Monet kansainväliset standardit määrittelevät syrjintäkiellon perusteet tarkemmin kuin ILO:n tasa-arvoa koskevissa sopimuksissa, mutta työmarkkinoiden tasa-arvon perusta lepää edelleen ILO:n perusnormeissa. Tasa-arvoa koskettavia sopimuksia on kaksi, vuosilta 1951 ja 1958.
Sopimus 100/1951 koskee samaa palkkaa samanarvoisesta työstä. Sopimuksen ratifioineet valtiot sitoutuvat edistämään ja turvaamaan samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisen kaikkiin työntekijöihin.
Sopimus tuli voimaan vuonna 1976, ja sen on ratifioinut 150 maata. Ulkopuolelle ovat jättäytyneet mm. Haiti, Australia ja Yhdysvallat.
Sopimuksella 111/1958 kielletään rodun, ihonvärin, sukupuolen, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän perusteella tapahtuva syrjintä työelämässä.
Sopimuksen ratifioineet maat sitoutuvat kehittämään ja noudattamaan kansallista politiikkaa, joka edistää yhtäläisten mahdollisuuksien suomista ja tasavertaista kohtelua työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä. Tasa-arvoisuus työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisessa edellyttää sopimuksen mukaan ihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia saada ammattikoulutusta, päästä työhön ja määrättyyn ammattiin samoin kuin tasa-arvoisia työehtoja ja -olosuhteita.
Sopimus tuli voimaan vuonna 1960, ja siinä on mukana 166 maata. Pois ovat jättäytyneet mm. Yhdysvallat ja Malesia.
