 Riisiplantaasin työntekijä Dominikaanisessa tasavallassa. (Kuva: Henrik Kastenskov/ SASK) |
Kansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin 1919. Sen tehtävä on edistää yhteiskunnallista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta maailmassa. Tärkeimmät toimintamuodot ovat työelämää koskevien kansainvälisten yleissopimusten laatiminen, niiden täytäntöönpanon valvonta sekä yhteistyö työmarkkinarakenteiden kehittämiseksi. ILO pitää yleiskokouksensa kerran vuodessa. Yleiskokous ja ILO:n keskeiset toimielimet ovat kolmikantaisia eli koostuvat hallitusten, työnantajajärjestöjen ja palkansaajajärjestöjen edustajista.
ILO:n yleiskokouksella ei ole ylikansallista päätösvaltaa. Perusasiakirjat velvoittavat jäsenvaltioita suoraan, mutta muut päätökset ja suositukset muuttuvat kansalliseksi lainsäädännöksi, kun jäsenmaa allekirjoittaa eli ratifioi sopimuksen ja saattaa sen voimaan säätämällä suosituksen mukaiset lait.
ILO:n työelämän perusnormit ja samalla neljä eniten ratifioitua sopimuskokonaisuutta ovat:
ILO:n työkongressissa 1998 hyväksytty työelämän perusoikeuksien julistus perustuu työelämän perusnormeihin. Julistuksessa todetaan, että kaikilla ILO:n jäsenvaltioilla, myös niillä jotka eivät ole ratifioineet kyseisiä ydinsopimuksia, on järjestön jäseninä velvollisuus noudattaa, edistää ja toteuttaa järjestön perussäännön mukaisesti työelämän perusoikeuksiin liittyviä periaatteita.
