa eikä ollut tarjonnut asiaankuuluvaa apua ILOn yhteyshenkilölle.
Komitea totesi myös, että Su Su Nway, Min Aung ja kuusi muuta ay-aktiivia, Thurein Aung, Kyaw Kyaw, Wai Linn, Nyi Nyi Zaw, Kyaw Min ja Myo Min, olivat edelleen vankilassa huolimatta ILOn hallintoneuvoston vetoomuksista heidän vapauttamisekseen.
Liiton perustaminen tyrmättiin
Kesäkuussa 23 ay-aktiivia ja ay-oikeuslakimies Poe Phyu lähettivät kirjeen Valtion rauhan ja kehityksen neuvoston (SPDC) puheenjohtajalle, kenraali Than Shwelle pyytäen lupaa perustaa kansallinen Teollisuustyöläisten ja maanviljelijöiden oikeuksien suojeluliitto. Myöhemmin Poe Phyu ja kuusi muuta aktiivia tapasivat Rangoonin alueen poliisikomentajan ja työministerin.
Läntisen alueen poliisikomentaja Aung Daing sanoi liittoedustajille, että sellaisen liiton perustaminen olisi laitonta. Lisäksi Aung Daing sanoi ay-aktiiveille, että he saavat rikossyytteet, jos he jatkavat organisointia tai julkaisevat mitään liittomateriaalia.
Ay-aktiivit vapautettiin
Kaksi ay-aktiivia, Myint Maung and Thura Aung, oli pidätetty heidän avustettuaan Keski-Burmassa maanviljelijöitä, jotka yrittivät saada paikallisen teollisuuden oikeuteen maidensa kaappaamisesta. Aktiivit vapautettiin 24. elokuuta.
Lakkoilevia työläisiä uhkailtiin väkivallalla
Tammikuussa hallituksen virkamiehet saivat noin 15 euron palkankorotukset, mikä johti yleiseen levottomuuteen yksityissektorin työntekijöiden keskuudessa, sillä he eivät saaneet mitään.
Samaan aikaan perustarvikkeiden ja palveluiden hinnat nousivat. Pidettiin useita lakkoja, joissa työntekijät vaativat palkankorotuksia, parempia työoloja, ylityökorvauksia ja palkallista lomaa. Hallitus ja työnantajat vastasivat useimmissa tapauksissa voimankäytöllä, irtisanomisuhkauksilla ja mustilla listoilla.
Yli 2000 työläistä useista ulkomaalaisomisteisista tekstiilitehtaista Rangoonin Hlaing Tharyar- tuotantoalueella olivat lakossa 8.- 9. helmikuuta. Hallitus lähetti 50 kuorma-autollista mellakkapoliiseja rynnäkkökivärein ja suojakilvin varustettuna suojelemaan teollisuusalueille johtavia teitä.
Työläiset lopettivat lakkonsa 10. helmikuuta sen jälkeen, kun työnantajat olivat suostuneet korottamaan kuukausipalkkoja vajaalla neljällä eurolla.
Eteläkorealaisessa omistuksessa olevan Lion Cityn työntekijät menivät lakkoon 16. helmikuuta, ja viranomaiset lähettivät kymmenen mellakkapoliisiautoa tehtaaseen.
Noin 100 tekstiilityöläistä Sky-tekstiilitehtaassa Insein kaupunginosassa alloitti istumalakon 17. helmikuuta. Viranomaiset lähettivät 15 mellakkapoliisiryhmää tehtaaseen.
Noin 500 työläistä kenkä- ja tekstiilitehtaassa Rangoonissa aloitti istumalakon 9. maaliskuuta vaatien palkankorotuksia.
Elokuun 20. päivänä viranomaiset varoittivat tehdastyöläisiä, että jos he aloittavat tai osallistuvat työriitoihin, heidät irtisanotaan ja he joutuvat mustalle listalle.
Suurin osa lakkoilijoista joutui kahnauksiin hallituksen joukkojen kanssa, mutta jotkut ratkaistiin pääsemällä sopimukseen. Näin kävi mm. Grand Royal –virvoitusjuomatehtaassa sekä Super Garment - ja Kaunggyi Minglar –tekstiilitehtaissa.
